Laitetaas parin viikon tekemiset edellisen päivityksen jälkeiseltä ajalta.
Viime pläjäyksessä taisin kehua jotakin sellaista miten hyvin ja järkevästi olen käynyt lenkillä ja välillä jopa treenin tynkää tapaillut. Ja taisinpa varoitella, että luultavasti ihan muutaman viikon aikana motivaatio loppuu ja homma taas hiipuu. Nyt ollaan aika lähellä sellaista kulminaatiopistettä, jossa mitataan se motivaation kestäminen. Pientä motivaation notkahtamista on aistittavista ja homma on vaarassa lähteä luisuun. Seuraavat viikot näyttävät saadaanko tekeminen oikealle raiteelle, vai katkesiko selkäranka heti ekoihin vastoinkäymisiin.
No mut nää:
Viikko 53:
Pari asiallista treeniä. TV reipas 10km töistä kotiin reitillä välimallin kululla, Vähän kankeeta ja TE pomppas liian kovaksi vimosilla kilsoilla.
Toinen asiallinen treeni oli 4x1000m + 5x200m. Yllättävän hyvällä kululla. Vedin siis pikku porukan peesissä tonnit ja isomman porukan peesissä kaksi sataset. Paitsi jaha halusi tonneissa harjotella vähän mun perässä juoksemista, niin ei tule sitten keväällä niin yllätyksenä se fiilis. 200m vedoissa huomasi miten juoksu hajoaa kun mennään rentoa kovaa ja siitä yrittää kiihdyttää. Ei ole helppoa pikajuoksukaan.
Tällä viikolla ei asiallista oli sunnuntain laiskapäivä. En saanut aamulla aikaiseksi niin jäi taas tekemättä koko lenkki.
juoksua 61km
Viikko 1:
Suunnitelmana oli takoa hulluna määrää työmatkajuoksulla, eli lähes kaikki työmatkat juosten ja jos se ei tunnu riittävän niin käydä juosten kotona syömässä kesken päivän.
Siihen nähden 25km juoksua viikkoon ei ehkä ole onnistunut suoritus. Tekosyinä tässä oli mm, pakkanen ja keuhkoputken ärtyminen. Tai enpä tiedä oliko edes tekosyy. Keuhkot ärtyi jostakin ja oireet oli samanlaisia kuin silloin hankalana keväänä. Ei mitään muita esim. flunssan oireita, ainoastaan keuhkot kanitti ja ääni oli möreenä. Juostessa oli tietty vähän väsyneempi vire, TEt paukkui korkealla ja tehoja uupui. Varmaan vähän enemmän jotain kevyttä olis silti voinut tehdä, mutta ei tullut tehtyä. Osittain siksi kun meni hermot pakkaseen ja ei kiinnostanut ulkona muuta kuin kävellä autoon ja autosta kohteeseen. Muistaakseni olen joskus sietänyt talvea vähän paremminkin, mutta nykyisin joka vuosi huonommin ja huonommin. Nyt toi 20 pakkasta on jo sellanen, että kun aamulla kävelee autoon, niin sen jälkeen on loppupäivän ihan horkassa ja luitakin palelee. Kiinnostaa ihan älyttömästi siinä horkassa suunnitella työmatkapyöräilyjä.
Mutta nyt, kun pakkaset vähän hellittää ja jos vielä keuhkot alkaa palautumaan, on sellainen momentum joka on koko kauden onnistumisen kannalta merkittävä. Palautuuko tekeminen oikealle uralle, vai tuleeko kenties uusi pieni vastoinkäyminen joka hajottaa motivaation sirpaleiksi. Sanomattakin on selvää, että nyt olisi tärkeää jatkaa hyvää tekemistä ja unohtaa kulunut huono viikko, huonoja jaksoja tulee kaikille ja niistä pitää päästä nopeasti kiinni perustekemiseen. Joku ampumahiihtokommentaattori saattaisi jopa kommentoida asiantuntevasti, että nyt olisi tärkeää jatkaa hyvää tekemistä ja unohtaa kulunut huono viikko, huonoja jaksoja tulee kaikille ja niistä pitää päästä nopeasti kiinni perustekemiseen.
Vielä täsmennyksenä viime postiin, en minä mitään vaarojen maratonin lähtöpaikkaa käynyt katsomassa, sehän taitaakin olla siellä parkkiksella, tuolihissistä näin kyllä maalialueen. Mutta muistan mie miltä se lähtöalue näyttää.
