29.5, Helarastit
Jo perinteeksi muodostunut 29.5 raportti. Näköjään 2011 on viimeksi ollut kulkua. Pari edellistä kevättähän kulkua on vähän rajoittanut allergiahässäkät.
- 29.5 2010 juoksin vitosen R5 reitillä 17:11. Melko jees oli se.
- 29.5.2011 päiväkirjassa oli merkintä: olipas keponen kulku.
- 29.5.2012 Merkitään vähän kankeempaa menoa. Aamulla juoksin töihin, ja ei ole keposta.
- 29.5.2013 Juoksin töistä kotiin, ei erityisen huono eikä hyvä vire. Eli perus 45 vuotiaan ukkelin ei niin letkeä köpöttely.
Ja vuonna 2014 merkataan ihan ok perus virettä. Helarastien alkuverraksi hölkkäilin tiellä jokusen kilsan ja ihan mukavan oloista oli kevyt hölkkä.
Juoksin tänään siis Pirhin Helarastit Pirkkalassa ja suunnistaessa juoksuvirettä ei ihan tarkasti päässyt mittaamaan. Juoksu olis varmaan kulkenutkin hyvällä vireellä, mutta oli niin hankala peitteinen ja epämääräinen maasto ja mulle vaativaa suunnistusta, että ei siellä kone punasella rajoitinta vasten missään vaiheessa luukutettu. Melkein pk sykkeillä meni itseasiassa ja kolmosen TEellä.
Suunnistus jännitti vähän etukäteen, kun vuosi sitten samoissa maastoissa eksyin ihan totaalisesti heti ykköselle.
Mutta tänään suunnistus oli kyllä hyvin hallussa, yksi minuutin virhe tuli kun juoksin väärälle rastille ja piti vähän aikaa miettiä missä suunnassa oma rasti mahtas olla. Ja minuuttihan ei meikäläisen tapauksessa taida vielä ylittää edes virhemarginaalia, se on korkeintaan pidentynyt rastinotto. Hävisin kärkeen 5:47 ja loppu erosta tulee suunnistusrutiinien hitaudesta. Näköjään 15-30 sekkaa tulee eroa joka rastilla kun otan varmanpäälle, etenen varmistellen, pysähtelen varmistamaan ja rastinotto ja rastiltalähtö kestää kauemmin kuin oikeilla suunnistajilla. Yhdellä välillä etenin liiankin varovasti kun ei oikein ollut tarkkaa käsitystä miten rastille löytää, siinä olin hävinnyt melkein pari minsaa omalle tasollekin vaikka rasti oli lopulta selkeä ja tuli vastaan ihan suoraan.
Ja varsinkin tämmöisessä hitaassa maastossa häviän sarjan koville pyssyille etenemisvauhdissa kun ei vaan osaa juosta äkäisesti rymistelemällä, niin kuin noissa pusikoissa ja hakkuujätteissä pitäs. On se kyllä välillä melkosen löysää nössöilyä tuo meikäläisen juoksu suunnistaessa.
Mutta hyvä suoritushan tämä oli tietysti, kun ilman isoja virheitä selvisin. Ja tälläinen varmanpäälle varmistellen suorituksen vauhtikin näköjään riittää tuloksissa sarjan puoliväliin kun virheitä ei tule.
Mielenkiintoinen laji, jatketaan opettelua.
Su 25.5, Spekkeli
la:
a: maastofillari, 1h30
i: Turmion Kätilöt, 1h30
su:
suunnistus
Rapsataan näistä vaikka toi Turmion kätilöt, se kulki niin hyvällä vireellä. Vihdoin pääsin todistamaan turmion kätilöt livenä, bändiä on tullut dikkailtua monta vuotta ja aika paljon. Paikkana Tavastia ja seurana jone ja bode, olosuhteet oli melko lämpöset. Olisi voinut juoda vähän enemmän, mutta selvisin silti ilman kramppeja. Enkä siis tarkoita, että olis pitänyt juoda nimenomaan alkoholijuomia. Ehkä niitäkin pitäs juoda näissä kuvioissa, mutta kun olin autolla niin sitä ei kai oikein suositella.
Joo, mutta soitto alkoi täsmällisesti ilmoitettuna showtimena. Eikä kovin löysästi verrytellen alkanutkaan, vaan heti täydellä vauhdilla kun ilmoille kajahti Teurastaja. Samalla hengästyttävällä vauhdilla jatkettiin koko show. Kyseessä oli kätilöiden 10v synttärikeikka ja sen kunniaksi soittivat niiden eka levyn, eli Hoitovirhe levyn, kokonaan. Sehän sopi mulle hyvin kun se on niiden paras levy, eikä siitä huonoa biisiä löydykään. Väliin soittelivat vähintään yhden biisin joka levyltä, sehän sopi mulle hyvin kun niillä on aika monta hyvää biisiä myös muilla levyillä. Ainut biisi joka olis ehdottomasti pitänyt soittaa mutta eivät soittaneet oli Vedetäänkö vai ei. Loppupuolella keikkaa sanoivat, että nyt tässä biisilistassa lukkoo, että meijän pitäs mennä pois lavalta ja työ sitten taputatte meijät takasin, mutta ei meillä oikein ole nyt semmosseen aikoo, jatkettaan encoret tähän suoraan. Ovat siis kuopion seudulta, siks tuo savon murre.
Suosikkihahmoni kätilöissä on Spekkeli ja se veti kyllä tyylillä. Hyvin järjestetty tapahtuma ja yleisön kannustus oli riittävä.
Ei ollut sykepantaa keikalla niin en saanut TE arvoa. Mutta ilmeisesti oli melko kuormittava, kun tänään ei suunnistaessa oikein juoksu kulkenut.
viikko:
120km juoksua, sisältää suunnistukset, en muista montako, ehkä pari.
a: maastofillari, 1h30
i: Turmion Kätilöt, 1h30
su:
suunnistus
Rapsataan näistä vaikka toi Turmion kätilöt, se kulki niin hyvällä vireellä. Vihdoin pääsin todistamaan turmion kätilöt livenä, bändiä on tullut dikkailtua monta vuotta ja aika paljon. Paikkana Tavastia ja seurana jone ja bode, olosuhteet oli melko lämpöset. Olisi voinut juoda vähän enemmän, mutta selvisin silti ilman kramppeja. Enkä siis tarkoita, että olis pitänyt juoda nimenomaan alkoholijuomia. Ehkä niitäkin pitäs juoda näissä kuvioissa, mutta kun olin autolla niin sitä ei kai oikein suositella.
Joo, mutta soitto alkoi täsmällisesti ilmoitettuna showtimena. Eikä kovin löysästi verrytellen alkanutkaan, vaan heti täydellä vauhdilla kun ilmoille kajahti Teurastaja. Samalla hengästyttävällä vauhdilla jatkettiin koko show. Kyseessä oli kätilöiden 10v synttärikeikka ja sen kunniaksi soittivat niiden eka levyn, eli Hoitovirhe levyn, kokonaan. Sehän sopi mulle hyvin kun se on niiden paras levy, eikä siitä huonoa biisiä löydykään. Väliin soittelivat vähintään yhden biisin joka levyltä, sehän sopi mulle hyvin kun niillä on aika monta hyvää biisiä myös muilla levyillä. Ainut biisi joka olis ehdottomasti pitänyt soittaa mutta eivät soittaneet oli Vedetäänkö vai ei. Loppupuolella keikkaa sanoivat, että nyt tässä biisilistassa lukkoo, että meijän pitäs mennä pois lavalta ja työ sitten taputatte meijät takasin, mutta ei meillä oikein ole nyt semmosseen aikoo, jatkettaan encoret tähän suoraan. Ovat siis kuopion seudulta, siks tuo savon murre.
Suosikkihahmoni kätilöissä on Spekkeli ja se veti kyllä tyylillä. Hyvin järjestetty tapahtuma ja yleisön kannustus oli riittävä.
Ei ollut sykepantaa keikalla niin en saanut TE arvoa. Mutta ilmeisesti oli melko kuormittava, kun tänään ei suunnistaessa oikein juoksu kulkenut.
viikko:
120km juoksua, sisältää suunnistukset, en muista montako, ehkä pari.
ke 21.5, parit suunnistukset
En ole unohtanut tänne kirjoitella, ei ole vaan huvittanut. Lenkillä olen lähes päivittäin käynyt, en tiedä onko se huvittanut, mutta ei se nyt niin vastenmielistäkään ole.
Viime viikolla juoksua tuli 104km, siinä on parit suunnistukset mukana. Tuon lisäksi kävin kerran uimassa. Uinti sujui pullarin kanssa ihan ok, mutta ei kyllä huvittanut. Olin 5 minsan jälkeen jo ihan kyllästynyt koko touhuun, uin kuitenkin väkisin tunnin. Ei taida meikäläisestä tulla nistiä kun ei ole älytöntä poltetta näihin pariin muuhun lajiin. Hyvää treeniä ne uinti ja fillari kyllä olis. Mun Hevoskuuri, eli kestävyysurheilu plus tilaus oli loppunut ja meinasin maksaa uuden tilauksen, mutta huomasin, että siellä on arvontapalkintona osallistumisia finntriathlon tapahtumiin. Ei uskalla maksaa, napsahtas "voitto" ihan varmasti kohdalle, eli pitää nyt odotella ainakin kesäkuun puolelle. Huhtikuun arvonnastahan seppäspekka voitti maastofillarin ja osallistumisen jämin mtb tapahtumaan. Se olis kelvannu mullekin.
Suunnistusta. On vahva fiilis, että homma on kehittynyt ja mulla on mahdollisuus oppia suunnistamaan. Tämähän on todella suuri tieteellinen läpimurto joka kumoaa aikaisempia olettamuksia siitä, että suunnistus on syntymälahja ja on olemassa ihmisryhmä joka ei vaan opi suunnistamaan. Antaa kyllä uskoa suunnistustaidon kanssa tuskaileville junioreille ja aikuissuunnistajille. Seurataan rauhassa miten tämän ihmiskokeen kanssa käy.
Viikko sitten keskiviikkona vedin käyräkarttailtarastit Kaupissa. Homma oli hallussa yhtä sekoamista lukuunottamatta. Tipuin kartalta ja käyräkartalla joutuu jonkun aikaa hakemaan, että pääsee taas kartalle. Muuten rastit tuli vastaan ihan jees. Tosi kevyellä pk hölkällä tämä treeni.
Sunnuntaina Hämeenlinnan Tarmon kansalliset. Kamoja pakkaillessa otin kisapyyhkeen ja ihmettelin, että mites tää on vähän kostea. No sehän oli unohtunut pari päivää aikasemmin tehdyn uintireissun jälkeen mytyssä säilytykseen, simmarit oli luonnollisesti nätisti käärittynä pyyhkeeseen. Kisapaikalla aloin pukea suunnistussukkia jalkaan ja huomasin, että mullahan on pakattu Leevin vanhat sukat mukaan, koko 34, eli pienet jo Leevillekin. En tiedä mikä juttu tää on, kun tavallisessti olen kamojen suhteen järjestelmällinen, lähes pedantti. No survoin sukat kuitenkin jalkaan ja hyvinhän noi sopi.
Maasto Hämeenlinnassa oli yllättäen tosi nopeaa ja siellä oli hyvä näkyvyys. Lähdin hivenen epävarmasti liikkeelle, pari ekaa rastia tuli vastaan suoraan, mutta suunnistus oli vähän varmistelua. Varsinkin kakkoselle ja neloselle tuli turattua ihan turhaan kun homma oli suht selkeä kuitenkin. Rastit napsui kuitenkin vastaan ilman virheitä, ei tainut tulla kun yksi pieni koukku kun juoksin väärälle kumpareelle vähän sivuun, mutta senkin tajusin heti. Suunnistuksen puolesta hyvä ja ehjä suoritus. Itseluottamusta vähän puuttuu, koko ajan on vähän pelko, että kohta mie varmaan eksyn. Tulee ihan turhia varmisteluja ja pysähtelyjä ja epäröintejä selvilläkin pätkillä.
Juoksuvire oli huono, juoksu oli tosi voimatonta ja löysää, hengitys kanitti, kone hakkas punasella koko ajan ja ylämäkiä ei jaksanut juosta ollenkaan. Vaikka nyt tänä keväänä ei ole ollut mitään allergiaoireita, niin voi olla että siitepölyt sun muut vaikuttaa välillä vireeseen. Oli kyllä lämmintäkin. Varsin positiivinen suoritus kuitenkin.
Eilen tiistaina oli am keskari Valkeakoskella, tai kangasalan rajoillahan tuo tais olla. Maasto oli vähän epämääräistä pienipiirteistä avokallio ym hässäkkää. Oli kyllä huono ja epävarma suunnistus. Isoja virheitä ei tullut kuin yksi 3 minuutin hölmöily. Mutta melkein jokaiselle rastille pikku koukkua. Heti ykköselle menin ilman kunnon suunnitelmaa vähän sinnepäin ja sivuunhan se meni. Löysin rastin kuitenkin heti pienellä korjauksella, mutta olis kyllä ollut ainekset perinteiseen sinkoilu eksymiseen. Ei oikein saanut koko matkalla suunnistusta haltuun vaan se oli sellaista epävarmaa ja tökkivää. Yksi selitys on kyllä se kun unohdin lasit reppuun. Alkaa ulkonäön lisäksi lähinäkö rapistua niin, että nyt on pakko pitää joko piilolinssiä tai suojalaseja joissa on suurentava ikkuna. No nyt unohtui kumpikin ja kun kartta oli vielä noin pienipiirteinen niin eihän sitä ollut mitään toivoa lukea vauhdissa. No lasit olis auttanut, mutta en tiedä olisko ne vaikuttanut tulokseen. Positiivista on se, että noin huonolla suorituksella selvisin radalta noinkin nopeasti pois. Ja tuloksissakin olin vähän puolenvälin huonommalla puolella. Juoksu olis kulkenut hyvin. Voi olla että suunnistuksen tökkimisen takia ei saanut fyysistä kapasiteettia edes haastettua, mutta vire oli selvästi parempi kuin sunnuntaina.
Jatketaan ulkoilua. Ihan positiivinen fiilis on nyt suunnistuksessa ja lenkkeilyssä.
Viime viikolla juoksua tuli 104km, siinä on parit suunnistukset mukana. Tuon lisäksi kävin kerran uimassa. Uinti sujui pullarin kanssa ihan ok, mutta ei kyllä huvittanut. Olin 5 minsan jälkeen jo ihan kyllästynyt koko touhuun, uin kuitenkin väkisin tunnin. Ei taida meikäläisestä tulla nistiä kun ei ole älytöntä poltetta näihin pariin muuhun lajiin. Hyvää treeniä ne uinti ja fillari kyllä olis. Mun Hevoskuuri, eli kestävyysurheilu plus tilaus oli loppunut ja meinasin maksaa uuden tilauksen, mutta huomasin, että siellä on arvontapalkintona osallistumisia finntriathlon tapahtumiin. Ei uskalla maksaa, napsahtas "voitto" ihan varmasti kohdalle, eli pitää nyt odotella ainakin kesäkuun puolelle. Huhtikuun arvonnastahan seppäspekka voitti maastofillarin ja osallistumisen jämin mtb tapahtumaan. Se olis kelvannu mullekin.
Suunnistusta. On vahva fiilis, että homma on kehittynyt ja mulla on mahdollisuus oppia suunnistamaan. Tämähän on todella suuri tieteellinen läpimurto joka kumoaa aikaisempia olettamuksia siitä, että suunnistus on syntymälahja ja on olemassa ihmisryhmä joka ei vaan opi suunnistamaan. Antaa kyllä uskoa suunnistustaidon kanssa tuskaileville junioreille ja aikuissuunnistajille. Seurataan rauhassa miten tämän ihmiskokeen kanssa käy.
Viikko sitten keskiviikkona vedin käyräkarttailtarastit Kaupissa. Homma oli hallussa yhtä sekoamista lukuunottamatta. Tipuin kartalta ja käyräkartalla joutuu jonkun aikaa hakemaan, että pääsee taas kartalle. Muuten rastit tuli vastaan ihan jees. Tosi kevyellä pk hölkällä tämä treeni.
Sunnuntaina Hämeenlinnan Tarmon kansalliset. Kamoja pakkaillessa otin kisapyyhkeen ja ihmettelin, että mites tää on vähän kostea. No sehän oli unohtunut pari päivää aikasemmin tehdyn uintireissun jälkeen mytyssä säilytykseen, simmarit oli luonnollisesti nätisti käärittynä pyyhkeeseen. Kisapaikalla aloin pukea suunnistussukkia jalkaan ja huomasin, että mullahan on pakattu Leevin vanhat sukat mukaan, koko 34, eli pienet jo Leevillekin. En tiedä mikä juttu tää on, kun tavallisessti olen kamojen suhteen järjestelmällinen, lähes pedantti. No survoin sukat kuitenkin jalkaan ja hyvinhän noi sopi.
Maasto Hämeenlinnassa oli yllättäen tosi nopeaa ja siellä oli hyvä näkyvyys. Lähdin hivenen epävarmasti liikkeelle, pari ekaa rastia tuli vastaan suoraan, mutta suunnistus oli vähän varmistelua. Varsinkin kakkoselle ja neloselle tuli turattua ihan turhaan kun homma oli suht selkeä kuitenkin. Rastit napsui kuitenkin vastaan ilman virheitä, ei tainut tulla kun yksi pieni koukku kun juoksin väärälle kumpareelle vähän sivuun, mutta senkin tajusin heti. Suunnistuksen puolesta hyvä ja ehjä suoritus. Itseluottamusta vähän puuttuu, koko ajan on vähän pelko, että kohta mie varmaan eksyn. Tulee ihan turhia varmisteluja ja pysähtelyjä ja epäröintejä selvilläkin pätkillä.
Juoksuvire oli huono, juoksu oli tosi voimatonta ja löysää, hengitys kanitti, kone hakkas punasella koko ajan ja ylämäkiä ei jaksanut juosta ollenkaan. Vaikka nyt tänä keväänä ei ole ollut mitään allergiaoireita, niin voi olla että siitepölyt sun muut vaikuttaa välillä vireeseen. Oli kyllä lämmintäkin. Varsin positiivinen suoritus kuitenkin.
Eilen tiistaina oli am keskari Valkeakoskella, tai kangasalan rajoillahan tuo tais olla. Maasto oli vähän epämääräistä pienipiirteistä avokallio ym hässäkkää. Oli kyllä huono ja epävarma suunnistus. Isoja virheitä ei tullut kuin yksi 3 minuutin hölmöily. Mutta melkein jokaiselle rastille pikku koukkua. Heti ykköselle menin ilman kunnon suunnitelmaa vähän sinnepäin ja sivuunhan se meni. Löysin rastin kuitenkin heti pienellä korjauksella, mutta olis kyllä ollut ainekset perinteiseen sinkoilu eksymiseen. Ei oikein saanut koko matkalla suunnistusta haltuun vaan se oli sellaista epävarmaa ja tökkivää. Yksi selitys on kyllä se kun unohdin lasit reppuun. Alkaa ulkonäön lisäksi lähinäkö rapistua niin, että nyt on pakko pitää joko piilolinssiä tai suojalaseja joissa on suurentava ikkuna. No nyt unohtui kumpikin ja kun kartta oli vielä noin pienipiirteinen niin eihän sitä ollut mitään toivoa lukea vauhdissa. No lasit olis auttanut, mutta en tiedä olisko ne vaikuttanut tulokseen. Positiivista on se, että noin huonolla suorituksella selvisin radalta noinkin nopeasti pois. Ja tuloksissakin olin vähän puolenvälin huonommalla puolella. Juoksu olis kulkenut hyvin. Voi olla että suunnistuksen tökkimisen takia ei saanut fyysistä kapasiteettia edes haastettua, mutta vire oli selvästi parempi kuin sunnuntaina.
Jatketaan ulkoilua. Ihan positiivinen fiilis on nyt suunnistuksessa ja lenkkeilyssä.
ti 13.5, Trailcup 2
Trailcupin Stage2 Kaupissa. Nyt oli tarjolla teknistä reittiä koko matkalle. Viikko sitten vedin adioksilla ja se oli Lamminpäässä oikea kenkävalinta kun oli kuivaa. Nyt oli nastaripolkua ja onneksi päätin viimehetkellä heittää nastarit jalkaan, olis tullut lenkkareilla itku siellä juurakoissa ja kivikoissa ja ojan ylityksissä jne. Nyt reitti oli sellanen, että juoksemiseen piti koko matkan keskittyä. Hyvän reitin oli kyllä pojat rakentanut taas. Jotenkin miellän maastojuoksuksi juuri tälläisen.
En oikein tiedä miten nämä termit suomessa menee, mutta polkujuoksu eli trailrunning kelpaa ihan hyvin nimeksi näille kun kaikki tietää mistä puhutaan. Mutta "maastojuoksun" SM kisat juostiin viikonloppuna kovapohjaisella sileällä baanalla josta oli kävytkin keräilty pois. Ehkä se olis enemmän murtomaajuoksua.
Oli kyllä jalat väsyneet, alotin kokeeksi eilen lenkkeilyn ja juoksua tuli parilla lenkillä vajaa kolmekymppiä. Tänäänkin oli alla jo kasin aamulenkki ja päivän temusin tuossa pihalla halkopinon kanssa. Ei ollut ihan niin palautunut ja herkkä fiilis jaloissa kun parissa edellisessä startissa. Verryttelyssä huomasin, että ylämäet ei tänään nouse loikalla. Alkukiihdytys tasaisella irtos vielä hyvin, mutta eka ylämäki oli jo niin jyrkkä, että siinä meni porukkaa jonossa ohi. UKK instituutilla siirryttiin mettään ja rantapolulla olikin tarjolla jo kunnon juurakkoa ja kivikkoa. Matkan edetessä ohittelin taas joitakin juoksijoita, mutta missään vaiheessa meno ei kyllä ollut mitenkään väkevän oloista. Pääsin maaliin ja lopussa ohitettu juoksijakin jäi kyydistä, että kai se juoksemista oli loppuun saakka. Reitti oli niin tekninen, että takkiin tuli oikeille suunnistajille enemmän kuin sileällä. Tietysti tuollaisella reitillä juoksun pitäs olla agressiivista ja väsyneet jalat ei ainakaan auta siinä. Mutta hyvää reeniä nämä on jonon jatkonakin.
On kyllä hienoja tapahtumia, kannattaa käydä kokeilemassa, vielä on kolme settiä jäljellä. Harmittaa kun seuraava Hervannassa jää väliin, siellä voi olla vähän penkkaakin tarjolla.
Tuntuu olevan melkosessa nosteessa nämä vähän haastavammat polkujuoksut, ja hyvä niin.
En oikein tiedä miten nämä termit suomessa menee, mutta polkujuoksu eli trailrunning kelpaa ihan hyvin nimeksi näille kun kaikki tietää mistä puhutaan. Mutta "maastojuoksun" SM kisat juostiin viikonloppuna kovapohjaisella sileällä baanalla josta oli kävytkin keräilty pois. Ehkä se olis enemmän murtomaajuoksua.
Oli kyllä jalat väsyneet, alotin kokeeksi eilen lenkkeilyn ja juoksua tuli parilla lenkillä vajaa kolmekymppiä. Tänäänkin oli alla jo kasin aamulenkki ja päivän temusin tuossa pihalla halkopinon kanssa. Ei ollut ihan niin palautunut ja herkkä fiilis jaloissa kun parissa edellisessä startissa. Verryttelyssä huomasin, että ylämäet ei tänään nouse loikalla. Alkukiihdytys tasaisella irtos vielä hyvin, mutta eka ylämäki oli jo niin jyrkkä, että siinä meni porukkaa jonossa ohi. UKK instituutilla siirryttiin mettään ja rantapolulla olikin tarjolla jo kunnon juurakkoa ja kivikkoa. Matkan edetessä ohittelin taas joitakin juoksijoita, mutta missään vaiheessa meno ei kyllä ollut mitenkään väkevän oloista. Pääsin maaliin ja lopussa ohitettu juoksijakin jäi kyydistä, että kai se juoksemista oli loppuun saakka. Reitti oli niin tekninen, että takkiin tuli oikeille suunnistajille enemmän kuin sileällä. Tietysti tuollaisella reitillä juoksun pitäs olla agressiivista ja väsyneet jalat ei ainakaan auta siinä. Mutta hyvää reeniä nämä on jonon jatkonakin.
On kyllä hienoja tapahtumia, kannattaa käydä kokeilemassa, vielä on kolme settiä jäljellä. Harmittaa kun seuraava Hervannassa jää väliin, siellä voi olla vähän penkkaakin tarjolla.
Tuntuu olevan melkosessa nosteessa nämä vähän haastavammat polkujuoksut, ja hyvä niin.
la 10.5, SM maastot
Rapsataan nyt tämmöset kinkerit tänne muistiin.
Koko aamun kun kotona ja pelipaikoilla odottelin starttia oli sellanen epämääräinen olo, että jotain on unohtunut. Numerot ja systeemit löytyi kisapaikalta ja kamoja pukiessa huomasin, että kaikki kisassa tarvittavat releetkin oli mukana. Kun juoksu alkoi niin ekoilla sadoilla metreillä sen yhtäkkiä muistin, en ollut muistanut reenata.
Ei ole ollut missään suunnitelmissa viime kuukausina nämä kisat. Lenkkeily on ollut vähän satunnaista, treenaamisesta ei paljon voi edes puhua kun kovempaa juoksua ei ole tullut edes yritettyä muutamia suunnistuksia ja tiistain trailcuppia lukuunottamatta. Taisin jossakin vaiheessa jollekin mainita, että olen mukana jos joukkue jää meikäläisestä kiinni. Ei oikeestaan tullut edes mieleen, että löytyy kaksi muuta hörhöä joukkueeseen kun seuran ykköspyssy jaha ei ollut halukas juoksemaan. No viimeisenä ilmopäivänä alkoi tulla viestiä, että joukkue on jos olet lähdössä, Äijälän Tile ja Ruuskan Vesa on lähdössä. Ei kai siinä muuta kun viestiä seuralle, että miepä lähen kans.
Kisapaikalle lähdin hätäpäissäni ihan liian aikaisin ja oli tosiaan aikaa katella muita lähtöjä ja jutustella tuttujen kanssa. Verryttelyt kävin heittämässä Forsblomin Tomin kanssa, ja sen jälkeen juoksentelin malliksi vähän vielä viereisellä kentällä kun kaikki muutkin näytti niin tekevän. Siellähän oli tuttuja jonoksi asti samoissa tohinoissa.
Itse juoksuun lähdin suht rennolla asentella. Mitalitaisteluita ei tarvinnut näillä reeneillä jännittää ja ainut tavoite olikin vaan päästä maaliin itseään nolaamatta. Paukusta jengi lähti aika raikasta kyytiä, itse rauhoitin vauhdin alun ryntäilyn jälkeen ja vähän tunnustelin miten jalka heiluu. Alussa vire oli tosi nihkeä, mutta eka kierroksen aikana juoksu alkoi vähitellen sujumaan. Kelloa en katsonut koko reissulla, mutta fiilis oli, että vauhti vähän nousi tuossa eka kiekan lopussa ja oikeestaan siitä maaliin saakka selkiä tuli vastaan koko ajan ja ohittelin porukkaa tasaisesti. Tokakiekalla jaha huuteli sarjan tilannetta ja siinä oli 4-5 oman sarjan selkää suht lähellä edessä. Ainakin kolme niistä kuittasin vielä viimeisellä kiekalla, ja lopun mäen jälkeen piti vielä luukuttaa loppukiriäkin, että sai saman sarjalaisen peesistä tippumaan.
Treeneihin nähden juoksu oli kyllä ihan hyvä. Ihmeen helppoa oli kelailla kun alun nihkeyden jälkeen kulku vähän parani. Hapenotto ei kanita ollenkaan, eikä syke ole edes kunnolla punaisella. Juoksu on vaan vähän väkinäistä ja jäykkää. Lennokkaaton lienee se sana millä sitä voi kuvata. Hermotus ei pelaa ja juoksuväljyyttä ei oikein ole. Parhaiten sen huomaa alamäessä kun ei pysty nojaamaan ja rullaamaan rennosti. Sama lennokkaattomus on havaittavissa lenkilläkin ja ihan kaikissa vauhdeissa. Mutta aika lahjakas pitäs olla, että kovavauhtinen juoksu olis helppoa reenaamatta. Tuloksena tais olla henk koht kisassa sija 7 ihan siedettävällä erolla mitskusijoihin. Ja joukkueellehan tuli pronssi. Ihan jees.
Ja vielä pitää sanoa, että järjestelyt oli kyllä kisoissa poikkeuksellisen hyvät. Aikataulut eteni minuutilleen ja puitteet oli rakennettu sekä juoksijoille että yleisölle viimeisen päälle. Ja kannustus reitillä oli hienoa, ihan kun olisin ollut oikea urheilija. Tällainen kisa ja reitti jossa on pikku mäkeä ja mutkaa sun muuta tapahtumaa koko ajan on mulle vielä suht passeli. Huomasin että kaikki ei osaa noita tiukkoja mutkia juosta järkevästi ja monta kertaa kuittasin ohi paremmilla juoksulinjoilla. Vielä kun olis ollut paremmassa kunnossa.
Vähän on tässä herännyt ajatus, että vieläköhän se pitäs yrittää hilata ittensä kuntoon syksyksi. Ihan kun olis pientä motivaation tapaista heräilemässä tätä ajatusta tukemaan. Pitää nyt seurailla onko kyseessä joku parinpäivän innostus kisafiiliksistä, vai olisko tässä syytä ruveta miettimään syksylle sopivaa kisaa porkkanaksi. Mitään pahempia ongelmia ei ole nyt kun allergia/astma/keuhko/jne ongelmatkin on pysynyt toistaiseksi aisoissa.
Jahalta tulikin juoksun jälkeen jo pientä vinkkiä. Vapaasti lyhennettynä viesti oli, että erotuit vähän lihavana siellä ohkasten juoksijoiden seassa. Ennen kuin kukaan alkaa jahan kommentteja paheksumaan on syytä muistaa pari asiaa. Nyt puhutaan kestävyysjuoksijoiden viitekehyksessä, ja jaha on oikeassa. Tämä juoksijan ylipaino ongelma on kai vähän meidän porukan sisäpiirijuttu ja onhan tästä ollut aikaisemminkin puhetta. Viitisen kiloa on ylimääräistä massaa kertynyt maratonennätysvuodesta. Ja sekään paino ei ollut vielä mikään tiukkaan tiristetty kisapaino. Eli sellanen 8 kiloa olis pois otettavissa ja vieläkään ei riutuneen näköinen varmasti olis. Ja jos muuten alkaa reeni maistua ennätyksen kiilto silmissä, niin turha se on noita kiloja siellä maratonilla mukana raahata. Kun ihan ylimalkaisellakin analyysillä on selvää, että noi kertyneet kilot ei ole lihasta. Mutta eipähän noita kiloja tarviis paljon miettiä jos reenais tarpeeks ja söis järkevästi.
Nyt odotetaan jännityksellä miten tässä käy, alanko reenaamaan vai jatkanko läskinä vätystelyä.
Koko aamun kun kotona ja pelipaikoilla odottelin starttia oli sellanen epämääräinen olo, että jotain on unohtunut. Numerot ja systeemit löytyi kisapaikalta ja kamoja pukiessa huomasin, että kaikki kisassa tarvittavat releetkin oli mukana. Kun juoksu alkoi niin ekoilla sadoilla metreillä sen yhtäkkiä muistin, en ollut muistanut reenata.
Ei ole ollut missään suunnitelmissa viime kuukausina nämä kisat. Lenkkeily on ollut vähän satunnaista, treenaamisesta ei paljon voi edes puhua kun kovempaa juoksua ei ole tullut edes yritettyä muutamia suunnistuksia ja tiistain trailcuppia lukuunottamatta. Taisin jossakin vaiheessa jollekin mainita, että olen mukana jos joukkue jää meikäläisestä kiinni. Ei oikeestaan tullut edes mieleen, että löytyy kaksi muuta hörhöä joukkueeseen kun seuran ykköspyssy jaha ei ollut halukas juoksemaan. No viimeisenä ilmopäivänä alkoi tulla viestiä, että joukkue on jos olet lähdössä, Äijälän Tile ja Ruuskan Vesa on lähdössä. Ei kai siinä muuta kun viestiä seuralle, että miepä lähen kans.
Kisapaikalle lähdin hätäpäissäni ihan liian aikaisin ja oli tosiaan aikaa katella muita lähtöjä ja jutustella tuttujen kanssa. Verryttelyt kävin heittämässä Forsblomin Tomin kanssa, ja sen jälkeen juoksentelin malliksi vähän vielä viereisellä kentällä kun kaikki muutkin näytti niin tekevän. Siellähän oli tuttuja jonoksi asti samoissa tohinoissa.
Itse juoksuun lähdin suht rennolla asentella. Mitalitaisteluita ei tarvinnut näillä reeneillä jännittää ja ainut tavoite olikin vaan päästä maaliin itseään nolaamatta. Paukusta jengi lähti aika raikasta kyytiä, itse rauhoitin vauhdin alun ryntäilyn jälkeen ja vähän tunnustelin miten jalka heiluu. Alussa vire oli tosi nihkeä, mutta eka kierroksen aikana juoksu alkoi vähitellen sujumaan. Kelloa en katsonut koko reissulla, mutta fiilis oli, että vauhti vähän nousi tuossa eka kiekan lopussa ja oikeestaan siitä maaliin saakka selkiä tuli vastaan koko ajan ja ohittelin porukkaa tasaisesti. Tokakiekalla jaha huuteli sarjan tilannetta ja siinä oli 4-5 oman sarjan selkää suht lähellä edessä. Ainakin kolme niistä kuittasin vielä viimeisellä kiekalla, ja lopun mäen jälkeen piti vielä luukuttaa loppukiriäkin, että sai saman sarjalaisen peesistä tippumaan.
Treeneihin nähden juoksu oli kyllä ihan hyvä. Ihmeen helppoa oli kelailla kun alun nihkeyden jälkeen kulku vähän parani. Hapenotto ei kanita ollenkaan, eikä syke ole edes kunnolla punaisella. Juoksu on vaan vähän väkinäistä ja jäykkää. Lennokkaaton lienee se sana millä sitä voi kuvata. Hermotus ei pelaa ja juoksuväljyyttä ei oikein ole. Parhaiten sen huomaa alamäessä kun ei pysty nojaamaan ja rullaamaan rennosti. Sama lennokkaattomus on havaittavissa lenkilläkin ja ihan kaikissa vauhdeissa. Mutta aika lahjakas pitäs olla, että kovavauhtinen juoksu olis helppoa reenaamatta. Tuloksena tais olla henk koht kisassa sija 7 ihan siedettävällä erolla mitskusijoihin. Ja joukkueellehan tuli pronssi. Ihan jees.
Ja vielä pitää sanoa, että järjestelyt oli kyllä kisoissa poikkeuksellisen hyvät. Aikataulut eteni minuutilleen ja puitteet oli rakennettu sekä juoksijoille että yleisölle viimeisen päälle. Ja kannustus reitillä oli hienoa, ihan kun olisin ollut oikea urheilija. Tällainen kisa ja reitti jossa on pikku mäkeä ja mutkaa sun muuta tapahtumaa koko ajan on mulle vielä suht passeli. Huomasin että kaikki ei osaa noita tiukkoja mutkia juosta järkevästi ja monta kertaa kuittasin ohi paremmilla juoksulinjoilla. Vielä kun olis ollut paremmassa kunnossa.
Vähän on tässä herännyt ajatus, että vieläköhän se pitäs yrittää hilata ittensä kuntoon syksyksi. Ihan kun olis pientä motivaation tapaista heräilemässä tätä ajatusta tukemaan. Pitää nyt seurailla onko kyseessä joku parinpäivän innostus kisafiiliksistä, vai olisko tässä syytä ruveta miettimään syksylle sopivaa kisaa porkkanaksi. Mitään pahempia ongelmia ei ole nyt kun allergia/astma/keuhko/jne ongelmatkin on pysynyt toistaiseksi aisoissa.
Jahalta tulikin juoksun jälkeen jo pientä vinkkiä. Vapaasti lyhennettynä viesti oli, että erotuit vähän lihavana siellä ohkasten juoksijoiden seassa. Ennen kuin kukaan alkaa jahan kommentteja paheksumaan on syytä muistaa pari asiaa. Nyt puhutaan kestävyysjuoksijoiden viitekehyksessä, ja jaha on oikeassa. Tämä juoksijan ylipaino ongelma on kai vähän meidän porukan sisäpiirijuttu ja onhan tästä ollut aikaisemminkin puhetta. Viitisen kiloa on ylimääräistä massaa kertynyt maratonennätysvuodesta. Ja sekään paino ei ollut vielä mikään tiukkaan tiristetty kisapaino. Eli sellanen 8 kiloa olis pois otettavissa ja vieläkään ei riutuneen näköinen varmasti olis. Ja jos muuten alkaa reeni maistua ennätyksen kiilto silmissä, niin turha se on noita kiloja siellä maratonilla mukana raahata. Kun ihan ylimalkaisellakin analyysillä on selvää, että noi kertyneet kilot ei ole lihasta. Mutta eipähän noita kiloja tarviis paljon miettiä jos reenais tarpeeks ja söis järkevästi.
Nyt odotetaan jännityksellä miten tässä käy, alanko reenaamaan vai jatkanko läskinä vätystelyä.
ti 6.5, Trailcup 1
Tampere Trailcup Stage1 Lamminpäässä.
Olipas hienosti järjestetty tapahtuma. Reitti oli aika rapsakka, oli tarpeeksi mäkeä ja teknisyyttä. Pieni osa reitistä meni vauhdikaalla hiekkabaanalla, muuten reitillä oli juurakkopolkua, paha kivikkopolkupätkä ja vähän nopeempaa metsäpolkua kangasmaastossa. Luntakin oli muutamlla pätkällä. Mäkeä oli saatu reitille sopivasti ja lopussa noustiin juurakkopolkua vanha laskettelurinne ylös. Muutama alamäkikin oli niin jyrkkä, että meikäläinen ei uskaltanut rennosti rullailla vaan piti vähän reisillä jarrutella. Muutaman kaatuneen puunrungon yli ja alikin siellä mentiin.
Oli kyllä hienosti rakennettu reitti.
Vire oli ihan hyvä. Alusta asti juoksu oli mukavaa ja pystyin vetämään kaikki hankalat polkuosuudet ihan reippaasti. Näköjään noi tekniset pätkät pitää vetää täysillä luottaen että askeleelle löytyy paikka. Jos tuollaisilla pätkillä yritää sovitella joka askeleen niin vauhti kyllä kärsii ja homma menee hyppimiseksi. Ilmeisesti harpatinvaaran intiaanitausta auttaa ja jonkunlainen tatsi tuohon maastojuoksuun kuitenkin on. Vauhdista ei osaa sanoa oliko se huonoa vai peräti siedettävää. Hyvin pystyin kuitenkin puristamaan ja jaksamisen kanssa ei ollut ongelmia. Mutta viimeisellä kilsalla vähän reidet alkoi tutista voimattomuutta. Varsinkin lopun jyrkässä vähän pidemmässä laskettelurinteen mäessä joutui jo vähän kävelyaskelta tapailemaan kun reisistä alkoi olla puhti pois. Menin jostakin kaiffarista ohi siellä kivikkopätkillä ja se jäi roikkumaan peesiin. Välillä tuntui, että siellä polkupätkillä se tippuu kyydistä ja kisan jälkeen kaveri sanoikin, että oli tosi tiukilla ja jojon päässä noilla osuuksilla. Mutta laskettelurinteen jälkeen dude heitti ohi ja kiihdytti lopussa karkuun. Ei ollut kyllä mitään jakoja lähteä perään tutisevilla jaloilla. Pitäs varmaan jotain voimatreenin tapaista harkita, kun ylämäkien jälkeen joutuu aina vähän aikaa hakemaan tatsia.
Hyvä fiilis jäi, saa nähdä miten tästä palautuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)