la: Finnspring henk koht
su: Finnspring viesti
Suunnistus oli molempina päivinä lähes hallussa. Oikeestaan koko ajan olin hallitusti kartalla. Välillä joutui vauhdista tinkimään ja varsinkin viestissä oli niin pahoja pisteitä että menin liiankin tarkasti ja hitaasti. Mutta onnistuin silti turoilemaan muutaman liian ison virheen. Kaikki virheet tuli melkeinpä rastin otossa tai ihan rastin lähellä. Osa johtui ihan huolimattomuudesta ja osa oli kokemattomuutta kun ei vaan tehnyt mitä osaa vaan meni liikaa kompassilla ja unohtui kartan luku. Viestissä sekoilin yhdellä rastilla 7 minuuttia, vaikka olin ihan rastin lähellä tarkasti kartassa kiinni. Ei vaan sattunut rasti kohdalle, tai sattui parikin kertaa sama viereinen hajonta. Kaksi kertaa kävin vauhtia vieressä olleelta avokalliolta ja en silti sattunut omalle rastille. Sitten kaivoin kartasta sen väärän rastin ja tajusin että oma rasti on ihan sen vieressä. Toinenkin isohko virhe tuli kun kiipesin muiden perässä turhaan isolle mäelle, vaikka oli hyvä suunnitelma tehtynä miten rastin otan. En osannut enää sieltä mäeltä tiputtaa tarpeeksi alas omalle rastille vaan aloin pörräämään liian ylhäällä. Paikka oli aika selvä ja viimeinen varma olis ollut sillä omalla suunitelmalla selkeä. Ei siis kannata seurailla muita, ei ne välttämättä osaa sen paremmin.
Mutta jos keskittyy onnistumisiin, niin rastivälit menin suurimmaksi osaksi niinkuin kuuluukin. Koko ajan kartassa kiinni ja isoja selviä kohteita hyödyntäen. Tiheikköjen ja tyhjempien alueiden läpi tarkasti kompassilla. Ja suunnistus on nautinnollista kun rstille tullessa tietää, että tuossa se rasti vähän matkan päässä on. Jäi kyllä molemmista suorituksista positiivinen fiilis. Pystyin juoksemaan ihan hyvää vauhtia, ja ei tullut enää niitä totaalisia sekoamisia ja pakokauhuisia sinkoilueksymisiä. Vaikka noita virheitä joissa meni paljon aikaa tuli, niin osasin rauhoittua ja tiesin suunnilleen miten homma pitää korjata. Noi korjaukset pitäs vaan osata tehdä nopeammin.
Tuosta kun saa turhat turoilut pois ja vähän lisää itseluottamusta ja sitä kautta turha varmistelu ja jännittäminen pois niin tiedä vaikka tää alkas tästä sujumaan. Nyt on fiilis, että tämä loksahtaa tästä ihan justiinsa. Ainakin tämmösessä maastossa jossa on selkeitä isoja varmoja kohteita. Oma perusvauhti riittää, jos nyt ei ihan kärkisijoille, niin ainakin siihen, että homma on mukavaa ja mielekästä.
Viestissä jouduin jotenkin miesten pääsarjaan ankkuriksi tuuraamaan sairastunutta. Eli rata ei varmaan ainakaan helpoimmasta päästä ollut. Ja voitin kuitenkin osuudella nuoremman Lakasen, se ei onnistunut käymään kaikilla rasteilla.
Lonkka muuten oli perjantaina niin kipeä, että käveleminenkin oli vaikeaa. Olin tosi epävarma pystynkö juoksemaan ollenkaan, mutta koipi kesti hyvin lauantain kisan. Ei haitannut juoksua vaikka jumeles tuntuikin koko ajan. Ja tänään sunnuntaina lonkassa ei tuntunut mitään erikoista. Pitää nyt kuitenkin tarkkailla menikö se oikeasti juoksemalla kuntoon, vai onko siellä jotakin vammmanpoikasta piilossa. Voi tietty olla, että ahkera venyttely viimepäivinä on ollut avuksi ja avannut jotain jumeja jotka tuota aiheuttaa.
Hieno laji.
viikko:
70km suunnistusta ja juoksua.
to 24.4
suunnistus
Sprinttitreeni kiovan puistossa.
Pitikin mainita lonkka kivusta eilen. Se ärtyi nyt enemmän ja juokseminen oli vähän hankalaa.
Sprinttitreeni kiovan puistossa.
Pitikin mainita lonkka kivusta eilen. Se ärtyi nyt enemmän ja juokseminen oli vähän hankalaa.
ke 23.4
lepo
Väsynyt ja alavireinen olo. Herra vätys suositteli lepopäivää, ja kun tohtori pakkomielle ei pahasti pistänyt vastaan niin lepo. Tohtori oli kyllä vähän sitä mieltä, että kevyt lenkki saattas vain parantaa oloa.
Oikeassa lonkassa on joku kirraus. Ei tunnu tiellä juostessa ollenkaan eikä lenkin jälkeenkään ole ainakaan pahempi. Mutta välillä kun istuu pitkään huonossa asennossa ja nousee pystyyn niin siellä tuntuu pistemäinen kipu joka vihlasee pitkin hermoja. Pitäs vaan jaksaa jumpata ja tehdä dynaamista venyttelyä.
Väsynyt ja alavireinen olo. Herra vätys suositteli lepopäivää, ja kun tohtori pakkomielle ei pahasti pistänyt vastaan niin lepo. Tohtori oli kyllä vähän sitä mieltä, että kevyt lenkki saattas vain parantaa oloa.
Oikeassa lonkassa on joku kirraus. Ei tunnu tiellä juostessa ollenkaan eikä lenkin jälkeenkään ole ainakaan pahempi. Mutta välillä kun istuu pitkään huonossa asennossa ja nousee pystyyn niin siellä tuntuu pistemäinen kipu joka vihlasee pitkin hermoja. Pitäs vaan jaksaa jumpata ja tehdä dynaamista venyttelyä.
ti 22.4
a: 14km
i: 10km
yht:24km
Perusjyystöö, hyvällä vireellä molemmat lenkit. Lihaksisto ihan eri kuosissa kuin eilen.
i: 10km
yht:24km
Perusjyystöö, hyvällä vireellä molemmat lenkit. Lihaksisto ihan eri kuosissa kuin eilen.
ma 21.4
14km
Aamulenkki. Suunnitelmana oli 3km verraa, 8-9km reipasta vauhtileikittely tyyppistä vetoa. No verryttely onnistui ihan kohtalaisesti, joskin vähän väsynyt oli olo. Vauhtileikittely osuus ei sitten onnistunut. Kun vähän lisäsin vauhtia siitä oli leikki kaukana saati sitten reippaus. Muutaman kilsan sätkin väkisin n. 4.30/km vauhtia, sitten vauhti alkoi hiipua. Aivan järkyttävän väsynyttä ja voimatonta. Kotona unohdin vielä stopata kellon, siinä se oli pöydällä aikaa ottamassa vielä viiden tunnin jälkeenkin. En kirjaa positiivisia asioita tästä treenistä.
Päivällä olis ollut kyllä keli kohdallaan käydä fillaroimassa. Kävinkö, no en.
Aamulenkki. Suunnitelmana oli 3km verraa, 8-9km reipasta vauhtileikittely tyyppistä vetoa. No verryttely onnistui ihan kohtalaisesti, joskin vähän väsynyt oli olo. Vauhtileikittely osuus ei sitten onnistunut. Kun vähän lisäsin vauhtia siitä oli leikki kaukana saati sitten reippaus. Muutaman kilsan sätkin väkisin n. 4.30/km vauhtia, sitten vauhti alkoi hiipua. Aivan järkyttävän väsynyttä ja voimatonta. Kotona unohdin vielä stopata kellon, siinä se oli pöydällä aikaa ottamassa vielä viiden tunnin jälkeenkin. En kirjaa positiivisia asioita tästä treenistä.
Päivällä olis ollut kyllä keli kohdallaan käydä fillaroimassa. Kävinkö, no en.
su 20.4
lepo
viikko
130km juoksua
Parit suunnistukset ja perusjuoksua ilman sen ihmeempää ideaa.
Tohtori pakkomielle ja herra vätys. Silloin kun nuo kaksi on sulassa sovussa ja rengin roolissa kuormitus ja lepo on tasapainossa, kehitystä tapahtuu ja homma toimii. Entäs jos tohtori ja herra taistelee hallitsemattomasti isännän roolista. No silloin juostaan 130km viikossa ilman yhtään järkevää harjoitusta. Perhana miten syvällistä.
viikko
130km juoksua
Parit suunnistukset ja perusjuoksua ilman sen ihmeempää ideaa.
Tohtori pakkomielle ja herra vätys. Silloin kun nuo kaksi on sulassa sovussa ja rengin roolissa kuormitus ja lepo on tasapainossa, kehitystä tapahtuu ja homma toimii. Entäs jos tohtori ja herra taistelee hallitsemattomasti isännän roolista. No silloin juostaan 130km viikossa ilman yhtään järkevää harjoitusta. Perhana miten syvällistä.
la 19.4
30km
Ollut pitkään haaveena, että joskus mie vielä jaksan juosta perinteisen kangasalan harjunkierron. Lenkin mitä mie aina nuorempana juoksentelin.
Tänään jaksoin. Ihan se oli kun ennenkin se lenkki, samat ylämäet ja samat mukavasti rullailtavat alamäet. Yksi pyörätie oli tullut lisää tässä välissä.
Alkumatka ihan mukavan vaivatonta, 15km jälkeen alkoi vähän jalka painamaan, ja viimeinen vitonen oli jo vähän nuutunutta. Mutta eipä ole näin pitkiä lenkkejä tullut tehtyä koko talvena.
Ei ollut taas juomaa mukana, niin aika makosalta maistui vesi kun pääsin kotiin.
Ollut pitkään haaveena, että joskus mie vielä jaksan juosta perinteisen kangasalan harjunkierron. Lenkin mitä mie aina nuorempana juoksentelin.
Tänään jaksoin. Ihan se oli kun ennenkin se lenkki, samat ylämäet ja samat mukavasti rullailtavat alamäet. Yksi pyörätie oli tullut lisää tässä välissä.
Alkumatka ihan mukavan vaivatonta, 15km jälkeen alkoi vähän jalka painamaan, ja viimeinen vitonen oli jo vähän nuutunutta. Mutta eipä ole näin pitkiä lenkkejä tullut tehtyä koko talvena.
Ei ollut taas juomaa mukana, niin aika makosalta maistui vesi kun pääsin kotiin.
pe 18.4
12.5km
Kävin ihan huvikseen lenkillä. Eka vitonen nihkeetä, sitten yhtäkkiä alko kulkemaan. Loppumatka kiihdytellen niin, että lenkin keskari meni alle 5/km. Se on kuulkaas jo melko reipasta juoksua se.
Lopun kiihdytyksen ansiosta lenkki tais kyllä mennä vk sektorille.
Kävin ihan huvikseen lenkillä. Eka vitonen nihkeetä, sitten yhtäkkiä alko kulkemaan. Loppumatka kiihdytellen niin, että lenkin keskari meni alle 5/km. Se on kuulkaas jo melko reipasta juoksua se.
Lopun kiihdytyksen ansiosta lenkki tais kyllä mennä vk sektorille.
to 17.4
a: 21km
i: 10km
yht 31km
Pakkomielteistä lenkkeilyä.
Aamulla kävin juoksemassa Kaupin kuntokolmosen. Se on niin mäkinen, että en jaksanut kun kerran kiertää ja ihan kevyellä vauhdilla meni. Hölkkäsin siirtymät kotoa kauppiin ja takas, niin matkaa tuli kuitenkin vähän yli kolme kilsaa.
Illalla vielä peruskymppi.
Jalat vähän väsyneet, muuten perus tamppaus menee ihan jees. Tai en oikeastaan tiedä miten jees noi menee, siitä on niin kauan kun perus lenkki on kulkenut hyvin, että en oikein muista miltä se tuntuu. Nyt olen lähinnä tyytyväinen kun jaksan juosta jotenkin ja en tuuperru matkalle. Jos lenkin keskivauhti alkaa vitosella ja jos seuraava numero on vielä pienempi kuin 2 niin hyvin kai tuo on mennyt. On se tietty hyvä jos se ka.vauhti alkaa nelosellakin, mutta harvemmin sellasta nykyisin tapahtuu, ainakaan yksin hölkätessä.
i: 10km
yht 31km
Pakkomielteistä lenkkeilyä.
Aamulla kävin juoksemassa Kaupin kuntokolmosen. Se on niin mäkinen, että en jaksanut kun kerran kiertää ja ihan kevyellä vauhdilla meni. Hölkkäsin siirtymät kotoa kauppiin ja takas, niin matkaa tuli kuitenkin vähän yli kolme kilsaa.
Illalla vielä peruskymppi.
Jalat vähän väsyneet, muuten perus tamppaus menee ihan jees. Tai en oikeastaan tiedä miten jees noi menee, siitä on niin kauan kun perus lenkki on kulkenut hyvin, että en oikein muista miltä se tuntuu. Nyt olen lähinnä tyytyväinen kun jaksan juosta jotenkin ja en tuuperru matkalle. Jos lenkin keskivauhti alkaa vitosella ja jos seuraava numero on vielä pienempi kuin 2 niin hyvin kai tuo on mennyt. On se tietty hyvä jos se ka.vauhti alkaa nelosellakin, mutta harvemmin sellasta nykyisin tapahtuu, ainakaan yksin hölkätessä.
ke 16.4
a: 14km
i: suunnistus, 60min
yht: reiska 20km
Aamulenkkinä kevyt neltoost. Askel on hiotunut ilmeisesti vähän matalaksi, kompastuin nimittäin tasaisella hiekkabaanalla sellaseen muutaman sentin korkuiseen kantoon. Vetäsin kunnolla turvalleni, onneks oli hanskat kädessä, muuten olisi polven lisäksi kädetkin ruvella. On se oikeesti gebremäisen lennokas se askel, sattu vaan just sopivasti se kanto.
Illalla suunnistusta pk tehoilla. Ihme kyllä onnistuin tekemään TE1.9 suunnistuksen ja ei se nyt ihan kävelyä kuitenkaan ollut. Suunnistuskin oli suurimmaksi osaksi lähes hallussa, pari kertaa keskittyminen vähän herpaantui.
Alkasko peppers jo vähän vaikuttamaan kun välillä juoksu tuntuu ihan siedettävältä.
i: suunnistus, 60min
yht: reiska 20km
Aamulenkkinä kevyt neltoost. Askel on hiotunut ilmeisesti vähän matalaksi, kompastuin nimittäin tasaisella hiekkabaanalla sellaseen muutaman sentin korkuiseen kantoon. Vetäsin kunnolla turvalleni, onneks oli hanskat kädessä, muuten olisi polven lisäksi kädetkin ruvella. On se oikeesti gebremäisen lennokas se askel, sattu vaan just sopivasti se kanto.
Illalla suunnistusta pk tehoilla. Ihme kyllä onnistuin tekemään TE1.9 suunnistuksen ja ei se nyt ihan kävelyä kuitenkaan ollut. Suunnistuskin oli suurimmaksi osaksi lähes hallussa, pari kertaa keskittyminen vähän herpaantui.
Alkasko peppers jo vähän vaikuttamaan kun välillä juoksu tuntuu ihan siedettävältä.
ti 15.4
suunnistus
Suunnistusvetoja Kaupissa, tenniskeskuksen takaa. Ohjelmassa oli 3x 1.2km rata. Treenin idea oli siis juosta sama helpohko rata kolme kertaa suht täysillä. Siitä sitten voi kattoa miten paljon suunnistus hidastaa suoritusta, kun viimeisellä kerralla reitti pitäs olla jo suht tuttu ja voi vaan juosta täysillä. Oikeat suunnistajat siis vetää tollaisen radan suht sujuvasti joka kerta ja viimeisellä kerralla aika paranee vähän sujuvien ja nopeiden reitinvalintojen ym. takia.
No mie en ole oikea suunnistaja. Sehän multa vähän unohtu eka vedolla. Eli, mulle rata ei ollut helppo ja lähdin silti täysillä. Ei oikein ollut kunnon suunnitelmaa, lähin vaan juoksemaan kovaa. Pummasin ykköstä, pummasin kakkosta, hölkkäsin kolmoselle, koukkasin nelosta koluumalla koko rastiympyrän. Vitoselle oli lyhyt väli, en mennyt ihan suoraan. Maaliin löysin.
Toisella vedolla en vieläkään osannut ykköselle kunnolla. Samoja jälkiä hitaalla reitinvalinnalla vähän sivuun, josta piti koukata rastille. Kakkonen varmistellen vähän hitaasti. Loppurata suht sujuvasti, tietty normi turaamiset rasteilla.
Kolmannella vedolla vähän varmistellen ykkoselle, loppurata sujuvasti täysillä. Ehkä ykkösvälillä olisin saanut puoli minsaa pois, muuten suht sujuvaa. Parhaat tais vetää minuutin kovempaa. Ja hyvä ymmärtää ittekin se, että vaikka jossakin keskarin kisassa saisin juosta radan etukäteen pari kertaa, ja pystyisin sitten kisassa vetämään koko radan samalla sujuvuudella ja vauhdilla kun tuo kolmas veto, en silti olis ihan kärjessä. Merkillinen laji.
Hauska treeni, hyvä juoksuvire.
Suunnistusvetoja Kaupissa, tenniskeskuksen takaa. Ohjelmassa oli 3x 1.2km rata. Treenin idea oli siis juosta sama helpohko rata kolme kertaa suht täysillä. Siitä sitten voi kattoa miten paljon suunnistus hidastaa suoritusta, kun viimeisellä kerralla reitti pitäs olla jo suht tuttu ja voi vaan juosta täysillä. Oikeat suunnistajat siis vetää tollaisen radan suht sujuvasti joka kerta ja viimeisellä kerralla aika paranee vähän sujuvien ja nopeiden reitinvalintojen ym. takia.
No mie en ole oikea suunnistaja. Sehän multa vähän unohtu eka vedolla. Eli, mulle rata ei ollut helppo ja lähdin silti täysillä. Ei oikein ollut kunnon suunnitelmaa, lähin vaan juoksemaan kovaa. Pummasin ykköstä, pummasin kakkosta, hölkkäsin kolmoselle, koukkasin nelosta koluumalla koko rastiympyrän. Vitoselle oli lyhyt väli, en mennyt ihan suoraan. Maaliin löysin.
Toisella vedolla en vieläkään osannut ykköselle kunnolla. Samoja jälkiä hitaalla reitinvalinnalla vähän sivuun, josta piti koukata rastille. Kakkonen varmistellen vähän hitaasti. Loppurata suht sujuvasti, tietty normi turaamiset rasteilla.
Kolmannella vedolla vähän varmistellen ykkoselle, loppurata sujuvasti täysillä. Ehkä ykkösvälillä olisin saanut puoli minsaa pois, muuten suht sujuvaa. Parhaat tais vetää minuutin kovempaa. Ja hyvä ymmärtää ittekin se, että vaikka jossakin keskarin kisassa saisin juosta radan etukäteen pari kertaa, ja pystyisin sitten kisassa vetämään koko radan samalla sujuvuudella ja vauhdilla kun tuo kolmas veto, en silti olis ihan kärjessä. Merkillinen laji.
Hauska treeni, hyvä juoksuvire.
su 13.4
suunnistus + verra
Oikeat juoksijathan tais olla Raumalla lauantaina, tai ainakin raumalta poriin maantienlaitaa luukuttamamassa.
No minun ei tarvinnut tänä vuonna edes harkita karhua, eikä kyllä paljon kyseltykään mihinkään joukkueeseen.
Mutta tokihan minä Raumalla viikonloppuna kävin, sunnuntaina suunnistuskisoissa. Kisakausi oli syytä saada avatuksi. Leevin nimittäin, mie meinasin että juoksen siellä jonkun kuntoradan. Viimehetkillä huomasin, että eihän siellä ole edes kuntorataa tarjolla. Oman sarjan rata oli 8km, ja maasto vähän haastava. Siinä olis saattanut heti ekassa kisassa saada itseluottamuksen romahdutettua pitkäksi aikaa muutamalla pummilla. Hätäpäissäni ilmottauduin sitten C sarjaan. Ja ei, se ei ole C niinkuin Champions. Ehkä oikea sarja olis ollut vaikka AL, mutta se ei tullut mieleenkään. Luulin että se on varattu nuoremmille ja oikeille suunnistajille.
Enivei, sain vähän lyhemmän radan, joka oli kyllä liian helppo. Kummallista tietty meikäläisen sanoa, että rata on liian helppo, mutta oli siinä typeriä polkujuoksuvälejä.
Mutta kyllähän helpollakin radalla voi treenailla perussuunnistussuoritusta. Suunnitelma, viimeinen varma, rastinotto, sujuvuus jne. Mikään noista ei oikein ollut hallussa.
Yhden välin puskin suoraan suoviidakon läpi, siinä olis kiertämällä voittanut muutaman minuutin.
Sujuvuudesta ei ollut kyllä tietoakaan, itseluottamus on niin huono, että aina ei uskaltanut juosta täysillä edes edessä poikittain olevalle polulle. Panikoi ja pysähteli tarkastelemaan, että olikohan se polku tässä suunnassa jne.
Ja vaikka megapummeja ei tullut, niin muutamalla rastilla kyllä kolusin koko rastiympyrän kun en ollut tarkasti kattonut rastipistettä. Pahimmassa tapauksessa sitä pääsi lähelle ja alkoi ettiä rastilippua. Olis jopa meikäläisen taidoilla ollut mahdollisuus suunnistaa rastipisteelle asti ja yleensä se lippukin siinä sitten on.
Ja kun juoksu ei kulje niin vauhti metsässä on huonoa. Ja polullakin pitää erikseen keskittyä vauhdinpitoon muuten perusvauhti jää hölkäksi. En kyllä saanut itteäni piiskattua juoksemaan kunnolla, kai se suunnistuksen tökkiminen vaikuttaa juoksemiseen.
Ei ollut kyllä mikään hyvä suoritus, mutta jatketaan opettelua.
Viikko:
3 suunnistusta, pari fillaria, muutama juoksulenkki.
Juosten 65km, fillarilla sama 65km.
Vajaa 10h
Väsynyttä ja voimatonta.
Oikeat juoksijathan tais olla Raumalla lauantaina, tai ainakin raumalta poriin maantienlaitaa luukuttamamassa.
No minun ei tarvinnut tänä vuonna edes harkita karhua, eikä kyllä paljon kyseltykään mihinkään joukkueeseen.
Mutta tokihan minä Raumalla viikonloppuna kävin, sunnuntaina suunnistuskisoissa. Kisakausi oli syytä saada avatuksi. Leevin nimittäin, mie meinasin että juoksen siellä jonkun kuntoradan. Viimehetkillä huomasin, että eihän siellä ole edes kuntorataa tarjolla. Oman sarjan rata oli 8km, ja maasto vähän haastava. Siinä olis saattanut heti ekassa kisassa saada itseluottamuksen romahdutettua pitkäksi aikaa muutamalla pummilla. Hätäpäissäni ilmottauduin sitten C sarjaan. Ja ei, se ei ole C niinkuin Champions. Ehkä oikea sarja olis ollut vaikka AL, mutta se ei tullut mieleenkään. Luulin että se on varattu nuoremmille ja oikeille suunnistajille.
Enivei, sain vähän lyhemmän radan, joka oli kyllä liian helppo. Kummallista tietty meikäläisen sanoa, että rata on liian helppo, mutta oli siinä typeriä polkujuoksuvälejä.
Mutta kyllähän helpollakin radalla voi treenailla perussuunnistussuoritusta. Suunnitelma, viimeinen varma, rastinotto, sujuvuus jne. Mikään noista ei oikein ollut hallussa.
Yhden välin puskin suoraan suoviidakon läpi, siinä olis kiertämällä voittanut muutaman minuutin.
Sujuvuudesta ei ollut kyllä tietoakaan, itseluottamus on niin huono, että aina ei uskaltanut juosta täysillä edes edessä poikittain olevalle polulle. Panikoi ja pysähteli tarkastelemaan, että olikohan se polku tässä suunnassa jne.
Ja vaikka megapummeja ei tullut, niin muutamalla rastilla kyllä kolusin koko rastiympyrän kun en ollut tarkasti kattonut rastipistettä. Pahimmassa tapauksessa sitä pääsi lähelle ja alkoi ettiä rastilippua. Olis jopa meikäläisen taidoilla ollut mahdollisuus suunnistaa rastipisteelle asti ja yleensä se lippukin siinä sitten on.
Ja kun juoksu ei kulje niin vauhti metsässä on huonoa. Ja polullakin pitää erikseen keskittyä vauhdinpitoon muuten perusvauhti jää hölkäksi. En kyllä saanut itteäni piiskattua juoksemaan kunnolla, kai se suunnistuksen tökkiminen vaikuttaa juoksemiseen.
Ei ollut kyllä mikään hyvä suoritus, mutta jatketaan opettelua.
Viikko:
3 suunnistusta, pari fillaria, muutama juoksulenkki.
Juosten 65km, fillarilla sama 65km.
Vajaa 10h
Väsynyttä ja voimatonta.
la 12.4
Maantiefillari, 90min, reiska 40km.
Meinasin ensin käydä maastofillarilla ajelemassa polkuja. Sitten näin kuvan Kaapon uudesta fillarista, ja kun lämpötila vielä huiteli yli kympissä niin innnostuin hyppäämään Canyonin selkään. Olihan se mukavaa. Kun on jokusen lenkin heittänyt maastofillarilla hiekkapolkuja, niin ekalla maantielenkillä fillari tuntuu liikkuvan tosi kevyesti. Eka ylämäessä ihan säikähdin kun pyörä kiipes niin vaivatta.
Matkan edetessä tietty huomas, että reidestä ei löydy. Mutta ihan hyvällä vireellä jaksoi pyöritellä kun piti kadenssin ylhäällä ja vauhdin lepposana. Jos sitä senverran hesselöis, että uskaltaa pirkkaan.
Lopetin kikkailun ja palasin perusasioihin. Eli olen nyt pari päivää luukuttanut stereoista pelkästään Red hot chili pepperssiä. Sillä se on kulku ennenkin löytynyt.
Meinasin ensin käydä maastofillarilla ajelemassa polkuja. Sitten näin kuvan Kaapon uudesta fillarista, ja kun lämpötila vielä huiteli yli kympissä niin innnostuin hyppäämään Canyonin selkään. Olihan se mukavaa. Kun on jokusen lenkin heittänyt maastofillarilla hiekkapolkuja, niin ekalla maantielenkillä fillari tuntuu liikkuvan tosi kevyesti. Eka ylämäessä ihan säikähdin kun pyörä kiipes niin vaivatta.
Matkan edetessä tietty huomas, että reidestä ei löydy. Mutta ihan hyvällä vireellä jaksoi pyöritellä kun piti kadenssin ylhäällä ja vauhdin lepposana. Jos sitä senverran hesselöis, että uskaltaa pirkkaan.
Lopetin kikkailun ja palasin perusasioihin. Eli olen nyt pari päivää luukuttanut stereoista pelkästään Red hot chili pepperssiä. Sillä se on kulku ennenkin löytynyt.
pe 11.4
21km
Juoksin kauppiin ja takaisin. Kai se vähän juoksua muistutti. On kyllä vaikeeta, ihan älyttömän väsynyttä ja voimatonta. En mie tästä jaksa niitä positiivisia asioita kirjata, ei aina tarvii.
Ei oikein palkitse nyt tämä harrastaminen.
Juoksin kauppiin ja takaisin. Kai se vähän juoksua muistutti. On kyllä vaikeeta, ihan älyttömän väsynyttä ja voimatonta. En mie tästä jaksa niitä positiivisia asioita kirjata, ei aina tarvii.
Ei oikein palkitse nyt tämä harrastaminen.
to 10.4
a: Fillari 90min
i: 13km
Aamulla maastofillarilla kevyttä.
Illalla hölkällä. Alkumatkasta huono vire, olo oli tosi löysä ja huimas niin että pelotti että lähtee taju. Vitosen jälkeen homma vähän oikeni ja loppulenkki oli vähän parempaa. Kähärän Jyrki tuli niihaman urilla vastaan ja juostiin porukalla takaspäin. Voi olla että se hämäs kun en muistanut koko ajan tarkkailla huonoa virettä.
i: 13km
Aamulla maastofillarilla kevyttä.
Illalla hölkällä. Alkumatkasta huono vire, olo oli tosi löysä ja huimas niin että pelotti että lähtee taju. Vitosen jälkeen homma vähän oikeni ja loppulenkki oli vähän parempaa. Kähärän Jyrki tuli niihaman urilla vastaan ja juostiin porukalla takaspäin. Voi olla että se hämäs kun en muistanut koko ajan tarkkailla huonoa virettä.
ke 9.4, alakuviikko
Sunnuntain lenkin jälkeen ei oikein ollut fiilikset ihan katossa. Ajattelin, että ei huvita oikein näitä seniorihölkkiä tännekään raportoida. Eikä nää nyt varmaan ketään niin paljoo kiinnosta, että mahotonta vahinkoa tulis vaikka en tänne kirjailiskaan.
Mutta toisaalta oon niin pönttö, että näistä päiväkirjoista on mukava ite jälkeenpäin tarkastella mitä sitä on tullut touhuttua. Katellaan.
ma: lepo
ti: Suunnistusvedot+alkuverra, yht 11km
ke: Suunnistus, 60min
Tiistaina oli jo vähän parempi vire. Menin pelipaikoille ajoissa ja hölkkäsin alle vitosen lenkkariverran. Sitten nastarit jalkaa ja letkan jatkoksi luukuttamaan mettään ja poluille. Oli varmaan parasta mettäjuoksua tälle keväälle, mikä nyt ei tietysti vielä paljon tarkoita. Baana ei ollut ihan niin raskas kuin viikko sitten, ja vauhtikin oli pykälän kesympää. Mutta silti suht rennosti pystyi tuuppaamaan pahatkin paikat. TE2.5, sekin on asiallinen.
Keskiviikkona olikin sitten toinen ääni jalassa. En jaksanut verrytellä kuin muutama sata metriä. Startti oli pieneen penkkaan, no henkihän siinä salpaantui ja piti kävellä mäki ylös. Muutenkin juoksu oli todella kankeeta ja tökkivää. Eikä lippukaan oikein osunut sujuvasti matkalle. Garminin mukaan sydän ei lyönyt kertaakaan koko reissulla, eli ei TE lukua. Pitänee vaihtaa patteri sykevyöhön.
Näköjään tässä on pakko ruveta kiinnittämään huomiota palautumiseen. Ei voi vaan singahtaa kiinnostaviin treeneihin päivästä toiseen. Viimeviikolla mie olin kanveesissa, firstbeat antoi palautumisesta muutamana aamuna indeksin 0%. Voihan se olla että on muutakin häikkää kun treenikuormaa. Esimerkiksi siitepölyt sun muut. Olipa syy mikä tahansa niin oma fiilis on vähän samansuuntainen, väsynyttä on touhu välillä.
Eli jos meinaa noita kovia suunnistuksia ja metsäjuoksuja tehdä, niin eipä sinne viikkoon paljon muita kovia mahdukkaan. Ja näköjään osa suunnistuksistakin pitäs opetella tekemään pk tehoilla. Hitaastihan mie osaankin jo suunnistaa, mutta tehotkin pitäs vielä osata pitää alhaalla. Kevyttä määrää juosten kestää pari kertaa päivässä ihan kohtalaisilla kilsoilla, mutta kovemmista rykäisyistä ei jostakin syystä palaudu. Se on nyt vaan tosiasia tällä hetkellä.
Muistaakseni joskus pystyi luukuttamaan mettässäkin täysillä esimerkiksi rastiviikoilla monta kertaa viikossa, ja välipäivinä pystyi vielä tekemään tielenkkiä. Ja hyvin kulki, siis juoksu. Olis muuten hankaluuksia vaikka suunnistuksen mm kisoissa. Jos vetäs ekan karsinnan täysillä niin ei enää ehtis palautua koko kisoissa muihin strartteihin. Pitääkin muistaa ilmotella Tainille, että ei kovin paljon laske meikäläisen varaan. Mie en nyt ehkä pysty.
Mutta toisaalta oon niin pönttö, että näistä päiväkirjoista on mukava ite jälkeenpäin tarkastella mitä sitä on tullut touhuttua. Katellaan.
ma: lepo
ti: Suunnistusvedot+alkuverra, yht 11km
ke: Suunnistus, 60min
Tiistaina oli jo vähän parempi vire. Menin pelipaikoille ajoissa ja hölkkäsin alle vitosen lenkkariverran. Sitten nastarit jalkaa ja letkan jatkoksi luukuttamaan mettään ja poluille. Oli varmaan parasta mettäjuoksua tälle keväälle, mikä nyt ei tietysti vielä paljon tarkoita. Baana ei ollut ihan niin raskas kuin viikko sitten, ja vauhtikin oli pykälän kesympää. Mutta silti suht rennosti pystyi tuuppaamaan pahatkin paikat. TE2.5, sekin on asiallinen.
Keskiviikkona olikin sitten toinen ääni jalassa. En jaksanut verrytellä kuin muutama sata metriä. Startti oli pieneen penkkaan, no henkihän siinä salpaantui ja piti kävellä mäki ylös. Muutenkin juoksu oli todella kankeeta ja tökkivää. Eikä lippukaan oikein osunut sujuvasti matkalle. Garminin mukaan sydän ei lyönyt kertaakaan koko reissulla, eli ei TE lukua. Pitänee vaihtaa patteri sykevyöhön.
Näköjään tässä on pakko ruveta kiinnittämään huomiota palautumiseen. Ei voi vaan singahtaa kiinnostaviin treeneihin päivästä toiseen. Viimeviikolla mie olin kanveesissa, firstbeat antoi palautumisesta muutamana aamuna indeksin 0%. Voihan se olla että on muutakin häikkää kun treenikuormaa. Esimerkiksi siitepölyt sun muut. Olipa syy mikä tahansa niin oma fiilis on vähän samansuuntainen, väsynyttä on touhu välillä.
Eli jos meinaa noita kovia suunnistuksia ja metsäjuoksuja tehdä, niin eipä sinne viikkoon paljon muita kovia mahdukkaan. Ja näköjään osa suunnistuksistakin pitäs opetella tekemään pk tehoilla. Hitaastihan mie osaankin jo suunnistaa, mutta tehotkin pitäs vielä osata pitää alhaalla. Kevyttä määrää juosten kestää pari kertaa päivässä ihan kohtalaisilla kilsoilla, mutta kovemmista rykäisyistä ei jostakin syystä palaudu. Se on nyt vaan tosiasia tällä hetkellä.
Muistaakseni joskus pystyi luukuttamaan mettässäkin täysillä esimerkiksi rastiviikoilla monta kertaa viikossa, ja välipäivinä pystyi vielä tekemään tielenkkiä. Ja hyvin kulki, siis juoksu. Olis muuten hankaluuksia vaikka suunnistuksen mm kisoissa. Jos vetäs ekan karsinnan täysillä niin ei enää ehtis palautua koko kisoissa muihin strartteihin. Pitääkin muistaa ilmotella Tainille, että ei kovin paljon laske meikäläisen varaan. Mie en nyt ehkä pysty.
su 6.4
22km
Tarkoitus oli tuupata heti aamusta reilu 30km rennosti ja helposti. Ei ihan toteutunut. Alusta asti jalat oli aivan älyttömän väsyneet ja kankeat. Reilun vitosen jälkeen totesin, että ei taida meno tästä tämän lenkin aikana vertyä. Kympin kohdilla jossakin kyötikkälän maisemissa olin jo niin hyytynyt, että haaveet harjunkierrosta piti unohtaa.
Könysin sitten latupohjia pitkin kotiin pahimmillaan kuuden minsan vauhdilla.
En tiedä miten olikin noin vaikeeta, loppumatkasta olo oli ihan älyttömän voimaton.
Viikko:
74km juoksua,
Teivocup
parit suunnistukset
vk reeni.
uinti, fillari ja jooga.
VK, suunnistukset ja teivo oli kuormittavia, osa oikeasti tehollisesti kovia ja metsäjuoksut äkkiseltään jaloille raskasta. Neljä jollakin tapaa kuormittavaa harrastetta viikkoon on tietysti liikaa. Pitää miettiä miten näitä viikkoja järjestelee kun kaikkea ei saa viikon sisään sopimaan. Pitempiä vk treenejä pitäs ehkä juosta, metsässä ja poluilla kiinnostas juosta, suunnistaakin ehkä pitäs.
Tarkoitus oli tuupata heti aamusta reilu 30km rennosti ja helposti. Ei ihan toteutunut. Alusta asti jalat oli aivan älyttömän väsyneet ja kankeat. Reilun vitosen jälkeen totesin, että ei taida meno tästä tämän lenkin aikana vertyä. Kympin kohdilla jossakin kyötikkälän maisemissa olin jo niin hyytynyt, että haaveet harjunkierrosta piti unohtaa.
Könysin sitten latupohjia pitkin kotiin pahimmillaan kuuden minsan vauhdilla.
En tiedä miten olikin noin vaikeeta, loppumatkasta olo oli ihan älyttömän voimaton.
Viikko:
74km juoksua,
Teivocup
parit suunnistukset
vk reeni.
uinti, fillari ja jooga.
VK, suunnistukset ja teivo oli kuormittavia, osa oikeasti tehollisesti kovia ja metsäjuoksut äkkiseltään jaloille raskasta. Neljä jollakin tapaa kuormittavaa harrastetta viikkoon on tietysti liikaa. Pitää miettiä miten näitä viikkoja järjestelee kun kaikkea ei saa viikon sisään sopimaan. Pitempiä vk treenejä pitäs ehkä juosta, metsässä ja poluilla kiinnostas juosta, suunnistaakin ehkä pitäs.
la 5.4, TeivoCup
TC: 17.51
yht: 12km
Tänään olis ollut tarjolla pyynikin testijuoksua ja teivocuppendaalia. Leevi halus yllättäen lähteä teivoon, ja sehän sopi mulle hyvin. Eli äänin 2-0 lähdettiin teivoon.
Otin varmuuden vuoksi adiokset mukaan, vaikka pidin selviönä, että teivossa sataa lunta tai ainakin pyörätie on jäässä. Yllättäen baana oli sula ja hiekatkin oli harjattu.
Varsin perinteisellä kaavalla meni kyllä taas miun numerolappujuoksu. Alku lähti erikoisen rivakasti, garmin näytti alle 3.20 vauhtia ekoilla sadoilla metreillä. Sitten kuulin päänsisästä ääniä, että jos et hidasta niin kohta tuntuu pahalta. Pitihän niitä ääniä uskoa ja himmailin vauhtia niin, että kilsa napsahti 3.32. Toinen kilsa tais mennä vähän kovempaa ja vielä kääntöpaikalla olin tasan 17.30 vauhdissa. Kolmas kilsa meni vielä 3.35, mutta neljäs kyykkäs pahasti, se oli lähes 3.50 kilsa. Leppimäki meni tuossa vähän ennen kolmen kilsan paalua ohi ja jatkoi sitä samaa vauhtia maaliin. Päätin, että nyt ahistetaan ja roikutaan peesissä. Tuo päätös pitikin noin 6 sekuntia, sitten alkoi tuntua vähän pahalta, eroa alkoi tulla ja ääni pään sisässä perusteli aika vastustamattomasti että ei se haittaa, hyvin ehdit maaliin tälläkin vauhdilla. Kun neljännellä kilsalla ohi oli lappanut useampi ukko ja yks lastenvaunuja lykkinyt anorakkimies, niin ajattelin, että juostaan nyt viimeinen kilsa niin pysyy edes jokunen osallistuja takanakin ja aika pysyy alle 18 minuutin. Vimonen alamäkikilsa meni sentään taas alle 3.30 vauhtia.
Eipähän tuo nyt huonokaan juoksu ollut. Kyllä mie tuosta helposti kolme onnistumista voisin kirjata, mutta kirjaan ne nyt vaan mieleeni.
Eka puolisko oli tosi helppoa, jalat pelas ja happi kulki. Jotenkin vaan alitajuisesti alkoi jo alkumatkasta mielessään makustella sitä paluu matkan ahdistusta. Kai siinä ajatteli, että hyvä jos pääset maaliin kun näin lujaa aloitit. Olen mie kyllä melkonen lapanen näissä juoksuhommissa. Taitaa olla aika turha mennä mihinkään oikeisiin kilvanjuoksukisoihin tämmösellä asenteella. Kyllä tämän päivän vireellä olis pitänyt mennä 17.30, siihen olis vaadittu vähän sitä kilvanjuoksu asennetta.
Olis kyllä kovasti kiinnostanut se huominen koko päivän isojärven kansanpuiston metsäseikkailu. Tajusin tän vasta viikolla ja olisin tarvinnut vähintään pari viikkoa teknisiin ja henkisiin valmisteluihin. Perhana kun mie en tiedä mitä varusteita jne tuommosella retkellä pitää olla mukana ja mitä muita käytännön juttuja tämmösiin liittyykin. Varmaan olis pitänyt käydä ostamassa jostakin ultrakaupasta jotakin varusteita joiden olemassa olosta en edes tiedä.
Tankkailut olisin osannut hoitaa, ja harjottelinkin sitä vetämällä mustikkapiirakka ainoa. Olen ymmärtänyt että jotkut ultrakoneet käy aino jäätelö tankkauksella nätisti.
yht: 12km
Tänään olis ollut tarjolla pyynikin testijuoksua ja teivocuppendaalia. Leevi halus yllättäen lähteä teivoon, ja sehän sopi mulle hyvin. Eli äänin 2-0 lähdettiin teivoon.
Otin varmuuden vuoksi adiokset mukaan, vaikka pidin selviönä, että teivossa sataa lunta tai ainakin pyörätie on jäässä. Yllättäen baana oli sula ja hiekatkin oli harjattu.
Varsin perinteisellä kaavalla meni kyllä taas miun numerolappujuoksu. Alku lähti erikoisen rivakasti, garmin näytti alle 3.20 vauhtia ekoilla sadoilla metreillä. Sitten kuulin päänsisästä ääniä, että jos et hidasta niin kohta tuntuu pahalta. Pitihän niitä ääniä uskoa ja himmailin vauhtia niin, että kilsa napsahti 3.32. Toinen kilsa tais mennä vähän kovempaa ja vielä kääntöpaikalla olin tasan 17.30 vauhdissa. Kolmas kilsa meni vielä 3.35, mutta neljäs kyykkäs pahasti, se oli lähes 3.50 kilsa. Leppimäki meni tuossa vähän ennen kolmen kilsan paalua ohi ja jatkoi sitä samaa vauhtia maaliin. Päätin, että nyt ahistetaan ja roikutaan peesissä. Tuo päätös pitikin noin 6 sekuntia, sitten alkoi tuntua vähän pahalta, eroa alkoi tulla ja ääni pään sisässä perusteli aika vastustamattomasti että ei se haittaa, hyvin ehdit maaliin tälläkin vauhdilla. Kun neljännellä kilsalla ohi oli lappanut useampi ukko ja yks lastenvaunuja lykkinyt anorakkimies, niin ajattelin, että juostaan nyt viimeinen kilsa niin pysyy edes jokunen osallistuja takanakin ja aika pysyy alle 18 minuutin. Vimonen alamäkikilsa meni sentään taas alle 3.30 vauhtia.
Eipähän tuo nyt huonokaan juoksu ollut. Kyllä mie tuosta helposti kolme onnistumista voisin kirjata, mutta kirjaan ne nyt vaan mieleeni.
Eka puolisko oli tosi helppoa, jalat pelas ja happi kulki. Jotenkin vaan alitajuisesti alkoi jo alkumatkasta mielessään makustella sitä paluu matkan ahdistusta. Kai siinä ajatteli, että hyvä jos pääset maaliin kun näin lujaa aloitit. Olen mie kyllä melkonen lapanen näissä juoksuhommissa. Taitaa olla aika turha mennä mihinkään oikeisiin kilvanjuoksukisoihin tämmösellä asenteella. Kyllä tämän päivän vireellä olis pitänyt mennä 17.30, siihen olis vaadittu vähän sitä kilvanjuoksu asennetta.
Olis kyllä kovasti kiinnostanut se huominen koko päivän isojärven kansanpuiston metsäseikkailu. Tajusin tän vasta viikolla ja olisin tarvinnut vähintään pari viikkoa teknisiin ja henkisiin valmisteluihin. Perhana kun mie en tiedä mitä varusteita jne tuommosella retkellä pitää olla mukana ja mitä muita käytännön juttuja tämmösiin liittyykin. Varmaan olis pitänyt käydä ostamassa jostakin ultrakaupasta jotakin varusteita joiden olemassa olosta en edes tiedä.
Tankkailut olisin osannut hoitaa, ja harjottelinkin sitä vetämällä mustikkapiirakka ainoa. Olen ymmärtänyt että jotkut ultrakoneet käy aino jäätelö tankkauksella nätisti.
to 3.4
uinti, 55min
Maanantain vk, tiistain maastovedot ja eilinen liian kovavauhtinen suunnistus on kerryttänyt hieman väsymystä ihmiseen. Firstbeatin palautumisen indeksi näytti aamulla 1%. Maalaisjärki indeksi tukee tuota. Ja varmaan liikennevaloindeksikin tukisi, mutta sentään älysin jättää liikennevaloindeksilenkin tekemättä illalla.
Tuosta uinnista ei oikein sen enempää juttua irtoo.
Maanantain vk, tiistain maastovedot ja eilinen liian kovavauhtinen suunnistus on kerryttänyt hieman väsymystä ihmiseen. Firstbeatin palautumisen indeksi näytti aamulla 1%. Maalaisjärki indeksi tukee tuota. Ja varmaan liikennevaloindeksikin tukisi, mutta sentään älysin jättää liikennevaloindeksilenkin tekemättä illalla.
Tuosta uinnista ei oikein sen enempää juttua irtoo.
ke 2.4
a: fillari ~60min
i: suunnistus, 65min
Maastofillarilla kevyttä palauttelua niihama-kauppi urilla. Ihan mukavaa, vaikka viileehän tuo on aamusta.
Illalla suunnistus. Oli kyllä juoksu raskasta ja kankeeta. Vaikka rauhallisella vauhdilla hölkkäsinkin niin ei ollut mitään mahdollisuuksia vetää kevyenä pk:na niinkuin oli ajatus.
i: suunnistus, 65min
Maastofillarilla kevyttä palauttelua niihama-kauppi urilla. Ihan mukavaa, vaikka viileehän tuo on aamusta.
Illalla suunnistus. Oli kyllä juoksu raskasta ja kankeeta. Vaikka rauhallisella vauhdilla hölkkäsinkin niin ei ollut mitään mahdollisuuksia vetää kevyenä pk:na niinkuin oli ajatus.
Ti 1.4
Suunnistus, 5x 1km maastojuoksuvetoja, yht: 15km
Treeni oli 5 x noin 1km maastojuoksuvetoja mettässä kartan kanssa. Kartassa oli vetopätkät viivasuunnistuksena. Palautuksena pari minsaa. Reitille sattu polkuu, metsää, suota, mäkee jne. Porukalla vedettiin.
Kyllähän sen huomaa, että metsässä ei ole tullut juostua. Ja kun tossu ei nouse keposesti tasaisella pinnallakaan, niin raskasta on mennä mettässä.
Positiivista oli, että pysyin letkassa kaikki vedot. Mitä hankalampi maasto niin sitä vaikeempaa mulla oli. Pari ylämäkeä olin jo melko tiukilla. Pari kertaa tipuin kartalta kun piti vaan roikkua perässä, vaikka reitti olikin aika simppeli.
Oli kyllä loistava treeni mulle, tästä jäi fiilis, että metsäjuoksua vois oppia juoksemalla metsässä.
Treeni oli niihaman ratsastuskeskuksella, ja hölkkäsin alku- ja loppuverrana teitä pitkin nastarit repussa.
Treeni oli 5 x noin 1km maastojuoksuvetoja mettässä kartan kanssa. Kartassa oli vetopätkät viivasuunnistuksena. Palautuksena pari minsaa. Reitille sattu polkuu, metsää, suota, mäkee jne. Porukalla vedettiin.
Kyllähän sen huomaa, että metsässä ei ole tullut juostua. Ja kun tossu ei nouse keposesti tasaisella pinnallakaan, niin raskasta on mennä mettässä.
Positiivista oli, että pysyin letkassa kaikki vedot. Mitä hankalampi maasto niin sitä vaikeempaa mulla oli. Pari ylämäkeä olin jo melko tiukilla. Pari kertaa tipuin kartalta kun piti vaan roikkua perässä, vaikka reitti olikin aika simppeli.
Oli kyllä loistava treeni mulle, tästä jäi fiilis, että metsäjuoksua vois oppia juoksemalla metsässä.
Treeni oli niihaman ratsastuskeskuksella, ja hölkkäsin alku- ja loppuverrana teitä pitkin nastarit repussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)