ti 30.12

7x1000m

3:58, 3:49, 3.49, 3.38, 3.38, 3:38, 3:34. 

Olin hallilla kuuden maissa ja vintsaajien vedot alkoi seiskalta. Verrailin sitten 45 minsan verrat ja vedin yhden neljän minuutin lämmittely tonnin ennenkuin muut alkoi luukuttamaan. Eka vedon menin kiltisti tajuttoman pitkän letkan perässä. Eka palautusten aikana seikkailin jossain suunnistajien seassa ja vedin loput vedot omaan tahtiin kun en ehtiny lähtöihin. Mutta ihan jees näin, omalla vedolla sai pidettyä vauhdit sopivana ja vintsaaja letkasta löytyi aina jotain peesejä. 

Olen tyytyväinen, että treeni pysyi aisoissa, viimeinen tonni vähän lipsahti kovaksi. Jos olis se suunnitelma niin jotain tämmöstä siellä ehkä olis ollut.

Vähän hämmensi kun kotona treeni olevinaan siirtyi garmin connectiin, mutta sitä ei sieltä löytynyt millään. Kellossa näkyi treeni tälle päivälle. Kävin ulkona hakemassa sateliittiyhteyden ja kattelin treenejä uudestaan. Ja kas tämän päivän treeni oli päivämäärällä 1.4.2007. Kyseisen päivän kohdaltahan se löytyi connectistakin. Ja löytyi muuten kolmisen kymmentä muutakin treeniä, merkillistä. Kun ei saanut hallissa sateliitista kellonaikaa niin kaivoipa jostakin softan syövereistä tollasen ajan kostoksi. Mikskähän sinne on koodattu tollanen päivämäärä, eikös tämä 310xt kello tullutkin vasta 2009 tai jotain.

ma 29.12

lepo

Sovitaan, että tikanheittoa ja keilausta en tänäkään vuonna kirjata treeneiksi. Keilaus oli siis wii konsolilla. Oli itseasiassa tarkoitus käydä raineroimassa kevyttä tai kokeilemassa muutama kilsa mattoa, mutta tyttö vaati, että nyt pitää ottaa keilauskisat ja kun wii ei ollut ihan valmiudessa niin siinähän se ilta menikin. Suunnitelmassa olikin vähän vapaaehtoista jos huvittaa treeniä.

Tuosta suunnitelmasta olis ehkä hyvä tarkentaa, että ei mulla sellaista ole. Tai on mulla excel sheet jossa on päivät kesäkuulle saakka, mutta siellä riveillä ei ole vielä mitään muuta kuin teivot, tj:t, ja parit kisat. Muuten tyhjiä rivejä, ei semmonen taida vielä suunnitelma olla. Ei siinä ole edes värikkäitä otsikoita. Jos siellä olis edes kommenttikenttä voisin kopioida tämän päivän kohdalle kommentin suoraan erään paikallisen gurun värikkäästä excelistä jonka näin internetissä, se kävis suoraan siihen. Vai luulitteko, että tuolla tavoitteissa ollut kymmenen oli joku kympin kisa, no ei ollut.
Mutta ei se suunnitelman tekeminen tässä oikeasti ole ongelma, helppohan sellainen on tehdä. Se ongelma on tehtyyn suunnitelmaan sitoutuminen ja sen pitkäjänteinen toteuttaminen. Että parin viikon jälkeen ei keksi uutta suunnitelmaa ja siitä viikon päästä unohda hommaa kokonaan kun ei onnistunut. Ihan kun olis pari kertaa niin käynyt tässä muutaman viime vuoden aikana.

Periaatteessa olis ihan hyväkin motivaatio juosta kovaa teivocupeissa ja testijuoksuissa, ja ihan hyvä fiilis on hyvin sujuneen treeninkin jälkeen. Homma pitäisi saada jotenkin jengoille niin, että hyvin sujuneita treenejä tulis säännöllisesti ja kunto ja vire mahdollistaisi kovaa juoksemisen noissa testeissä ja mikä ettei kisoissakin. Suunnitelmaa tarvitaan koska noinkin yksinkertaiset jutut ei näköjään onnistu mutu tuntumalla ja päivä kerrallaan asenteella.

Eli suunnitelman teko onnistuu varmasti, ja sen toteuttaminen tuottaa luultavasti paremman tuloksen kuin nykyinen systeemi. Suunnitelma pitää vaan saada kaupattua asiakkaalle eli itselle niin, että siihen uskoo ja sitä jaksaa toteuttaa vaikka joku viikko meniskin vähän huonosti. Hyvääkin suunnitelmaa joutuu varmasti säätämään koko ajan lennosta. Onhan noita valmiita ohjelmiakin netti pullollaan ja jengi on niitä näköjään menestyksekkäästi toteuttanut. Ainakin Bakkenin ja Holmenin ohjelmat tulee heti mieleen, ja ei se kuuluisa Saksan RWn speksikään huono ole jos sen ittelle säätää ja järkevästi toteuttaa. Ja joskus on kulkenut ihan simppelillä omalla kaavalla, ti: tv reipas, pe: tv kova, su pitkä, muuten kevyttä hölkkää. Ti ja pe treenit levänneenä ja parin kovan viikon jälkeen kevyt viikko tai vajaan viikon kevennys.

Kesään on vielä aikaa, eli nyt olis vielä mahdollista rakennella systeemi kulkupolitiikan maksimaalisesta kehittämisestä esimerkiksi viiden kuukauden aikajänteellä. 5kk vois olla tarpeeksi pitkä aika, että jotain saa aikaiseksi. Mutta kuitenkin niin lyhyt, että tavoite on mielekkään lähellä ja harjoittelu on mahdollista tehdä progressiivisesti. Hyvä tavoite voisi olla maraton kesän alussa, ja sopivia välitavoitteita maaliskuun viimeinen pyynikki TJ, huhtikuun teivo ja sm maastot toukokuussa.
Bakkenin ohjelmaa olen joskus pyöritellyt mielessäni ja se on kuumottanut ottaa ajoon sellaisenaan, mutta saattaa mennä liian monimutkaiseksi jos sitä joutuu säätämään. Voi olla, että olen päätymässä kotikutoiseen versioon jota voi helpommin modata lennosta. Tavoite kisat ja testijuoksut ekkelissä jo olikin. Kovat ja kevyet viikot karkealla suunnitelmalla siihen samaiseen kuponkiin ja viikon avaintreenit sinne sekaan. Noi avaintreenit sitten pitäis ottaa jostakin ohjelmasta, tai säätää järkevä kokonaisuus useammasta ohjelmasta. Hyvähän siitä tulee, mutta olen kyllä miettinyt, että jos itse tuon ohjelman suunnittelee sitä on liiankin helppo muokata tai unohtaa koko ohjelma. Jos ottas valmiin ohjelman niin tulisko sitä toteutettua paremmin, enpä tiedä.

Nää miun jutut on vähän sama kuin Ville Haapasalon kirjat ja jutut, kukaan ei ota selkoa mikä on totta ja mikä satua. Välillä sitä ihmettelee itsekin.

Su 28.12

Sprinttiviikon toinen kisa tammerkosken koululla. Olin varautunut, että sotkeennun tuonne nin pahasti, että pitää tulla radalta kesken pois. Siihen nähden suoritus oli hyvä, löysin kaikki rastit ja osan aikaa menin lähes sujuvasti. Aikaa tietysti kuluu enemmän kuin oikeilla suunnistajilla kun osalla rasteista pitää seisoa paikallaan ihmettelemässä mistä pääsee menemään. Alussa oli vaikeuksia mittakaavan kanssa ja tulihan niitä pienempiä sekoiluja useampi pitkin rataa. Hankala laji, vaatis varmaan aika paljon toistoja, että oppis. Mutta olis varmaan mukavaa jos osais.

Viikko:

48 km

Huomenna alkaa viikko yksi ja excelissä on rivi 1, tiedättekö mitä se tarkottaa?  En minäkään.

Kevään tavoitteita:

Teivo, pyynikki, Imatra, kymmenen, ja vielä se yks. Ainakin noi.

topela, 25-27.12

to: lepo
pe: 13.5km
la: 17.5km

Joulupäivä tietty lepoa.
Tapaninpäivänä oli tiukka valinnan paikka kun samaan aikaan oli tarjolla tapanin tonneja pirkkahallissa vintsaaja jengillä ja keskitampereen sprinttiviikon eka osakisa, eli suunnistusta. Valitsin noista television katsomisen, sattu tulemaan joltakin kanavalta monta tuntia putkeen office sarjan jenkkiversiota. Aikaisemmin en ole tätä sarjaa suostunut edes vilkaisemaan, kun se alkuperäinen UK office on niin mainio ja ajattelin, että kopio ei voi olla kuin huono kopio. Nyt satuin istuskelemaan sohvalla aamulla ja televisio oli kyseisellä kanavalla ja kaukosäädin varmaan ainakin kolmen metrin päässä, niin ei siinä ollut muuta vaihtoehtoja kuin katsoa. Aika äkkiä pääsin vähän jyvälle ja sitten olinkin koukussa, ei siinä ehtinyt mihinkään urheilemaan.
Illalla hirveellä taistelulla sain itteni lenkille ja oli kyllä todella mukavaa talvilenkkeilyä. Enpä muistanutkaan, että lumisella tiellä on noin mukava juosta.

Tänään lauantaina talvilenkkeily oli vieläkin mukavampaa kun tiet oli aurattu, siitä innostuneena vintsa irtos ihan huomaamatta.

Huomenna olis taas valinnan paikka kun tarjolla on pakkasjärvinen ja sprinttiviikon toinen osakisa. Mitähän sieltä televisiosta mahtaa tulla.

ke 24.12, katson ja nokitan

Tänään: darts. Pitäs hommata se uusi garmin niin sais sykkeet ja TEt näille.

Jätin aattoaamun joululenkin väliin, niinkuin perinteisesti olen jättänyt aina ennenkin.

Heittelin sen sijaan vähän tikkaa. Vähän tuntuman hakemista on vielä pidemmän tauon jälkeen. En löytänyt kesällä vanhoja tikkojani Enosta ja jouduin siis ostamaan uudet. Tikoissa on kyllä sama ote tuntuma, mutta joku ero niissä on ja uudet työvälineet vaatii aina vähän totuttelua. Uudet tikat ei ainakaan heti luonnostaan tripla kakskymppiseen alkaneet hakeutua. Joku voisi sanoa, että hyvä heittäjä heittää tikalla kuin tikalla ja niinhän se toki on. Mutta tutuilla käteensopivilla tikoilla ei ole mitään ylimääräistä välineestä johtuvaa epävarmuutta. Vähän kuin hyvä juoksija juoksee kovaa lenkkarilla kuin lenkkarilla, mutta omalla luottokengällä kenkiin ei tarvitse kiinnittää huomiota. 

Nopeasti jostakin lihasmuistista löytyi vanha asentovirhe ja heittoasento kuormittaa oikean jalan pohjetta ja jalkaterää ihan niinkuin ennenvanhaan. Pitää varoa, että ei tule penikkavaivaa tai muuta rasitusvammaa jalkaan dartsista.

On varsin yleistä, että tikanheittäjät erikoistuvat joko dartsiin tai mökkitikkaan. Minä olen harvoja hyviä yleisheittäjiä suomessa, jotka pystyvät heittämään hyvällä tasolla molemmilla tyyleillä. Vaikka molemmat ovat tikanheittoa, niin lajit hyvällä tasolla vaativat hieman erilaista liikemotoriikkaa. Minulla etuna on, että olen opetellut molemmat nuorena ja mökkitikan jopa herkkyyskaudella niin, että se on helppo palauttaa mieleen lyhyellä heittotreenillä. Mökkitikkaa olen pitänyt ohjelmassa pelkästään kesäkaudella, johtuen tietysti siitä, että oma heittopaikka on ulkona terassilla. Toistaiseksi olen pärjännyt mainiosti tällaisella kausisysteemilläkin ja en näe tarvetta mökkitikan talviharjoittelulle. Tietysti ulkona harjoitellessa toppavaatteet ja rukkaset vähän vaikuttaisivatkin herkkyyteen, mutta mikään ei estäisi laittamasta heittopaikkaa autotalliin. Tai tietysti taulun kanssa voisi pakkasilla marssia pirkkahalliinkin, on siellä typerämpienkin lajien harrastajia nähty. Mutta kuten sanottu, varsin hyvin olen pärjännyt hakemalla tuntuman kesällä heittokaudella.

Huomatkaa myös kuvista, että tauluille ei tarvita mitään isoja taustalevyjä. Tarkoitus on heittää siihen tauluun.

Mati, 22-23.12

Ma: lepo

Ti: 11.5km

Maanantaina ihan suunniteltu lepopäivä.

Tiistaina oli tarkoitus tyrkätä vajaa kymppi lepposaa vk kyytiä. Eihän siitä tullut hittoakaan kun tiet oli jäässä ja pirun liukkaat. Ei noi nastarit ole ihan lempparikengät ja ajattelin, että siellä pärjäis jo mukavammilla perus adidaksilla. Ei pärjännyt, eli lipsuttelin vintsalla kotio. Ei olis kyllä ollut ihan parasta kulkuakaan.

On mulla se suunnitelmakin melko selkeänä, mutta en ehkä sittenkään julkaise sitä. Mutta hyvä se on, kyllä sillä kulkee. Jos sen toteuttaa edes sinnepäin.

Hankin varmuuden vuoksi tollasen darts taulun, jos vaikka juokseminen ei enää huvitakkaan niin onpahan joku harrastus. Dartsia tuli nimittäin nakuteltua melko paljon joskus aikoinaan Enon aikaisella kaveriporukalla. Kaikilla oli kotona taulut ja säännöllisesti pidettiin tikkailtoja. Ja siihen ei muuten liittynyt oluen juonti mitenkään silloin, en kyllä käsitä miksi ei. Mutta nythän sitäkin vois tuohon tietysti harkita, jos juoksu ei ala huvittamaan.

viikko 51

Viikkoon reiska 50km juoksua.

Viikon kohokohdat, tiistaina vedin hakkarissa jonon jatkona vk vitosen 4:18/km tahtia. Ihan hyvällä vireellähän toi meni, vauhdin arviointi on tosin ihan mahdotonta ilman kelloa.
Lauantaina kävin talvirastit vatialassa, korttelikartalla vajaa seiskan rata. Juoksin rauhallista reipasta pk lenkkivauhtia, suunnistuskin pysyi rauhallisena ja varmaan ihan hyvät reitinvalinnat tuli arvottua. Muutaman kerran joutui pysähtelemään, osittain kyllä sen takia kun oli taas värisokeeta sorsiva ratapainatus ja korttelikartalla se on vähän haasteellisempi nähdä rata kartasta. Tiet ja polut oli peilijäässä, mutta sarvat pitää kyllä ihan hyvin.
Viikon kolmas kohohohta oli sunnuntain järvinen, nastareilla taas, vaikka vähän hirvitti lähteä asvalttiteitä nastoilla rouhimaan. Kyllähän ne nastarit hakkaa jalkoja enemmän, mutta oli siellä kyllä paikoin niin jäistä, että varmaan hyvä valinta silti. Ihan asiallista kulkua oli muuten, mutta jalat kangistuu matkan edetessä ja loppumatkasta kapulat on jo ihan tönköt ja lähes kipeät.

On vähän fiilis että homma ei nyt oikein toimi. Välillä juoksen päivittäin ja suht paljon, jalat on vähän väsyneet ja jumiset. Sitten vedän jonkun kovan treenin jo valmiiksi jumisilla jaloilla niin että jalat on vielä enemmän jumissa ja viikkoon ei onnistu kunnolla edes peruslenkki. Sitten olen taas juoksematta muutaman päivän kunnes aloitan saman häröilyn alusta. Ja välillä kun joku kyselee messuhalliin vetämään jotain 474m vetoja täysillä, niin tietystihän mie lähen vaikka tiedän, että jalat on jo valmiiksi jumissa ja tollasen hallihässäkän jälkeen taas viikon vielä pahemmin jumissa. Näkisin tässä ongelmatilanteen ja alankin keksimään siihen ratkaisua, tai oikeastaan olen jo alkanut, tai oikeastaan se on jo puhtaaksi kirjoitusta vaille valmis. Palataan siihen ensinumerossa, jos päädyn sen julkaisemaan. Naurattaa nimittäin jo itteekin nämä ratkaisut ja suunnitelmat kun niitä aina säätää ja ei kuitenkaan toteuta.

pelasu, 12 - 14. 12

Pe

Lepo, laiskuus

La

Pyynikki tj, 31.23

Vähän pelonsekaisin tuntein lähdin pyynikille testijuoksuun. Alavireistä on ollut lenkkeily ja vauhtikestävyystreenejä ei paljon ole tullut tehtyä. Eikä verryttelykään ihan mahdottomia luvannut, kankeeta ja raskasta oli. Lunta oli satanut edellisenä yönä sen verran, että reitti oli loskassa, jäässä ja lumessa. Varsinkin alamäet ja mutkat piti mennä vähän varovammin. Itte juoksusta ei jäänyt paljon mieleen, portaat oli hemmetin raskasta, en varmaan koskaan ole kävellyt portaita testijuoksussa, mutta nyt taisin kävellä koko porrasosuuden ja raskasta oli niinkin. Ihmeen hyvin pystyin kuitenkin kelaamaan jonkinlaisen vauhdin portaiden jälkeen alamäkivoittoisella osuudella. 

Ei toi aika ihan surkea ole, mutta on se kyllä mukavampi juosta näitä hyvällä vireellä ja paremmalla vauhdilla. Mutta pitäs varmaan reenata, että se olis mahdollista.

Kattelin muuten tilastoja ja näköjään vuosi sitten marraskuussa on menny 29 minan pintaan. Pitäskö ens keväänä taas tuupata semmonen aika. Kyllä vähän kiinnostais.

Su

Jäykkä järvinen. Onneks muillakaan ei ollut lenkkari syönnillään. Tai eihän se mui ollut edes lenkillä, ainakaan meidän kanssa, mutta no joo.

Viikko,

105km juoksua, ja yllättäen ei muuta. Tällä viikolla piti:

Juosta vähän enemmän, no vähän enemmän juoksin.

Venytellä, en venytellyt.

Tehdä lihaskuntoo, tais jäädä tekemättä.

Ens viikolla, joo joo kannattas ja kannattas.

ke-to, 10-11.12

Ke: lepo

Aamulla väsytti ja illalla oli kaikenlaista askaretta.

To:

a:8km

i: 16km

Yht: 24km

Sitä tuossa juostessa mietin, että vaikka välillä ittensä joutuu väkisin kampeemaan lenkille niin harvoin sitä juostessa kuitenkaan miettii, että ei olis pitänyt lähteä.

Oli meinaan melkonen taistelu saada taas ittensä vesisateeseen lenkille illalla. 

Ti 9.12

a: 8km

i: 14km (sis. 3x1000m, 3.34, 3.31, 3.31)

Yht: 22km

Aamulla ei kulkenu.

Illalla ensin ulkona kymppi, kolme kilsaa rauhallista verraa, seiska olevinaan reippaammin. Oli kyllä niin voimatonta, että reipas oli hädin tuskin vintsaa.

Sitten siirryin hallin takapihoilta sisään ja keksin juosta kolme tonnia. Kolme siksi, että pohkeet yritti nappailla kiinni joka vedossa ja seuraavassa ne olis jo tiltannu. Loppuverrakin jäi vähän vajaaksi. 

Merkillistä, aika harvoin mulla on kramppi ongelmia. Nyt oli.

Ma 8.12

a: 8km

ii: 13km, 4.50/km

yht: 21km

Kokeillaas taas. Aamun rutiinikasi. 

Illalla teemana väkisin vintsaa. Menishän tuo helpostikin jos jalat ei olis niin kankeat. 

Parit viikot 48-49

Ei tää nyt oikein lähde.

Viikko 48

47km

Taas hivenen alkuviikkopainotteisesti. Lähes kaikki kilsat ma-ke. Viikonlopun olin valmennuskoulutuksessa ja siellä tuli 4km suunnistusta. Tiistaina taisin juosta hallissa tonnneja, 4kpl about 3.40-3.30. En muista miten meni, tuskin kovin lennokkaasti ainakaan, lennokkaat tonnit nimittäin saattasin muistaa. Viikonlopun koulutuksessa tehtiin myös pikku kuntopiiri, hanurilihakset oli vähän jumissa moisesta.

Viikko 49

75km

Tiistaina hallissa jotain vetoja. Tonneja kolme +600m jahan peesissä. Sitten 600, 500, 400, 300, 200m Leevin peesissä. 

Sunnuntaina järvinen, 5.05/km vauhdilla. Viikon loput kilsat oli kankeeta hölkkää viiskolkyt jne vauhdeilla. Kankeetahan tuo oli tosin järvenkiertokin.

Pari juoksutonta päivää oli tälläkin viikolla. Hyvähän se olis juosta enemmän, ei vaan ole sellasta hinkua lenkille.

Kohokohtana vois mainita perjantain, kun Leevi halusi mennä pyrsän ukk jumppaan, eli kuntopiiriin. Mietin, että kun pitää joka tapauksessa Leevi sinne viedä niin meenko kans jumpalle vai käynkö siinä hölkällä. No kävin sitten pyörimässä tunnin prismassa ilman sen kummenpaa asiaa.

Nyt tulevilla viikoilla kannattas juosta vähän enemmän, tehdä vähän lihaskuntoa, venytellä säännöllisesti ja jättää hallissa revittelyt vähemmälle. Kannattas ja kannattas.

viikkokatsaus, 47

Luin lehdestä juoksijasta joka harrastaa blogien lukemista. Laitetaan pikku päivitys, että ihmiset saa harrastaa.

Viikkoon taas vajaa viiskyt kilsaa juoksua, siihen kun lisätään muuta liikuntaa noin nolla minuuttia niin saadaankin kokonaismääräksi vajaat viisi tuntia. Kilsatkin tuli juostua akuviikkopainotteisesti, ma 24km, ti 9km, ke 8km.
Torstai ja perjantai herkisteltiin teivocuppiin lepäilemällä, lauantaina teivocup, jota en juossut.

No joo, loppuviikko meni jotenkin häröilyksi ja en muistanut käydä lenkillä. Ei ihan mahotonta hinkua ollut teivoonkaan mennä raahustamaan 18.38 vitosta. Kun Leevin touhut siirtyi teivosta pirkkahalliin niin ihan mielelläni siirsin itsenikin sinne. Häröiltiin sitten jahan kanssa jotain vähän epämääräistä josta mulle ei jäänyt paljon statseja kun painelin kellon nappeja randomisti juoksun aikana. Kellossa on tallennettu väliaikoja mutta ei aavistustakaan mitä niihin on juostu. Mutta ainakin muutama 600m veto tuli juostua ja taisin juosta Leevin perässä noin 3.20 tonninkin. Leevi ei siis osallistunut meidän häröilyihin vaan juoksi vähän järkevämmän treenin.

Muutaman suht hyvän viikon jälkeen tuli viikon löysempi jakso ja ajatus ja vire katos ihan totaalisesti. Muistaakseni jokunen viikko sitten oli vielä jonkinlainen ajatus miten tässä talvella treenailis. Nyt on palikat taas ihan levällään, ei oikein tiedä mitä tekis ja mihin keskittys. Kohta on jo joulukuu ja kai se olis hyvä saada jotain ajatusta tähän tekemiseen. Muuten tulee taas häröilyvuosi, niitähän tossa onkin jo muutama alla.

su 16.11, viikko

Viikko

29km juoksua, ei muuta.

Joo ei se oikein lähtenyt. 

ti 11.11

10km

Reilu kymppi perushölköttelyä pitkin hakkarin valaistuja baanoja. Tuli ihan mieleen eräskin sm maastokisa tuolla juostessa. Mieleen tulvivat muistot eivät kuitenkaan olleet ahdistavia, no ei nyt ehkä erityisen lämpimiäkään. Tasapaksuja oli ne muistot. Olisko ollut vähän tasapaksu juoksu se kevään sm maastot, vai suhtaudunko minä tunteettomasti juoksemiseen. Tunteeton juoksukone, insensitive running machine.

ma 10.11

lepo

Olis kyllä voinut käydä juoksemassa, tai vaikka autotallissa rainerilla, se tuntuu nyt olevan muodissa.

Mutta kun Rogaining kausi loppui viikonloppuna niin kai se on hyvä pitää pikku ylimenokausi. Saa nähdä miten kauan se kestää.

su 9.11

lepo

Jalat ehkä vähän väsyneet, mutta eipä oikeestaan mitään ylimääräistä tuntemusta. Ei tullut eilen nukuttua kisan jälkeen päikkäreitä, niin vähän ehkä väsynyt olo.

Viikko:
105km
12h liikuntaa

Suht kevyt viikko lukuunottamatta viikonlopun rogainingia. Ja niinpä se oli tarkoituskin.

pe-la, 7-8.11, Yö rogaining

8h, 58km, tampere yö rogaining.
klo 22-06

Ensinnäkin kiitos Riikosen Jarnolle, että houkuttelit mut mukaan. Ja hyvä, että jaksoit suunnistaa silloinkin kun mulla ei oikein keskittyminen riittänyt. Olin kyllä suurimman osan matkaa kartalla, ja suunnistus sinällään ei ollut mitää vaikeaa. Mutta välillä olin ihan matkustaja, juoksin vaan ja en jaksanut miettiä mihin sitä ollaan menossa. Varsinkin kaupunkipätkä oli hankala kun värisokeelle rastit ei oikein erottunut kartasta ja karttakin on melko iso. Muutenhan tuo suunnistus on hivenen erilaista tälläisellä epämääräisellä 1:30000 mittakaavaisella ei niin tarkalla kartalla, eikä siellä nyt vaikeeta suunnistusta ollut kovin paljoa. Mutta oli helppoa tai vaikeeta niin kyllä siellä jonkun on oltava kartalla tai tulee liikaa juoksua ihan turhaan.

Tapahtuma oli kyllä hienosti järkätty, käsittämätöntä, että joku jaksaa tämmösiä järjestellä. Kisassa oli fillarisarja ja tossusarja, joissa molemmissa paljon joukkueita. Vaikka porukkaa oli paljon niin kilpailualue oli niin iso, että hyvin se jengi sinne hajaantui. Pitkiä pätkiä mentiin näkemättä muita joukkueita. Kisa olis ollut erilainen jos lunta ei olis satanut noin paljoa just ennen kisaa. Tiet ja pyörätiet oli jäisiä ja liukkaita, hiihtourat ja polut oli lumisia ja epätasaisia. Kyllähän sinne tamppaantui lumipolkua kun porukka samoja polkuja juoksi. Toisaalta lumeen tampatut urat vei kyllä rasteille ja jotkut pahimmat rastit löytyi tietty helpommin jos siellä oli jo joku käynyt. Ainakin tässä kisassa suunnistus oli sitä, että löydettiin rastipaikalle ja itse rasti etsittiin sanallisen tarkan määritteen mukaan. 

Kisakeskus oli leinolassa ja kisa-alue osin kaupungissa osin kaupin, aitovuoren, hervannan perukoiden ja kangasalan mettissä. Kohokohtana jäi mieleen mm. keskustan läpi juokseminen kello kaksi yöllä kun porukka tuli ja meni kapakoihin, kannustusta riitti. Vastapainona tampattiin hangessa mm. kaupin, niihaman ja kangasalan polkuja näkemättä ketään muita pitkään aikaan.

Tuloksellisestihan kisa meni loistavasti, oltiin tossusarjassa toisia. Voittajapari oli rogaining konkareita, juoksivat kilsan enemmän kuin me ja hävittiin 10 pojoo. Arvokkaimmat rastit olivat siis 9 pistettä, eli vähän paremman reitin voittajajoukkue juoksi. Mutta eipä tuosta meidänkään suorituksesta paljon hampaankoloon jäänyt, jälkeenpäin tsekattuna ihan järkevä reitti, GPS viivakin on nätti. Muutettiin vähän reitin loppua kun kaupin mettissä huomattiin miten hidasta metsässä eteneminen on. Oishan siinä reittisuunnitteluvaiheessa voinut tehdä vaihtoehtoisia reittipätkiä ja laskea niille pisteitä ja matkaa, mutta ei me ihan niin tosissaan oltu...vielä. Ehkä ens kerralla, ei tuo reittisuunnittelu kuitenkaan mitään mahdottoman vaikeasti ymmärrettävää ole, ainakaan tämmösellä kisa-alueella. Matka, vauhti ja pisteiden kertyminen, ne kai ne on mitä mietitään.

Matkan aikana ei ollut oikeestaan mitään isompia ongelmia, rastit löytyi heti ja jaksettiin pitää hyvää juoksuvauhtia koko kisan ajan. Varusteet osui hyvin kohdalleen. Vaatetta oli sopivasti, reppu ja juomasäiliö oli hyvä yhdistelmä ja repun selässä olemisen unohti nopeasti, vedenpitävät sukat pitivät jalat lämpöisinä vaikka kastelin kengät ihan läpimäräksi astumalla veteen. Kengätkin oli oikea valinta mun kokoelmasta, parempia kenkiä tuohon keliin on varmasti olemassa. Juoksin salomonin speedcrosseilla, ja niiden puolesta ei mitään ongelmia. Jalat kesti hyvin, eikä tullut rakkoja jne. Liukkaat ne on jäätiköllä, jäisellä tiellä piti varoa, muutama mäki piti mennä nelivedolla lumessa ja jyrkät alamäet skimbailin luisuttelemalla. Fyysisesti jaksoin kyllä hyvin, ei mitään valvomisesta johtuvaa väsymystä missään vaiheessa yötä. Parin kympin jälkeen jalat vähän kangistui, niikun pitkillä lenkeilläkin, mutta eipä tuo tuosta pahentunut. Lonkat väsyi ehkä pahiten. Vaikein hetki oli puolenvälin jälkeen kaupin polkupätkillä, lihaskunto ei vaan nyt oikein toimi metsäjuoksussa. Niihaman majalla pidettiin pieni tauko, sen jälkeen juoksun aloittaminen oli hemmetin kankeeta ja vaikeeta. Jalat ihan pökkelöt ja paleli hulluna, mutta kun sai taas lämmöt päälle niin juoksu lähti kulkemaan paremmin kuin ennen taukoa. Viimeiset tunnit meni hyvin ja ei ollut mitään vaikeuksia pitää juoksua yllä. Vaikka viimeinen tunti taidettiin tulla vähän reippaammin kuin ei oikein osannut arvioida miten paljon meillä on matkaa jäljellä suhteessa jäljellä olevaan aikaan. Maalissa taidettiin leimata kahdeksan minuuttia vaille.

Sekin oli mielenkiintoinen havainto, että juostessa voi näköjään syödä ilman ongelmia. Eipähän 8h aikana ihmeitä tarvii, mutta jostakin syystä yhdessä vaiheessa oli nälkä koko ajan. Söin energiapatukoita, muutaman geelin, suklaata, höyrymakkaran ja join kahvit ja vettä tietty. Ei mitään ongelmia noiden kanssa.
Jotain juttuja osaa ottaa huomioon paremmin jos näihin joku vielä joskus joukkueeseen huolii. Isoimmat jutut meni vahingossa oikein, kuten vaatetus, kengät, juomareput jne. Leimaus tapahtui puhelimessa olleella softalla, eli puhelimen kameralla luettiin rastin tagi, ja kännykällä aukeavasta linkistä avattiin sivu joka rekisteröi leiman. Ihan vahingossa mulla oli paidassa tasku jossa luuri kulki, se oli helppo ottaa esiin ja hoitaa leimaus ja taskussa puhelin kulki nätisti heilumatta. Pari kertaa en saanut puhelinta auki kostean pussin läpi ja piti tumpeloida hanskat kädestä ja ottaa luuri pussista, mutta pääosin leimat tuli suht nätisti. Reppua en ollut pakannut ajatuksella, niitä matkalla syötäväksi tarkotettuja eväitä ei kannata pakata jatkossa sinne repun alimmaiseksi. Niillekin oli taskut sekä paidassa että repussa. Retken jälkeen vähän väsytti, mutta jalat ei pahemmin kyllä kipeytynyt tms. 

Hyvä reissu, kannatti käydä. Tämä oli mulle ensimmäinen pidempi liikuntasuoritus, ja ihan mielekästä oli tehdä se näin. 

to 6.11

lepo

Ihan oli kuulkaas suunniteltu lepo. Hieno olis ollut kyllä juosta kun lunta satoi.

ke 5.11

a: 8km
i: hieronta

Aamun perus ja illalla hieronta. Edellisestä hieronnasta olikin aikaa ainakin puolivuotta.

ti, 4.11

a: 8km
i: 7km

Aamulla juoksin, illalla juoksin.

Illalla  hätänen seiska Ylöjärvellä kun Leevi oli NRCC yösuunnistuksella. Ittellä oli jo sen verran ymmärrystä, että pysyin pois metästäjä ja juoksin pyörätiellä. Aika lähellä oli, että olisin pysynyt autossa kun satoi vettä aika railakkaasti. Mutta hyvä kun kävin edes tuon seiskan, ihan mukavahan se oli juosta.

Ma 3.11

a: 8km

i: 16km, 10km rentoa läpsyä, 4:24/km

Aamulla perus kasi.

Illalla keksin tollasen ihan lennosta. Kymppi rentoa melkein kuin reipasta. Lähdin vaan lapottamaan sen kummemmin vauhtia miettimättä. Ihan asiallista menoa. Taas alussa helppoa ja melkein rentoa, ehkä kuuden kilsaa jälkeen jalat kangistui ja juoksu muuttui vähän väkinäiseksi, vauhti ei kyllä paljon tippunut. Ylämäet ei oikein nouse, loppuun sattui kaupin jyrkempiä töppäreitä ja ei ne ihan ruopasemalla ylös heilahda.

su, 2.11

maastofillari, 3h05, 45km

Aivan loistavaa maastopyöräilykeliä pukkas niin käytiin jahan kanssa rymyymässä vähän pyörällä mettässä. Vettä oli satanut koko yön ja taishan tuo sataa vähän ajellessakin. Ajeltiin hiekkateitä ja polkuja, ajelin vaan jahan perässä ja ihan koko aikaa ei ollut kyllä tarkkaa havaintoa missä päin pirkanmaata mennään. Välillä yhtäkkiä hoksasin tuttuja paikkoja. Yllättävän raskasta on kyllä mettäpolulla punnertaminen, kädetkin oli ihan puhki ja kyllähän tuo reidessäkin vähän painoi vaikka ei nyt mitenkään verenmaku suussa luukutettu. Oli kyllä hemmetin mukavaa, kannattas varmaan useemminkin käydä. Yksin ei olis ehkä ihan kolmea tuntia saanut kasaan, mutta porukassa meni kyllä ihan huomaamaatta.
Laitoin jalkaan vedenpitävät sukat ja ne oli kyllä kätevät kun säärtä pitkin sukkiin valunut vesi pysyi sisällä ja viilensi vähän jalkoja. Kotona sai kävellä vaatteet päällä suoraan suihkuun, oli vähän kuranen olemus.

Viikko:
61km juoksua, 9h liikuntaa.
Pari suunnistusta.
yksi fillari.

Tais olla vähän kevyempi viikko vaikka noinkin paljon tuli liikuntaa. Enivei kolme tosi kevyttä päivää putkeen viikolla, on se keventelyä.

La 1.11, Raatojuoksu

Suunnistus, 2h, 

Leevi halus lähteä Sipooseen raatojuoksuun ja eihän se auttanut. Ja pakkohan se oli itsekin suunnistaa kun Sipooseen asti lähtee. Oli muuten ihan kun olis ulkomailla ollut kun kuulutukset tuli ruotsiksi ja tais siellä osa juoksijoistakin ruottia vääntää. Eurot kyllä kävi, tosin niin ne tais käydä mannassakin.

Luulis, että kun alla on kaks kevyttä päivää, niin jalat on keposet ja meno kevyttä. No ei ollut. Ihan saakelin kankeeta ja raskasta oli se meno. On kyllä surullista, että mettässä ei osaa juosta. Ei oikein ole edes siitä kiinni, että ei jaksa juosta. Ei varmaan jaksakaan, mutta vittumaista se on edes yrittää juosta lujaa kun jalka nousee 20cm ja askel on lyhyt. 

Maasto oli paikoin hemmetin hienoa, tosi makeita avokallio alueita. Oli siellä jokunen tiheikkökin, mutta pääosin avointa maastoa. Alkumatkasta ajattelin, että onpas tää hienoa, vähän ajan kuluttua huomasin, että olen jossakin rastilla 8 ja radalla on melkein 30 rastia ja vähän jo kyllästytti. Loppumatkasta kun köpöttelin kankeilla jaloilla ja nivelet kipeenä yritin oikein miettiä, että onko tää nyt sitten mukavaa, enkä oikein saanut asiaan selvyyttä. 

Parit virheetkin sain seikkailtua kun sekoilin rastinottoja ja piti pyöriä niitä kalliomäkiä ympäriinsä. Vähän tuo suunnistukseen keskittyminenkin kärsii kun meno on niin surullista.

Jotain tolkkua pitäs saada tuohon mettäjuoksuun tai suunnistus on sama lopettaa kokonaan. Ei tuo nyt ihan älyttömän palkitsevaa ole kun ei osaa sujuvasti suunnistaa ja mettässä pitää edetä kävelemällä. Olisko se sitten ultramatkat radalla se mun tulevaisuuden juttu, siinä ei varmaan tarvii polven paljon nousta. Tosin pitäs jaksaa juosta pitkään.

Pe 31.10

a: 8km

i:

Aamulenkkiin jäi tämänkin päivän liikunnat. Olisko ollut illalla kiirettä vai laiskuutta, en muista.

to 30.10

lepo

Tarkoitus oli kyllä käydä iltalenkki, ei huvittanut.

ke 29.10

a: 8km
i: -

Aamulenkki tutulla setillä. Illaksi työnantaja oli järjestänyt ohjelmaa joten lenkki jäi väliin.

ti 28.10

a: 8km
i: retkeily pimeässä

Tuttu aamulenkki on tasan kasi kun juoksee hiihtouria leinolaan.

Illalla nrcc yösuunnistusretki kaarinansillalta. Ei oikein huvittanu, kävelin suoraan lähtöön ja lähdin ilman verroja könyymään reitille. Aika pian totesin, että ei tänään. En nyt sen pahemmin edes pummaillut, mutta puolen tunnin pimeässä taapertamisen jälkeen olin ihan kypsä koko touhuun. Kolmosella totesin, että jos jättää nelos rastin väliin saa juosta tietä pitkin. Ja senpä tein. 

On kyllä merkillistä touhua kun tuolla pusikossa edetessä loppuu huumorintaju aika nopeasti.

Jos teitä numerot kiinnostaa, niin garminista löytyy:

21km, 1h40, 4.40/km

Voi olla, että tuota keskivauhtia vähän paransi automatka kotiin, mutta toisaalta huononsi vaatteenvaihdot ja kotona istuskelu. Kai nuo silti voi merkata.

Ma 27.10

16km

Aamulenkki taas suosiolla väliin, kun eilen jalat oli hakatun oloiset järvisen jälkeen.

Illalla sama setti kuin viikko sitten, eli sammon koululta jne. Vauhti oli hitaampi mutta kulku ihan hyvä. Varsinkin alkumatkasta alamäet teki mieli rullailla lähes vanhaan malliin. Jostakin syystä juoksu alkaa olla raskaampaa aina kympin täyttymisen jälkeen.

Su 26.10

27km, 5:04/km

Järvinen melkosen väsyneellä jalalla. Alkumatkasta ihan helppoa ja mukavaa juoksentelua, mutta vimonen kymppi oli vähän raskaampaa. Moguli alkoi vähän vedättämään loppumatkasta ennen puljua, kai sillä oli kylmä meidän vauhdeissa. 

Viikko,

116km, 10h

Pelkkää juoksua ja yksi suunnistus. 

Toinen satkun viikko putkeen. Tehoja ei tässä parin viikon remuamisessa ole kuin tuo eilinen Teivo.

Mutta joko kohta pitää keventää vai vedetäänkö näitä vaan putkeen?

la 25.10, esi teivocup

esi TC, 5km, 18:18.
yht: 14km

Etukäteen ajattelin, että vitonen teivossa vois mennä 18 ja 18.30 väliin, ja siihenhän se meni.

Alkuverrat, melkein 5km, vedettiin Jarpan kanssa, jalat oli ihan keposet ja juoksu ei tuntunu ollenkaan hullummalta. Verrassa jo paljastui, että paluumatkalla on melkonen vastatuuli. Verryttelyn jälkeen tuli pikkasen kiirus sitoa adioksen nauhoja ja ripustella numerolappua, eli ei paljon ehtinyt avausvetoja tekemään.

Alkumatkan lähdin vaan tuuppimaan sen enempää kelloa miettimättä, alkuvauhti on ollut näköjään vähän alle 3.30. Juoksu oli mukavan tuntuista ja vauhti ei tuntunut pahalta. Tuota 3.30 vauhtia pystyi suht iisisti pitämään kääntöpaikalle asti, toki ylämäessä huomasin, että ei tässä ihan lentoon olla lähdössä. Kääntöpaikan jälkeen vastatuuleen vauhti tais tippua muutaman pykälän, mutta niin kyllä tippui kaikilla muillakin siinä porukassa. Kolmen kilsan jälkeen mulla vauhti nitkahti vähän enemmän, Leevi ja Jarppa painoivat peesistä ohi, ja olis kai siinä pitänyt pystyä roikkumaan mutta eipä sitä raastoa taaskaan löytynyt. Ahisti pikkasen niin ajattelin, että olkoon. Vauhti tippui yli 20s/km. Vimosen kilsan yritin kiristää alamäkeen mutta eipä se oikein. Viimeinenkin kaveri peesissä teki lopussa rytminvaihdoksen, vähän aikaa pystyin vastaamaan, mutta sitten taas pään sisäinen lapanen kuiskutteli, että höllää vaan ei ole pakko roikkua. Ja miehän uskoin, maaliin raahustin 18.18 ajassa.
Loppuun vielä kunnon verrat mogulin ja Huhtalan Pasin kanssa.

Ihan asiallista meisinkiä tämä oli kuitenkin, ja varmaan aikalailla kunnonmukainen suoritus. Jos tässä on lähtötaso parin viikon lenkkeilyn jälkeen, niin ei kai tämä nyt ihan toivottomalta kuulosta kuitenkaan. Jos meinaan olettaa, että lenkillä käymällä kyyti tuosta paranee.
Positiivista on, että juoksu on ihan, jos nyt ei lennokasta ja rentoa, niin suht asiallista kuitenkin. Jalat hyväksyy taas juoksunomaisen liikuttelun, mutta kovempaa ei vaan nyt tässä kunnossa pääse. Ei kai sitä marraskuun korvilla tarvii ihan huippuiskussa ollakkaan, juostaan kovempaa sitten keväämmällä.

pe 24.10

hallittu lepo

to 23.10

a: 7.5km
i: 10km

Juoksin kyllä saman aamukierroksen kun aikaisemminkin, lyhintä tietä oikomalla se on näköjään lähempänä seiskapuolta kuin kasia. Oli kyllä raskasta, ryhditöntä ja lennokkaatonta juoksua. Jalat kankeat ja väsyneet. Ois ehkä kannattanut eilen venytellä.

Illasta perusteellinen kymppi ihan perusteellisella vireellä.

Tämä mun kampäkki on sen kokoluokan juttu, että tietysti siihen kuuluu muutakin kuin varsinainen kestävyysharjoittelu. Se on sellaista kokonaisvaltaista melkein urheilijana oloa jossa kaikki osa-alueet on otettu huomioon. Täällä raportoin vain juoksuista sun muista, ja muita melkein urheilijana olemisen osa-alueita voitte vain arvailla. Miettikää sitä.

ke 22.10

a: 8km
i: 18.5km

Aamulenkillä heti kun lähdin kotoa kuulin jonkun huutavan takaa, No Niemisen Jarppahan siellä oli töihin juoksemassa. Uskalsi huutaa nimeltä kun ajatteli, että ei täällä muita hulluja tähän aikaan ole juosten liikenteessä. Eli linnainmaalle asti lenkki meni huomaamatta jutskaillessa, toinen puolisko olikin sitten vähän raskaampaa kun eilinen metsässä sinkoilu painoi jaloissa.

Illalla läpsyttelin Kauppiin ja takas. Ei kule peruslenkki vintsalla, olisko sellasta 5:15/km menny. On muuten vähän tyhmä tän iPadin autocorrect, ei tunnista vintsa sanaa. Vintsalla halus korjata Vantaalla ja vintsa tietty olis tän mielestä virtsa.

Ti 21.10, NRCC5

a: 8km
i: Suunnistus, 40min + verrat

Sain kuin sainkin aamulenkin aikaiseksi. Vähän aikaa sängyssä ihmettelin, että onko oikeesti pakko lähteä tuonne pimeeseen tamppaamaan. Vääntäydyin kuitenkin tien päälle ja ihan mukavahan se oli juosta, ja lenkin jälkeen oli kyllä niin hyvä fiilis, että kannattashan näitä tehdä.

Illalla NRCC vehoniemen takana. Pakkasta oli muutama aste ja oli ihan hemmetin kylmä odotella starttia. Ilman hanskoja näpit oli ihan jäässä alkumatkasta, mutta kun sai lämmöt päälle sormiinkin palas tunto.
Suht helppo rata mukavassa maastossa. Muutama härökoukku tuli, mutta suoritus oli lähes koko ajan hallussa. Paljon oli porukkaa ja mentiin letkoissa, ja parille rastille jopa vedin omaa letkaa ihan kun oikea suunnistaja. Mutta hylsy tuli kun leimasin väärän ykkösen. Katoin vaan, että supparasti pitäs olla ja kun sellanen löytyi niin leimasin pois ilman koodin tarkistusta. Kuulemma oli ollut pari supparastia vierekkäin ja ei käy kortti kun tuurilla leimaa.
Positiivisena seikkana mainitaan, että juoksu poluilla ja mettässä ei ollut enää sellaista kankeeta könyymistä mitä se on viime aikoina ollut. Jotakin positiivista tapahtui jaloissa viime viikon juoksukuurin aikana, ja mettässäkin näköjään osaa juosta paremmin. No kunto on vielä kuitenkin niin huono, että vauhtia ei pysty pitämään ja ylämäet on liian hapokasta.

Ma 20.10, kerran vielä

a: -
i: 16km, 4:55/km

Pitäskö kokeilla vielä kerran huvittasko se reenaaminen. Sen ainakin tossa huomasin, että huonossa kunnossa harastaminen on perseestä. Senkin olevinaan havaitsin taas kerran, että meikäläisen dieselkoneisto vaatii suht säännöllistä liikuttelua. Paljon kuulee juttuja heeboista jotka vanhoilla pohjilla ja muutamalla tehotreenillä viikossa pysyvät hyvässä kulkuvireessä. Mie en taida olla noita heeboja, mie oon niin tyhmä, että mie vaan käyn lenkillä.

Kokeillaan samalla säännöllistä blogin päivittämistä, kerran vielä, jospa se antas motikkaa lähteä lenkille. Seurataan säilyykö rytmi lenkkeilyssä ja kirjailussa. Jos blogin säännöllinen päivittäminen alkaa ahistaa niin miehän lopetan sen.

Tavoitteena tällä viikolla on pitää yllä viime viikolla työmatkajuoksulla löytynyt rytmi. Käytännössä se tarkoittaa, että aamulenkkiä pitäs saada aikaiseksi, eli lenkki kotoa ennenkuin lähtee autolla töihin. En tiedä miten se onkin niin paljon haastavampaa kuin töihin juokseminen, vaikka ei tuossa tarvitse edes herätä paljon aikaisemmin. Yritän saada rutiinin, että herään joka aamu samaan aikaan ja juoksen aina saman lenkin.
Toinen haaste on vääntäytyä säännöllisesti lenkille työpäivän jälkeen vaikka olis vähän väsy ja nälkä. Eli lenkkeilystä pitäs saada taas sellainen rutiini, että jokaista lenkille lähtöä ei tarvii erikseen miettiä.

Tänään armahdin sen verran, että jätin aamulenkin vielä väliin. Edellisen päivän järvinen painoi kuitenkin vähän jaloissa. Illalla heitin Leevin treeneihin sammon koululle ja juoksin kaupin kuntokolmosen kautta niihaman taakse ja takaisin. Vaikka lähtiessä laiskotti sen verran, että lenkille ei ihan älytöntä paloa ollut, niin lenkki meni kuitenkin ihan ok vireellä. Takas tullessa kuntokolmosen mäet vähän vastusti ja paras lennokkuus oli kyllä jo poissa.

Kiitos ja anteeks.

viikko 42, työmatkajuoksua

Koulut oli viikon lomilla, joten mulla oli vapaus kokeilla taas työmatkaliikuntaa. Tavoitteena oli, että en käy kertaakaan autolla töissä ja tarkoitus oli hoitaa matkat mahdollisimman paljon juosten. Näin se meni.

Maanantai
a: 9km
ip: 12km

Tiistai
a: 9km
ip: 12km

Keskiviikko
a: fillari, 30mn
ip: fillari 60min

Torstai
a: 9km
ip: 14km

Perjantai
a: 9km
ip: 11km

Lauantai
Lepi

Sunnuntai
26km

Viikko yht:

112km juoksua, 11h liikuntaa.

Aamuisin menin aina lyhintä reittiä, eli lukonmäki tuli vedettyä aina ylös. Yritin venytellä joka ilta, että jalat ei ihan jumelekseen ajaudu. Onnistui välttävästi, venyttelysessiot tosin jäi aika lyhyeksi ja ei niitä ehkä ihan joka ilta kuitenkaan saanut aikaiseksi.
Mitä pitemmälle viikko eteni sitä paremmin juoksu tuntui kulkevan. Alkuviikolla juoksu oli jotenkin kankeeta, tiistaina jalat oli väsyneet, mutta ilmeisesti sen jälkeen kroppa totesi, että tätähän on tehty joskus ennenkin ja lopetti vastaan pyristelemisen. Vaikka lihakset oli väsyneet, niin jalat vain toimii jotenkin paremmin ja juoksu tuntui paremmalta. Keskiviikon pyöräilyt oli ihan hemmetin raskasta, aamulla oli vielä todella kylmä ja ei saanut lämpöjä päälle koko matkalla. En malttanut ajella tarpeeksi rauhassa kotiin, ja pyöräilypäivä ei ollu ihan niin palauttavaa kun oli tarkoitus. Torstaina aamujuoksussa pyöräilyt painoi jaloissa ja juoksu oli vähän raskaampaa. Mutta iltapäivällä taas ihan perus juoksua ok fiiliksellä.

Viikonloppuna ei saanut aikaiseksi muuta kun järvisen, lauantainakin oli tarkoitus käydä vähän polkuhölkkää, mutta eipä tuota tullut käytyä. Tänään järvisen alkumatkasta oli ihan keposet jalat ja juoksu oli lähes lennokkaan tuntuista. Loppumatkasta alkoi vähän matka painaa ja jalat kangistua, eli ei tässä ihan maraton kunnossa olla.

Se on taidettu täällä blogissakin todeta jo muutamaankin kertaan, että mulla kulku paranee kun mättää vaan pari kertaa päivässä. En tiedä onko se paras resepti parhaan mahdollisen kisakunnon löytämiseen millekkään matkalle. Se, että about 5/km +-20s vauhtia on lenkillä mukava pitää, ei taida vielä tarkoittaa että ennätyskunto on nurkan takana. Mutta hemmetin paljon mukavampaa se on juosta tuota perusmättöä edes siedettävällä vireellä kun yrittää hieroa kisakuntoa paskalla vireellä jollakin hienolla ohjelmalla. Mutta voihan se tietty olla, että en vaan osaa toteuttaa noita ohjelmia. Mutta tällä harrastamisen tasolla arvostan ehkä enemmän sitä että homma on mukavaa. Ja voihan sitä juosta kisassa sitten sitä vauhtia mitä sattuu pääsemään. 

Aamulenkki toimii kyllä hyvin. Ja kun lenkin saa hoidettua työmatkalla se menee jotenkin helposti sen enempää miettimättä. Ja toinen lenkkikin tulee automaattisesti kun juoksee töistä kotiin, ja juokseminen on yleensä mukavaa.
Normi arjessa en vaan saa aamulenkkiä aikaiseksi kun pitää kuskata tyttö kouluun ja mennä autolla töihin. Ja autolla kotiin ajellessa siinä on suuri riski, että lenkille lähtö ei enää huvita illallakaan kun on kotona. Eli työmatkajuoksu olis mulle hyvä juttu. Suuri riski on, että tämä rytmi katoaa kun arki koittaa ensi viikoll. Ja pelkona on, että palataan 40km viikkoihin ja huonoon vireeseen.

viikko 41, höpöhöpö

Jatketaas sittenkin näitä höpö höpö juttuja. Selailin noita omia vanhoja höpinöitä, ja olihan se lähes mielenkiintoista lueskella mitä sitä silloin teki kun kulki edes jotenkin. Ja kaipa tuolta jutuista löytyy rivien välistä sekin miks välillä ei oikein kule. Tiivistäisin havaintoni näin: lenkillä pitäs käydä.

Tällä viikolla kaikki tielenkit alle vintsaa. Mutta eipä noita tielenkkejä ollut kuin kaksi. Noiden lisäksi kaksi suunnistusta ja keihäänheitto.

Tiistaina NRCC yösuunnistus UKK:lta. Ennen cuppia oli hieno luento Sailan ja Venlan polusta oravapolulta maailman huipulle. Yksi mielenkiintoinen jutustelu oli aiheesta metsäjuoksukunto ja -taito. Hyvällä metsäjuoksijalla lihaskunto, liikkuvuus ja koordinaatio ja mitä näitä nyt oli, on sellainen että mettässä mennään kovaa ja ehkä vielä tärkeämpää taloudellisesti. Jäi mieleen Pipon kommentti, että hyvän metsäjuoksijan eteneminen näyttää tanssilta kun juoksu kulkee helpon näköisesti epätasaisesta ja raskaasta alustasta huolimatta. Eli kovin on se joka osaa juosta kovaa ja taloudellisesti. En nyt muista millä sanoilla se ton sanoi, luultavasti kuulosti hienommalta. Ja sanomatta lienee selvää se, että kova tiepyssy ei aina ole kova mettäjuoksija.
Noiden juttujen jälkeen olikin hyvä käydä käytännössä kokeilemassa miten hyvä mettäjuoksija on keski-ikäinen, huonokuntoinen, läski tienylkky. No huono se on mettäjuoksussa semmonen otus, mettässä ei pääse mihinkään, alamäkiä ei uskalla juosta epätasaisella polulla varsinkaan pimeällä. Juurakkoisella polulla erehdyin pikaisesti vilkaisemaan karttaa ja vedin turvalleni johonkin juureen. Eli jos tämä oli tanssia niin ehkä lähinnä jotain kankeaa ja väkivaltaista breakdancea. Positiivinen puoli suunnistuksessa on, että suoritus on hyvin tasapainossa kun ei osaa oikein suunnistaa ja ei jaksa keskittyä edes siihen mitä osais. Ykköselle reiska pummi, perhosen keskusrastilla käytiin kolme kertaa ja pummasin joka kerta. Viimeisellä kerralla yli kymmenen minuuttia. Eli rasti oli luultavasti samassa paikassa jokaisella kerralla ja silti en sitä löytänyt kertaakaan kunnolla. Semmonenkin muutos on jossakin vaiheessa tapahtunut, että aikaisemmin kun vedettiin Leevin kanssa sama rata mie sain odotella maalissa jonkun aikaa. Nyt Leevi joutui odottelemaan puolituntia.

Lauantaina olikin sitten yksi kauden pääkisoista eli 25mannan keihäänheitto Tukholman kupeessa. Lämmittelynä tälle kisalle käytiin suunnistusviesti. Suunnistus meni kyllä päin hemmettiä, oli näennäisen helppoa kartalla, mutta maasto tarjosi kyllä mahdollisuudet virheille. Ja minähän käytin ne mahdollisuudet. Ihme pummia sitä tulee aika isosti kun itseluottamus on olematon. Parin kuukauden tauko kunnon suunnistuksesta on kyllä romahduttanut senkin kohtalaisen vireen mitä touhussa oli vielä heinäkuussa. No ilmeisesti maasto oli kuitenkin ihan haastavaa kun oikeetkin suunnistajat siellä pummaili.

Toinen osoitus itseluottamuksen merkityksestä oli keihäänheitto. Edellisen kerran leppäkeihäs oli kädessä vuosi sitten, mutta silti tiesin, että keppi lentää. Karsinnassa rennosti karsintarajasta reilusti yli. Toisella kierroksella kierroksen pisin heitto helposti. Finaalissa itsevarmuus vähän kostautui ja heitto lähti huolimattomasti ja ruuskasmaisen matalalla kaarella. Huono heitto riitti vain toiseen tilaan. Ajan puutteen takia finaalissa heitettiin vain yksi kierros, jos olisi heitetty normaalit kolme kierrosta olisin voittanut helposti. Eli kovassa paineessa kun tulos olisi pitänyt saada yhdellä heitolla kasetti ei kuitenkaan kestänyt. No hopea ei ole häpeä kuitenkaan.

viikko
44km juoksua, sisältää suunnistukset
4h50, ei muuta liikuntaa kuin noi juoksut ja retkeilyt.

Aika monta viikkoa on menty näillä 40 ja alle kilsoilla. Ei oikein näyttäs toimivan mulla.

su 28.9, viikot ja vuodet

viikko:
maanantai viiva torstai lepo. Ei vaan tullut käytyä
perjantaina kymppi täpöillä, 5.05/km
lauantaina ei tullut taas käytyä
sunnuntaina 18km
yht. 28km juoksua, ei muuta liikuntaa.

Sykemittari alkoi jokunen viikko sitten näyttämään mitä sattuu, niin ei ole jaksanut enää pitää sykepantaa näillä vähillä lenkeillä. Eli eipä ole nyt teille noita TE arvoja. Mutta luulisin, että välitöntä ylikunnon vaaraa ei ole. Kai siihen sykemittarin lähettimeen pitäs vaihtaa paristo niin se taas toimis. Mutta sitä varten pitäs ostaa se paristo, ettiä sellanen ruuvimeisseli jolla kannen saa auki ja vielä näperrellä ruuvit auki ja vaihtaa se paristo. En taida jaksaa.

Tuli muuten ihan vahingossa kuuden päivän lepo, kun edellisen viikon la-su oli lepoa. Mitään estettä lenkkeilylle ei sinänsä ollut, ei ole mitään vammoja eikä flunssia tms. Motikka on vaan hukassa, ja lenkille ei ihan älytöntä hinkua aina työpäivän jälkeen ole.

Tänään olin kovasti menossa järviselle, lähinnä kuulemaan uusimmat jutut. Sitten tulin järkiini ja kävin ittekseni hölkkäämässä omilla vaudeillani vajaan parikymppisen kaupin hiekkateillä. Jos tuosta selviäis alle viikon palauttelulla.

Tämä viikonloppuhan se olis pitänyt perinteisesti olla Berliinissä. Aika monta vuotta tässä syyskuun vimosena viikonloppuna on tullut oltua Hitlerin bunkkerilla. Ei nyt tässä kunnossa olis tarvinnut siellä ollakkaan, mutta ihan mukavahan tuo olis ollut hyvässä kunnossa siellä olla. Ja jos olis ollut ilmo sinne sisällä, niin tiedä vaikka olisin innostunut käymään lenkilläkin enemmän. Ehkä ei kuitenkaan, ei voi tietää nyt kun ei ollut. Mutta ehkä eniten kuitenkin kaipaa muoviterassin halpoja ja hyviä pasta-annoksia.

Ja perinteisesti bunkkeriviikonloppuun on taputeltu kausi pakettiin. Jotenkin tästä vuodesta jäi vähän semmonen välivuoden maku, vaikka kyllähän mie jotain kisoja taisin juostakin. Ainakin enemmän kuin yhden rauhiksen, sellastakin on kuulemma tapahtunut, että meikäläistä kovemmat juoksijat on saanut yhden R5 startin aikaiseksi koko kauden aikana. En muuten välttämättä miellä rauhista edes kisastartiksi.
Ei noita oikeita juoksukisoja oikeasti kovin montaa ollut, jokunen hölkkä ja SM maastot. Suunnistuskisoja oli ainakin kevätpuolella ohjelmassa enemmänkin. Olisko suunnistus jopa sujunut noissa kisoissa vähän paremmin kuin aikaisemmin. Juoksuvireessa tais olla toivomisen varaa juoksukisoissa, suunnistuskisoissa ja treeneissä.

Perinteiset:

2011:
juoksu: 3941km
Liikunta: 390h
(juoksua 80%, hiihtoa, suunnistusta, pyöräilyä)

2012:
juoksu: 3056km
Liikunta: 380h
(Juoksua 65%, hiihtoa, suunnistusta, pyöräilyä, + parit uinnit, kuntopiirit ja sählyt)

2013:
juoksu: 4200km (sisältää suunnistuskilsat)
Liikunta: 435h
(Juoksua 75%, suunnistusta 11%, pyöräilyä, uintia, hiihtoa)

2014:
juoksu: 2800km (sisältää suunnistuskilsat)
Liikunta: 330h
lajit kai suunnilleen samat kuin ennenkin, ei jaksa noita nyt ihmetellä.

Yllättävän paljonhan tuota juoksua on kuitenkin tullut, jotenkin on fiilis että ei noin paljon olis saanut aikaiseksi.

Kaikenlaista analyysiahan noista vois keksii, mutta lieneekö tarpeellista. Tulevasta kaudesta vois uhota vaikka mitä, mutta se nyt ei ainakaan ole tarpeellista. Joku päivä mie varmaan taas alotan aktiivisemman lenkkeilyn. Itseasiassa olenkin tässä jo jonkin aikaa ollut sitä alottelemassa, monesti miettiny, että huomenna vois alottaa. Jonakin päivänä se huominen saattaa tulla.
Ois kyllä hyviä elokuvan nimiä.
Tomorrow never comes, licence to run, run another day, almost like a real runner, orange running shirt.

Ei oikein ole viimeaikaiset jutut vastanneet blogin alkuperäistä henkeä. Ei ole pitkään aikaan ollut melkein kuin oikeata juoksujuttua. Olen vähän kahden vaiheilla pitäskö palailla sitten kun on taas blogin aihepiiriin kuuluvaa kertomista, vai jatkaako näitä höpöhöpö juttuja. Siinäpä sitä on teillä jännittämistä.

Su 21.9, tai seuraavalla

Tänään: ei mittään.

Eilen: aika vähän.

Viikko: 30km juoksua ja yks väsyneellä asenteella ajeltu maastofillarointi.

Ens viikolla: en tiijä

Ens kauella: ehkä.

su 7.9, viikko36, rauhis ja hämis

tänään: 26km, 5:05/km, TE1.7 (järvinen isolla jengillä)
Alku ihan mukavaa juoksua, vaikka vauhti tuntuikin kovemmalta kuin oikeasti oli. Johtuu varmaan siitä, että normi lenkkivauhti ittellä tuppaa olemaan sitä 5:30-5:40/km, ja nyt mentiin kovempaa heti alusta ja tais vauhti vielä kiihtyäkin niin, että parhaimmillaan luukutettiin jo viiden pinnoissa. Loppumatkasta jalat kangistuivat ja meno oli melko jäykkää.

Viikko:
78km, 7h
Juoksua ja yksi suunnistuksen yritys. Yritys siksi, että ei oikein huvittanut risukossa rämpiminen, eikä kyllä oikein jaksanut keskittyä 1:15000 karttaan, ja juokseminenkin oli vähän niin ja näin. Suht kevyt ja lyhyt retkeily siis.

Keskiviikkona R5, 18:43.

Vaikka aika nyt ei kummoinen ole, niin ihan tyytyväinen tuohon voi olla. Juokseminen on ollut niin raskasta ja kankeeta, että olin henkisesti valmistautunut jopa siihen että en pysty alle neljän minsan vauhdilla vitosta juoksemaan. Oli mielessä sellainenkin vaihtoehto, että juoksen alun Leevin kanssa ikäänkuin oppaana ja keskeytän sitten henkihieverissä puolen välin jälkeen. Jaksoin kuitenkin tasaisella vauhdilla koko vitosen. Kankeetahan se oli, mutta kuitenkin lähes reipasta juoksua. Tuota vauhtia pystyi juoksemaan tasaisella reitillä ihan ok, mutta kiri ei kyllä enää irronnut.

Lauantaina Hämeenhölkkä, 9km kuntosarja.

Päätinpä käydä lauantaina tekemässä viikon toisen kovan treenin hämeenhölkässä. Kyseessä on siis reserviläisten järjestämä hölkkätapahtuma lamminpäässä. Reitti on ihan hieno, harjua pitkin jonnekin ja takas. Oikeiden juoksijoiden kisasarjassa matka on 20km. Mulle riitti vallan mainiosti kuntosarjan 9km, varsinkin kun reitti on kohtalaisen mäkinen. Tosin omassa sarjassa oli kyllä niin huono taso, että olisin varmaan hoitanut talven perunat tässäkin kunnossa. (palkintona voittajalle iso 10kg? perunasäkki)
No toi ysi, joka oli aika reiskasti alle ysi, meni kuitenkin garminin mukaan 3:58/km vauhdilla. Eka puolikkaan alamäet ja tasaiset kulki jopa hämmästyttävän hyvällä tatsilla, mutta takastullessa ylämäessä ei päässyt enää mihinkään. Loivatkin ylämäet nousi niin nihkeesti, että vauhti oli selvästi huonompaa kuin esim Leevillä. Mutta positiivisena asiana kirjaisin sen, että jyrkkienkin ylämäkien jälkeen sain tasaisemmille pätkille vielä juoksun jotenkin toimimaan.

Rauhiksessa ja hämiksessä lähdin samaan aikaan kuin Leevi, ja maaliin tullessani Leevi siellä jo oli. Eli maaliin tulin siis myöhemmin kuin Leevi, mikä tarkoittaa, että saman matkan juoksemiseen käytin aikaa enemmän kuin Leevi. Jos joku kilpaurheiluhenkinen natsi haluaa kutsua tuota häviämiseksi niin ei kai siinä mitään.
No oikeesti hyvähän tuo on, että poika kulkee ja tässä tapauksessa tappio ei harmita. Vaikka mullakin on tarkoitus vielä juosta tätä kovempaa joskus, niin voihan se olla, että järjestys tulee olemaan jo lähitulevaisuussakin tämä.

Syyt ja seuraukset. Juoksun vaikeus johtuu nyt siitä, että jalat ei oikein pelitä, kroppa on kankea ja jäykkä. Askeleesta puuttuu kokonaan kimmoisuus ja elastisuus. Varmaan juoksua vaivaava voimattomuus on ainakin osittain sitä kun kroppa on niin jumissa. Eli lihas ei oikein nyt tässä tilassa hapetu missään vauhdeissa. Kun yrittää juosta vähänkin kovempaa noutaja tulee aika pian. Hitaassa vauhdissa juoksu vaikeutuu kun juoksua jatkaa pitempään.
Alhaisista sykkeistä ja TE numeroista näkyy, että kone on kunnossa, ja pikku treenillä kun ottaa vielä vimosetkin karstat pois niin kulku vois olla sen puolesta hyväkin. Eli aletaan korjaamaan tuota voimansiirron tehottomuutta niin saadaan koneessa oleva teho ja vääntö siirrettyä tien pintaan.

ma 1.9, stats

Statistiikkaa. Pistetään ihan huvikseen tämän häröilyjakson tunnit tänne muistiin.

vk - tunnit - juoksukilsat - lajit

28 - 2h - 15km - juoksu. (viikko jolloin pohje kilahti)
29 - 7h - 0km - fillaria
30 - 8h - 4km - fillaria ja juoksukokeilu.
31 - 2h - 0km - fillaria
32 - 2h - 23km - juoksua
33 - 2h - 13km - fillaria ja juoksua
34 - 4h - 43km - juoksua
35 - 8h - 81km - juoksua ja fillaria

Statistiikkaa. Pistetään ihan huvikseen tauon jälkeiset vauhdit tänne muistiin.
6.00 - 6.10/km - Aamulenkki
5.20 - 5.40/km - Peruslenkki, pk läpsy illalla.
4.25 - 4.40/km - VK, semmonen reipas tasavauhtinen about maratonvauhtia kai.
4:10 - 4.20/km - VK2, lähes täysillä.

Maastossa ei paljon jaksakaan juoksemalla edetä.

Aamulenkkejä 3kpl toteutunut viime ja tällä viikolla ja kaikilla vauhti yli 6/km, ja meno kankeeta.
Tuota vekkiä on tullut jokunen lenkki sykkeen mukaan kokeiltua ja vauhti about toi 4.30/km. Sitä jaksaa noin 8km ja sitten alkaa olla jo väkinäistä. Vaikka tätä sykkeiden mukaan vois kutsua maratonvauhtiseksi, niin ei tuolla vauhdilla maratonia juostas.

Torstaina juoksin porukassa 10km VK settiä teivon porukoiden kanssa. Mullehan toi oli kymppi täysillä. Alkuvauhti jotakin 4.10 tienoilla, 6km kohdalla kanttasin ja tipuin Keikon, Niemelän ym. kyydistä. Pakko oli väkisin sätkiä loppuun saakka lähes näköetäisyydellä, että löysi takas autolle kun ei ihan kotipoluilla juostu. Keskariks jäi 4:18/km. Ja paljon kovempaa en olis päässyt, jos yhtään.

Jalat on jumissa ja voimattomat, lihakset ja nivelet on niin kankeat ja kipeät, että juokseminen on kankeeta köpötelyä. Haluaisin kuvitella, että kunto ei oikeasti ole ihan noin huono. Pitää nyt vähän kuitenkin seurailla, jos tämä on vanhuuden oireita niin vois keksiä jotain muuta harrastusta.

Joku vois eka lukemisella pitää tuota edellä olevaa negatiivisena tekstinä. Positiiviset asiat kuitenkin pystyn kirjaamaan normaalisti.
- Pohje revähtymä parani kuitenkin helposti täysin oireettomaksi.
- Pohjat on tehty aikaisemmin ja mie oon melko lahjakas.
- Mahtaa tuntua hienolta kun vaikeuksien jälkeen taas kulkee.

Bonuksena yksi kulttuuri ja viihde osaston positiivinen juttu.
- Se yks takavuosien missi, Kuuselan Armi, kävi Suomessa. Ajatella, että se tuli kaukaa amerikan maalta vierailulle johonkin pikkukylään jonka nimeä en muista. Onneksi media oli hereillä, tämä vierailuhan olisi saattanut mennä joltakin täysin ohi jos siitä ei olisi raportoitu päivittäin. Itse jätin iltapäivälehden Armi Kuusela liitteen ostamatta niin en ihan tarkasti tiedä mitä hienoa siellä pikkukylällä tapahtuikaan. Mutta vierailu varmasti toi monelle paljon positiivisuutta arkeen, varsinkin kun sillä on ne häikäisevän kauniina säilyneet tyttäretkin.

pe 22.8, "kuntoutusta"

Pikku rapsa ittelle muistiin, voi sitten muistella mites mie hoidin tän pohjerevähdyksen.

pohje
On kunnossa. Juoksemaan pystyy ihan normaalisti pohkeen puolesta. Keskiviikkona kävin suunnnistamassa ja mettässäkin pystyi juoksemaan ihan normaalisti ja pohjetta ei tarvinnut varoa. Suunnistamaan en ollut tauon aikana oppinut.

kuntoutus
Juoksutaukoa tuli nelisen viikkoa. Huolellisella kuntoutuksella olisin ollut juoksukunnossa parin viikon tauolla. Pohje oli normioloissa oireeton vajaan viikon jälkeen, ja hallitulla juoksuun paluulla olisin voinut aloittaa varovaiset lenkit jo kahden viikon tauon jälkeen.
Parin viikon jälkeen erehdyin spurttaamaan pallon perään, siinä pohje kilahti ja otti vähän nokkiinsa. Oli sen jälkeen muutaman päivän taas kipeä ja juntturassa.
Neljä viikkoa taukoa tuli kun juokseminen ei oikein muutenkaan huvittanut ja en jaksanut asiaa sen kummemmin pohdiskella. Tauon jälkeen juokseminen on onnistunut ihan normaalisti alusta asti.
Kuntoutuksen hoidin niin, että en venytellyt, en jumpannut, enkä tehnyt mitään muutakaan järkevää asian eteen.

Kunto
On hullun huono. "korvaavat" ei yllättäen huvittanut. Jonkun verran tuli ajeltua fillarilla, mutta aika satunnaisesti. Muutaman kerran työmatkafillarointia, jokunen pitempi lenkki maaniefilolla. Ihan mukavaa touhua, mutta eipähän tuota oikein treenaamiseksi voi sanoa.
Eli kunto, tai ainakin juoksutuntuma on muutaman lenkin perusteella huono. Vauhdit on hitaita, ja juoksu painavan oloista ja kankeeta.

Motivaatio ja suunnitelmat
Väillä tuntuu, että olis motivaatiota aloittaa treenailu, mutta en oikein ole saanut juonesta kiinni. Pitäs vähän suunnitella mihin sitä alkas treenata ja tehdä jonkun sortin suunnitelma syksylle, talvelle ja keväälle. Välillä vähän niinkuin innostuu jostakin, ja huomenna sen jo unohtaa. Työmatkalenkkeily ei oikein sujuvasti onnistu, kun pitää hoitaa tyttö aamulla kouluun. Jos haluaa olla järjelliseen aikaan töissä on pakko mennä autolla. Toisaalta aamulla olis ihan hyvä sloti käydä lenkillä, eikä tarviis edes herätä epäinhimillisen aikaisin. Toistaiseksi en ole käynyt. Voi olla ihan hyväkin, että työmatkajumputus ei ole ohjelmassa, se menee helposti tasapaksuksi juoksenteluksi ja se ei varmaan ole se kehittävin juttu nyt.

Loppukevennys
Totesin, että vauhdit on niin hukassa, että aika turha on tehdä treenejä tavoitevauhdilla. Vähän tympii tehdä VK treeniä 5/km vauhdilla. Ajattelin palata perusteisiin ja kokeilla sykkeen mukaan sätkimistä. Olen tehnyt pari tunnustelutreeniä Bakkenin effort zone sykkeiden mukaan. Ja ne treenitkin on ollut Bakkenin esimerkkitreenejä. Kellosta säädin vauhdin pois kokonaan näytöltä ja vedin puhtaasti sykkeiden mukaan. Ja hyvä niin, olis mennyt hermot heti jos olisin tiennyt miten hitaalla vauhdilla näitä joutuu tekemään.

Viimeviikon maanantaina tein tän:
32 min vauhdinvaihtelu, 4min Effort 2 and 4min Effort 3.
Hauska treeni juosta, sykkeet sai pysymään haarukassa helposti. Vauhdit oli syvältä.
Loppuviikolla en tehnyt mitään. Tosin oli siinä vähän silmätulehdusta ja kevyttä kuumeilua.

Eilen tein tälläsen:
30min E3 + 15x40secE4/30sec.
En nyt tiedä hauskuudesta, kai se oli ihan hauskaa.
Ekan 30min pätkän aikana säikähdin kun sykkeet alkoi nousta tappiin ihan kevyellä vauhdin lisäyksellä ja ei laskenut vaikka himmasin. Sitten huomasin, että syketaulussa olikin kalorit. Lennosta sykkeet tilalle, ja vauhtia saikin kelata heti lisää. En taida aloittaa tämän perusteella kaloriperusteista treenausta ihan vielä.
Syke pysyi hyvin haarukassa, jalat on niin kujalla, että vaikka vauhdit on huonot niin saa käskeä koko ajan että syke pysyy ylhäällä.
15x40sec setissä en saanut sykkeitä tuohon vaadittuun haarukkaan. Ei vaan kule.
Olis varmaan mukava treeni jos pystyis juoksemaan lujaa. Tuo 40sec on lyhyt ja 30sec palautus välissä vielä lyhempi. Vauhdit perseestä, ja syke hiipui setin edetessä.

Semmosta höpinää. En tiedä miten tuota juoksutuntumaa alkas hieroa paremmaksi. Aika työlästä on jos lennokkaattomuus säilyy tämmösenä. Mutta kai se on pakko nöyrtyä ja todeta, että vk treeniä on pakko tehdä kunnon mukaisella vauhdilla. Ja se vauhti näyttäs olevan lyhemmilläkin vk treeneillä pitkälti päälle 4min/km. Nyt pitäs unohtaa ne vauhdit joita juostiin hyvässä kunnossa.

6-12. 7, FIN5

Kerrotaan nyt sitten miten siellä Rukalla meni.

1kisa
Ihan asiallinen suoritus. Pari virhettä siellä tuli leivottua, eka koukku kolme minuuttia ja toinen vajaa kaksi minsaa. Kun maasto oli vaativa ja rata vielä haastava niin tuohon voi kyllä olla lähes tyytyväinen. Eka virhe oli vähän typerä ja olis ollut vältettävissä kun olisin vaan keskittynyt omaan suoritukseen ja unohtanut ne muut suunnistajat, mutta näköjään virheetön suunnistussuoritus ei vaan vielä onnistu. Ihan hallittua varmanpäälle suunnistusta kohtalaisella vauhdilla kuitenkin miltei koko ajan.

2kisa
Nyt oli kyllä tosi haastava rata. Virheitä tulikin vähän isommin. Taisin tehdä noin 7 minuutin virheen kun tiheikössä lähdin vaeltamaan vähän soiroon ja en tullut ikinä kielletyn alueen kulmaan joka oli tähtäimessä. Sitten olin keskellä peitteistä rinnettä ja eihän sieltä saanut tolkkua missä ollaan. Hiippailin jonkun aikaa kompassilla rinnettä pitkin, kunnes totesin, että parempi käydä vauhtia tieltä. Oli kyllä vaikea rasti pusikossa. Kattelin muuten jälkeenpäin GPS viivaa ja olin menossa ihan suoraan rastille tuurilla, ja olen käynyt todella lähellä rastia. Sitten olen heittänyt melko ison lenkin ennen tielle haahuilemista. Toinen vajaan viiden minsan virhe tuli kun rinteessä oleva kivi ei vaan sattunut kohdalle. Oli kyllä vaikea rastikin, meikän taidoilla oli ihan mahdotonta pysyä kiinni missä mennään ja menin ylhäältä vähän ohi. Kartoitin sitten rinnettä vähän laajemmin ennenkuin löysin rastin. Vaikka ihan selvää virhettä tuli 12 minuuttia, niin ei tuo ihan katastrofi olisi ollut. Rata ja maasto oli niin vaikea, ja tuollakin suorituksella olisin ollut puolivälin tienoilla. Ja kun oikeat suunnistajatkin on tuolla pummanneet ja tuota maastoa vaikeaksi kehuneet niin kyllähän se mullakin virheen mahdollisuus on olemassa. Mutta se pahin virhe tuli juomarastilla, kun en leimannut rastia. Oli vähän hämärä paikka, tien ylitys jossa oli rasti. Ensin kai juomapaikka, sitten leimapukit ja siitä lähti vielä viitoitus suon yli. Ja kun porukkaa oli jonoksi asti niin en vaan huomannut koko rastia. Olihan tuo vähän typerä ansa, mutta kyllä tässä iässä pitäs älytä rastilla käydessä leimata vaikka sattuu ensin juomaan.

3kisa
Maasto vaihtui vähän vauhdikkaammaksi kangasmaastoksi jossa oli vaativan näköinen suppaharjanne. Kisa lähti hyvin käyntiin, ykkönen suoraan, kakkoselle olin menossa suoraan, ohitin ennen rastikiveä olleen ison kiven ja rastikivikin näkyi. Maasto oli tosi vauhdikasta kangasta, ja astuin täydessä vauhdissa johonkin pikku monttuun. Ponnistin huonosta asennosta pohje äärimmmilleen venytettynä ja vedin turvalleni. Pohkeessa vähän vihlaisi ja kun nousin ylös pohje oli kaput. Vähän aikaa seisoskelin ja toivoin, että se olis joku kramppi joka menee ohi, mutta tajusin kyllä heti, että pohkeella ei enää juosta. Kakkonen olisi löytynyt suoraan ja kolmoselle oli suunnitelma valmiina ja rasti olis ollut helppo ottaa varman päälle. Siinä seisoskellessani katselin rataa eteenpäin ja otti kyllä lievästi sanottuna päähän kun tajusin, että olisin osannut sen mennä. Pari hankalaa rastia, joilla oli ollut mahdollisuus töpätä, mutta muuten tarjolla oli selkeää reitinvalintaa, viimeistä varmaa ja vauhdikasta maastoa. Hyvä tietty jälkeenpäin uhota kun ei päässyt juoksemaan, mutta olishan se ollut mulle sopivaa settiä.

Pohkeella ei tehnyt mieli paljon kävellä, mutta pakko oli könytä lähistöllä olleeseen lähtöön ja siitä autokyydillä ensiaputeltoille. Jonkin aikaa pötköttelin teltoilla jalka jäissä. Lääkäri tsekkas, että välitöntä amputointitarvetta ei ole ja lähetti matkoihinsa. Jalalla pystyi jotenkin kävelemään kun piti polven koukussa ja varasi painon varpaiden päille kuin balettitanssia. Pohje oli koko illan jossakin suojakrampissa ja ihan tarpeeksi kipeä.

4kisa:DNS
5kisa: DNS

Keräsin siis FIN5 suunnistusviikolta koko sarjan.

1 Kisa: Hyväksytty.
2 Kisa: Hylätty.
3 Kisa: Keskeytys.
4 Kisa: Ei lähtenyt.
5 Kisa: Ei lähtenyt.

Olisin kyllä mielelläni juossut noi loputkin kisat. Nyt tuossa suunnistuksessa on niin hyvä tatsi että mettään on mukava lähteä. On ehkä hahmottunut se oma taitotaso ja luotto omaan osaamiseen on vähän kasvanut. Se näkyy siinä, että pystyy juoksemaan reippaammin ja tunnistaa ne vaaran paikat missä pitää mennä todella varmasti. Välillä pystyy juoksemaan kone punasella rajoitinta vastaan ja samalla suunnistamaan. Tai sitten vaan kunto on huonontunut niin, että kone on punasella heti kun mennään maastoon.

Eli ohjelmassa olisi sitten pohkeen kuntoutusta. Ilmeisesti pohje ei mennyt ihan niin pahasti kuin aluksi vaikutti. Kun tuo koko pohkeen jumiin vetänyt kramppi hellitti pystyin kävelemään varovasti kantapää ilmassa ja liikuttelemaan jalkaa muuten normaalisti mutta jalka suorana pohjetta ei kärsinyt venyttää. Levossa mitään kipuja ei ollut, pohje oli aavistuksen turvoksissa mutta muuten normaalin näköinen. Kantapää huusi hoosiannaa kun kantakalvo oli vähän sinkeellä ja uusi kävelytyyli ei paljon armoa sille antanut. Pohkeet oli ollut kyllä hemmetin kireellä ja tuo kantakalvon kipuilukin on oire siitä. Enpä tiedä olisiko tämä vamma ollut vältettävissä vaikka olis vähän ahkerammmin venytellyt, mutta ainakin juokseminen on mukavampaa jos lihakset ei ole tuhannen jumissa. On muuten ensimmäinen tapaturmainen vamma näissä harrastuksissa. Futista ym. pelatessa on joskus nuorempana kolissut. Ja rasitusvammoja on tietty jokunen ollut tuossa matkan varrella.

Rukalla sattui olemaan hieroja/fyssari joka mainosti kinesioteippausta, kolme eri ihmistä suositteli hommaamaan kinesioteipit jalkaan ja satuin saamaan ajan samalle aamulle kun kävin asiaa kyselemässä. Fyssari pyöritteli pohjetta ja tuomio oli venähdys tai lievä revähdys. Sanoi se tarkemmin lihaksenkin missä vamma on mutta eipä jäänyt mieleen. Pistettiin pari siivua kineesioteippiä ja kävelin hierontapöydältä lähes normaalisti pois. Kantakalvon kipu ei tuntunut ollenkaan ja pohkeella pystyi kävelemään kun muisti olla ponnistamatta jalka suorana. En kyllä vieläkään ymmärrä mihin tuo teippi perustuu, mutta jotakin apua siitä selvästi on.

Eli juoksutaukoahan tässä väkisin tulee. Pohjetta pitäisi kyllä muuten liikutella ja venytellä kivun rajoissa niin paljon kuin pystyy. Pyöräily varmaan onnistuu, en ole vielä kokeillut. Otin varuilta rullasuksetkin Enosta mukaan, jos sattuu että juoksemaan ei pääse pitkään aikaan niin voi lykkiä vaikka tasuria pahimpaan tuskaan. Eipähän tässä tietysti ole mitään syytä hätäillä juoksemisen suhteen, kuntoutetaan rauhassa. Enkä meinaa kyllä ottaa mitään stressiä noista korvaavistakaan, katotaan huvittaako ne. Mutta jatkon kannalta olis varmaan helpompi jos pohkeen jumppaaminen ja venyttely edes vähän huvittas.

3-4.7, Enon Disco

Näin loma-aikana täällä oranssijuoksupaitatoimituksessa on vähän vajausta. Sama yksi toimittaja täällä juttuja toki toimittaa, mutta ehkä vielä normaalia vajaampana. Ja kun kalustokin on kevyttä matkailumallia, eli juttuja pitää julkaista iPadilla niin uutiset tulee vähän myöhässä. Meinasin ensin sanoa, että jututkin saattaa olla astetta huonompia, mutta ei sentään, priimaa tulee näinkin.

Ei ole kuin reiska viikko lomaa heinäkuussa, ja siitä viikko menee suunnistusviikolla. Opin muuten eilen, että KRV on rastiviikko ja FIN5 on suunnistusviikko, olen erheellisesti kutsunut molempia rastiviikoiksi. Mutta siis, loman lyhyydestä johtuen Enossa ei ehtinyt notkumaan kuin pari päivää. Siinä ajassa ei ehdi esimerkiksi juosta kaikkia perinteisiä lenkkireittejä. Ja itsestäänselvyys oli, että toisena päivänä oli pakko järjestää vallisärkän maastojuoksukarnevaalit. Sillä tapahtumalla on jo niin pitkät perinteet, olihan nyt järjestetyt karnevaalit järjestyksessään jo kahdennet. Toisena päivänä päätimme aloittaa uuden perinteen ja juoksimme kaltimon kierroksen. Seuraavassa lyhyt kooste molemmista tapahtumista.

Vallisärkän maastojuoksukarnevaalit.

Kyseessä on siis suvun perinteinen juoksutapahtuma jossa juostaan varsin mäkisellä ja ajoittain maastojuoksumaisella polkureitillä 1.5-5km matka. Matka määräytyy iän ja aikaisempien näyttöjen perusteella. Mie juoksen aina tuon 5km. Viime vuonna kulutin aikaa reitin läpijuoksemiseen 18:41. Olisko viime vuonna ollut jotakin kulkuongelmaa tms. No tänävuonna suurimpana ongelmana on ollut huonosta harjoittelusta johtuva vauhdinpuutos.
Jalat oli ihan hyvän tuntuiset, mitään rasitusta ei tällä lenkkeilyllä tietysti ole elimistöön kertynyt ja vaikka venyttelyt, puhumattakaan muista tukitoimista, on aika satunnaisia, pahoja jumejakaan ei taida olla. Eli palautuneena pääsin viivalle. 

Reitin alku, vajaa kilsa on helpoin, ja ainut pätkä jossa ei ole isoja mäkiä. Ajattelin juosta siis alun yli kovaa. Lähtö on jyrkkään alamäkeen ja Leevi karkasi siinä muutaman metrin, mutta tasaisella kelasin ohi ja karkuun. Jalat toimi, hengitys toimi, vauhtia vaan ei löydy. Ylämäessä hyytyy, ja mäen jälkeen ei muista kiihdyttää. Jotenkin tuo juoksu on sellasta, että mikään ei varsinaisesti kanita, mutta vauhtia vaan on hankala pitää yllä. Varsinkin näin mäkisellä reitillä ja epätasaisella alustalla ei tahdo oikein löytyä runtua nousta mäkeä, luukuttaa tasaista ja rullata alamäkeä. Ylämäen jälkeen juoksu jää vähän sinne kuuluisalle mukavuusalueelle. 

Mutta eipä siinä mitään tekosyitä nyt tarvitse keksiä, kunnon mukainen juoksu ja tällä treenillä kunto riittää särkän vitosella aikaan 18:49. Eipähän tuo nyt ihan surkea aika ole, mutta mielellään sitä juoksisi kovempaa. Tai oikeastaan kaipaan sitä fiilistä joka hyvässä kunnossa on, kun juoksu on mukavaa ja rennon lennokasta kaikissa vauhdeissa. 

Kaltimon kierto. http://www.joensuu.fi/kaltimon-kierto

Lauantaina juostiin Samin kanssa kaltimon kierron reitti. Kyseessä on siis varsin tekninen polkureitti jossa on pientä nyppylääkin sattunut matkalle. Reitti menee kolmen vaaran yli joista korkein taitaa olla 268m ja muutkin kaksi yli 200m. Korkeuseroa saati noususummaa en tiedä, mutta mäkeä on, niin ylä kuin ala sellaista. Reitiltä on yhteys mm. Kolin poluille. Muistan, että olen joskus nuorena vaeltanut jostakin herajärveltä Kolille. 

Edettiin sellaista leppoista hölkkävauhtia, pahimmat ylä ja alamäet käveltiin. Muutaman maisemien katselutauon kera aikaa kului 3h20. Ja matkaa kertyi 26km. Reitti on kyllä hemmetin hieno, polut on mukavan teknisiä ja juoksemiseen joutuu keskittymään koko ajan. Mutta reitti ei kuitenkaan ole niin paha, että joutuisi liikaa varomaan tms. Tosin juuret ja kivet oli sateen jäljiltä liukkaat, niitä piti vähän salomonit jalassa väistellä. Ja sukat tietty kastui heti alkumatkasta, mutta se kai kuuluu asiaan näissä. Harmittaa kun en alloittelevana polkureittienjioksijana älynnyt halailla puita. Tuolta vaaroilta olisi varmasti löytynyt vanhoja puita.

Kirjoittelen tätä Kuusamossa Rukan ytimessä, mutta siitä miksi olen täällä ja miten täällä menee juttua ehkä myöhemmin. Tai sitten ei. Pikku teaser, jolla lukijat pidetään koukussa.

Vinkkinä muuten kaikille iPad toimittajille, ladatkaa blogger app, säästää aika paljon hermoja verrattuna selaimella kirjoittamiseen. Ja jos tässä jutussa on ihme sanoja välillä, niin se johtuu siitä, että en jaksanut säätää autocorrectia pois päältä. Välillä Applella tuntuu olevan parempia ideoita mitä sanoja juttuun tarvitaan. Esimerkiksi noususumma sanan se vaihtoi väkisin nousuhumalaksi.

su 29.6, Tampere suunnistus

Mulla on ollut pari harhakuvitelmaa suunnistukseen liittyen.
Olen ajatellut, että mun juoksuvauhti on ihan kelvollista ja sen puolesta pärjään kansallisissa kun vaan lippu löytyy. Toinen on, että olen oppinut suunnistamaan niin, että enää ei tule megalomaanisia kymmenen minuutin pummeja joissa ei enää tiedä mistä on tullut ja mihin menossa ja rastia etsitään loppujen lopuksi itkun kanssa. Tampere suunnistuksessa noi molemmat harhakuvitelmat tuli kyllä niin täysillä silmille, että ei jäänyt epäselväksi.

Lauantaina pitkän matkan kisassa oli ihan selkeää pätkää joissa olis voinut pitää turvallisesti vauhtia ilman riskitason nousua. Mutta kun ei jaksa juosta. Pehmeällä alustalla ei päässyt mihinkään kun voimat ei riitä ja jalka ei nouse. Jalat oli ihan puhki heti alkumatkasta ja pienempiäkin mäkiä piti kävellä. Suunnistuksessa tein yhden ehkä neljän minsan pummin ja varmaan se reiska viisi minuuttia tulee takkiin rutiineissa ja varmisteluissa. Eli hävisin kärjelle yli minuutin/kilsa ihan vaan juoksemalla. Osa erosta tietty tulee sillä kun tiheikössä ja huonolla alustalla ei vaan osaa mennä sujuvasti lujaa, mutta suurin osa tulee siitä kun kunto on paska ja ei jaksa juosta. Tiellä varmaan vielä vitosen jotenkin jaksaakin mennä, mutta metsässä ei jaksa juosta edes kohtalaista vauhtia kahta minuuttia pidempään. Ihan kaikki oli fyysisesti pelissä, kuormitusta ei ollut edellisiltä päiviltä alla ja jalat oli ihan palautuneen oloiset, TE näytti 4.5. Eli homma selvä, kunto on huono ja metsäjuoksukunto vielä huonompi. Tällä juoksuvauhdilla en taistelisi kärkisijoista vaikka osaisinkin suunnistaa sujuvasti. Oli kyllä todella huonon vireen päiväkin, ja huonossa kunnossahan se huono vire kostautuu vielä enemmän.

Sunnuntaina oli sitten keskari. Ihan perus suunnistusrata ja mukava suunnistusmaasto joka olisi pitänyt sopia mulle ihan hyvin. Ja eilenhän minä osasin tässä samaisessa maastossa suunnistaa ihan kelvollisesti. Nytkin homma oli ihan hallussa, mutta pikku virhettä tuli koko ajan ja ei se oikein sujuvaa ollut. Ykköselle pikku kaarros 30s, kakkoselle minuutti virhettä, neloselle reilu pari minuuttia, seiskalle melkein viiden minuutin eksyminen. Onhan sitä tuossakin jo tarpeeksi, mutta seiska oli ainut isompi virhe jossa kontrolli hävis ja virheestä tuli liian iso. Mutta toiseksi viimeiselle keskittyminen herpaantui ihan täysin. Kieltämättä vähän hankala rastipiste tiheikössä ja lippu vielä hyvin piilossa, mutta en päässyt edes kovin lähelle rastia kun olin jo ihan eksyksissä. Lähdin edelliseltä rastilta väärän suuntaan ja tulin väärälle niitylle, luulin olevani viereisellä niityllä ja lähdin vielä siitäkin väärään suuntaan. Sitten olinkin jo ihan eksyksissä. Kimpoilin sitten siellä niittyjen ja peltojen välissä edes takas kuin flipperin pallo. Aivoissa loppui happi niin en edes pahemmin ihmetellyt kun maasto ei vastannut oikein karttaa. Sitten tulin aivan helvetin kaukana olevalle tielle ja aikani sitä ihmeteltyäni tajusin missä ollaan. Vaikka menin siitä kävelemällä rastille niin vielä vedin sivuun. Se oli sitten melkein kymmenen minsan pummi, vanhaan malliin ja ihan kuin silloin joskus kun näitä tuli miltei joka kerta kun mettään meni. Viimeiselle ja maaliin hölkkäilin hissukseen ja hoidin loppuverran siinä samalla. Kylläpä muuten v*****ti koko laji jonkun aikaa.

Luulis, että itseluottamus rastiviikolle ei ole ihan tapissaan kun kunto on paska ja ei osaa suunnistaa. Mutta jotenkin mulla on kuitenkin luottamus, että parempi vire tästä vielä löytyy ja suunnistuskin onnistuu paremmin kun keskittyy vaan tekemään sen mitä osaa.

Mutta kyllähän tuota kulkupuolta vois alkaa työstämään oikein ajatuksen kanssa. Luulisin tietäväni miten se tapahtuu. Tänne en taida jaksaa ihan päivittäin edistymistäni kirjailla.
Mutta kyselkää ihmeessä sitten syksymmällä ennätysten jälkeen, jos en muista kertoa, miten mie sen huipukunnon kaivoin.
Ja kyllä mie tuon suunnistamisenkin vielä opettelen niin, että noi virheet, jos niitä nyt kerta pitää tehdä, sais pidettyä vähän pienempinä.

ke 18.6, Jukolarapsa

Jos mie nyt kuitenkin siitä Jukolasta lyhyen uutisen julkaisen, tai lähinnä omasta retkeilystäni kyseisessä tapahtumassa. Eihän se nyt ihan mahottoman odotettu artikkeli saata olla, mutta mie aina ite ihmeissäni lueskelen näitä juttuja joskus jälkeenpäin.

Jukolan otin niin tosissani, että jopa keventelin muutaman päivän ennen kisaa. Ma-ke tuli juostua vielä yhteensä vajaa 70km, mutta loppuviikolla en juossutkaan kun yhden kympin lenkuran ennen Jukolaa.
Retkeilin Jukolassa toisen osuuden, eli sunnuntain puolella yöllä joskus vähän ennen yhtä pääsin irti. Pääsin lähtemään sijan noin 700 tienoilla. Ainoa tavoite oli tehdä hallittu suoritus, eli suunnistaa koko ajan itse ja sen verran varman päälle, että isoja virheitä ei tulis.

Onnistuiko, no ei.

Ykköselle oli yli 3km väli, mutta melko selkeää suunnistustahan se oli. Olin koko välin hyvin kartalla ja rasti tulikin vastaan suoraan. Kakkonen ja kolmonenkin löytyi suoraan. Nelonen oli tosi paha hajonta tyhjässä rinteessä, sitä oli oikeetkin suunnistajat pummannut urakalla. Kolmoselta lähtiessä oli fiilis, että nyt mennään kyllä rinteessä liian ylhäällä, mutta kukaan muu ei lähtenyt jyrkemmin alas niin en sitten yksinkään viittinyt lähteä. No se kannattas mennä sinne missä se oma rasti on riippumatta siitä minne ne muut menee. Vähän ajan kuluttua homman juju alkoi selvitä kun porukkaa sinkoili rinteessä ristiin rastiin ja huuteli eri koodeja. Vähäksi aikaa menin markkinahumuun mukaan ja sinkoilin hurmoksessa itsekin sinne tänne. En nyt muista miten löysin oman rastin mutta en ainakaan hallitusti lukemalla itteni kiinni, kai se jotenkin tuurilla löytyi letkoja vastaan juoksemalla. Varsin perinteinen Jukola pummi, aikaa tuhraantui nelisen minuuttia.
Jotenkin tuohon nitkahti itseluottamus ja aloin luottamaan enemmän letkan menoon kuin omaan suunnistukseen. Tsekkasin kyllä kompassilla, että letka lähtee oikeaan suuntaan ja luin matkan varrella missä ollaan, mutta en tehnyt ollenkaan omia reitinvalintoja ja kaikilla väleillä en ollut ihan kokoajan kartalla. Kun mennään hissukseen jonossa kuin lemmingsit ja rastit aina tulee vastaan, niin pikkuhiljaa keskittyminen herpaantuu ja ei jaksa huolestua vaikka vähän tipahtaa kartalta tai kaikki ei ihan aina täsmäiskään.
Loppupuolella rataahan se sitten kosahti, pitkällä välillä tulin väärälle hajonnalle ja en ollut oikein perillä mistä on tultu. Olevinaan kompassilla olin taas varmistanut, että suunnilleen oikeaan suuntaan mennään. No suunnilleen ei riitä. Rastiväli oli ihan perussuunnistusta, parin mäen yli, muutama jyrkänne matkalla ja rasti ison kumpareen jälkeen. Mutta siellä keskellä yötä kun on taaperrettu jo tunti niin eihän sitä enää kovin järjestelmällisesti osaa ajatella kun virhe on tullut. Vähän aikaa kokeilin taas tuurilla juoksennella sinne tänne, kun siellä oli muitakin samalla taktiikalla. Sitten joku kanssaseikkailija tuli siihen mun kanssa ihmettelemään ja sanoi, että olisko tämä vasta tuo edellinen mäki. Siinä kun mietiskeltiin sen kaiffarin kanssa, niin eka kertaa katoin sitä väliä ajatuksen kanssa. Tajusin ihan tarkasti mistä kohtaa tultiin eka mäki yli ja minkä jyrkänteen vierestä tiputettiin alas. Ja sen päättelyketjun päätteeksi tajusin senkin missä meidän on pakko olla ja kun vähän vertaili karttaa ja maastoa niin homma oli aika selvä. Rasti löytyikin sitten sieltä mistä pitikin. Ajanhukka ehkä 8 minuuttia, mutta se pummi kertaantui kyllä lopussa moninkertaisesti kun jäin hitaampiin letkoihin vaeltelemaan lopun putkea siellä viidakossa. Siellä ei nimittäin ollut mitään muuta tehtävissä kun kävellä jonossa.
Loppumatkalla en enää virheitä tehnyt, mutta vauhti oli todella rauhallista ja en jaksanut enää keskittyä yhtään suunnistamiseen saati juoksemiseen, kyllästytti koko touhu ja odotin vaan että pääsis jo pois. Onneks loppu oli putkea. Vaihtoon könysin yllättäen suunnilleen samoilla sijoilla kuin lähdinkin, sijoitus tippui vain muutaman kymmenen sijaa.

Fyysisesti en ollut juurikaan väsynyt, muuta psyykkinen kestäävyys ei riitä näin pitkään suoritukseen. Kun ei ole tullut tehtyä kuin vajaan tunnin suunnistuksia niin ei jaksa suunnistaa näin pitkään ja pikkuhiljaa keskittyminen herpaantuu ihan täysin.

Ei siellä olis taaskaan tarvinnut tehdä mitään ihmetemppuja tai tarvinnut lottovoittaja tuuria, ihan omilla taidolla ja tekemällä sen mitä osaa olis pärjännyt mainiosti.
Mikä hitto siinä on, kun se muu porukka siellä mettässä häiritsee niin paljon omaa suoritusta. Noissa letkoissa missä meikäläinen nytkin eteni osa varmaan osaa oikeasti suunnistaa hyvin, mutta luulisin, että suurin osa on huonompia suunnistajia jotka luottaa siihen, että koodia huutelemalla ja muita seurailemalla rastit löytyy. Ei ne koodin huutelijat varmaan ainakaan niin paljon parempia suunnistajia ole, että kannattas niiden perässä sinkoilla. Joku juttu tässä Jukolan viestissä on, että en koskaan saa tehtyä oman tasoista suoritusta. Jossain vaiheessa kasetti vaan ei kestä ja alkaa mennä puolivaloilla sinnepäin.
Lisätään taas omaan virtuaaliseen Jukola pelikirjaan muutama juttu, ja koitetaan keskittyä niihinkin tulevisssa Jukolan viesteissä.

Huono suoritushan se oli. Katotaan ens vuonna Paimiossa.

ke 4.6, R5

Rauhiksen vitonen, 17:45

Rapsataan nyt tänne muistiin kun tuli juostua R5. Perinteisellä kesäreitillä saatiin taas juosta. Ja tosiaan tältä reitiltä on vertailuaikoja hyviltä ja huonoilta kulkujaksoilta. Tämän kertainen on näköjään ihan keskinkertainen tulos ja jopa hyvä treeneihin nähden. Kovia juoksutreenejä en ole saanut tehtyä, en nyt muista miksi, mutta varmasti joku syy siihenkin oli.

Ihan ok fiilis juoksussa oli, vaikka ei se nyt mitään rallattelua ole. Enempi sellasta epämukavuusalueella sätkimistä. Muistan kun joskus rauhiksessa eka kilsa on revitetty hyvässä peesissä alle 3.20 ja siinäkin on saanut käsijarrua haeskella, ettei ihan lapasesta lähde. Nyt sai jarru olla rauhassa, vaikka ihan reippaasti lähtikin. Muutaman sadan metrin jälkeen himmailin vauhdin kai tuohon 3.30/km tahtiin mitä se suunnilleen koko matkan olikin. Jonkun sekan tietty vauhti takastullessa hiipui. Alussa parit askeleet tais selän takana ihan tuntumassa kuulua. Ja lopussa vauhdinpito oli vähän väkinäistä niin ajattelin, että jaha kuittaa ihan varmasti ohi lopussa. En tietysti vilkuillut taakseni, mutta ilmeisesti eroa oli kuitenkin jonkun verran viimeisellä kilsalla ja otin loppukirin ihan turhaan. Jalat on vähän voimattoman oloiset kun yrittää kovempaa juosta, toisaalta ei juoksu nyt mitenkään jumisen oloista väkisin runttaamistakaan ole. Ei vaan ole tatsia juosta kovaa kun sitä ei ole tehnyt.

Flunssa, joka tosiaan oli flunssa, helpotti muutamassa päivässä. Nokka on ihan hemmetin tukossa vieläkin ja räkää irtoaa ihan mallikkaasti. Mutta ei kai tuo juoksuvireeseen paljon enää vaikuta. Ehkä selllasta pikku väsymystä, päänsärkyä, apatiaa, alakuloa, masennusta, elämänhaluttomuutta, muistihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia ja mitä näitä nyt oli on vielä. En nyt muista oliko noita jo ennen flunssaa vai kuuluuko ne tähän.

http://www.runningforfitness.org/calc/diet/weighteffect

Tuolta tsekkasin, että ei tässä oikeestaan harjoitella tarvii. Kun saa ne kahdeksan kiloa pois niin sama vitonen menee jo 16 minuutin pintoihin. Eli tilanne on erinomainen, onneks en ole tämän edun kanssa hätäillyt ja on vielä laihdutus ässä syksyä varten hihassa.
Välillä vaan tulee noita synttäreitä, veljen nimipäiviä, siskon synttäreitä, koulun loppumisia, hellepäiviä jne. joita pitää jäätelöllä juhlistaa. Mutta hyvin ollaan aikataulussa, vielä on kesää jäljellä ja syksyyn pitkä aika.

su 1.6, viikko 22

Loppuviikon kuulumisia.
Perjantaina iski joku salamaflunssa tai siitepölymyrkytys. Lauantai meni aivastellessa, nokka oli ihan tukossa, päätä vähän särki ja olo oli tosi väsynyt. Sunnuntai aamuna olo oli selvästi parempi, mutta vähän räkäinen ja voimaton. Siitepölyn piikkiin olisin oireet laittanut, mutta vähän oudolta kuulostaa kun koko keväänä ei ole ollut mitään oireita, niin miten se nyt olisi iskenyt kun siitepölymäärät on laskenut ja vettä on vielä satanut pari päivää. Kaipa se on joku pikku semiflunssa, kun kieltämättä vilustutin itseni helarastien jälkeen kun en sateessa juostun kisan jälkeen vaihtanut märkiä suunnistushousuja kuiviin ennen kotiin ajelemista. Ai miksi en vaihtanut, niinpä.
Launtai meni vähän vaisusti, nukuin jopa päikkärit, ja sitä tapahtuu tosi harvoin. Sunnuntaina starttasin kuitenkin Väinänperän keskarin kisaan kun kisapaikalle joka tapauksessa jouduin ajelemaan. Olo oli parempi kuin lauantaina, mutta selvästi puolikuntoinen, oikeat urheilijat olis jättänyt kisan tietysti väliin. Mutta kun viime suunnistukset on mennyt hyvin niin en malttanut olla starttaamatta.

Suunnistus on tosiaan ollut jonkun aikaa hyvällä mallilla. Kisoissa ja treeneissä on tullut ihan hyviä suorituksia, pieniä virheitä tulee, mutta isot sinkoilueksymisvirheet on jäänyt kokonaan pois.
Oli odotettavissa, että jossakin vaiheessa kosahtaa, kun alkaa luulemaan itsestään liikoja, lisää vauhtia, tulee huonompi päivä ja ei jaksa keskittyä jne.
No tänäänhän se huonompi päivä sitten oli. En jaksanut flunssahöyryissä keskittyä suunnistamiseen yhtään, heti ykköselle minuutin virhe kun menin vaan pusikon läpi ja ajattelin että rasti varmaan tulee tuurilla vastaan. Olis ollu parikin vaihtoehtoa varmistaa ennen rastia. Siitä sisuuntuneena lähdin kakkoselle ilman sen tarkempaa suunnitelmaa, taas ennen rastia oli iso jyrkänne jonka kautta rasti olis ollut helppo, mutta päädyin nousemaan mäelle ja juoksentelemaan läpi kaikki siellä olevat jyrkänteet. Niitä oli niin monta, että aikaa meni nelisen minuuttia. Juoksu oli vähän voimatonta ja löysää, mutta ajattelin, että kolmoselle vedän vielä osuuspohjat ennenkuin voimat loppuu ja jalat kramppaa. Lähdinkin kakkoselta tosi tomerasti kompassilla luukuttamaan. Kun olin kavunnut jonkun aikaa noin 7 metriä korkeaa jyrkännettä alas kattelin kartasta, että mitäs tällä välillä muuten tulee vastaan. Huomasin, että ei ainakaan jyrkännettä, ja tajusin, että nythän tässä on tapahtunut legendaarinen 180 astetta väärään suuntaan lähtö. Siihen loppui huumorintaju. Mielelläni en keskeytä, kun mulle tälläiset hyvät radat hyvässä maastossa on joka tapauksessa hyvää treeniä. Mutta kun olo alkoi olla melko voimaton, ja ajatus ei oikein rullaillut niin päätin lähteä kävelemään kohti maalia. Kävely hölkkäsin sen verran, että ei tullut kylmä ja poimin loppuradalta kaikki omat rastit jotka siihen matkalle sattui.

Jälkeenpäin kun tuota karttaa kattoo, niin olis ollut hyvä rata ja maasto mulle. Koko ajan olis ollut selkeitä kohteita joihin olis voinut tukeutua, ja välillä jopa pitää vauhtia. Ykköselle ja kakkosellekin olis voinut varmistaa vähän ennen rastia pommin varmasti ja rastit olis voinut ottaa ilman riskiä. Just sitä suunnistamista mitä olen tässä opetellut. Ei tuossa tosiaan olis tarvittu mitään sellaista mitä en osaa.

Olis varmaa kannattanut jättää koko kisa väliin, puolikuntoisena lähdin valmiiksi sillä asenteella, että käydään kokeilemassa miten se sujuu. Mulla pitää olla kaikki focus keskitetty suunnistamiseen ja juoksuvauhti ym. tulee sitten sen jälkeen. Nyt flunssa varmaan jumitti ne molemmat aivosolut jotka mulla hoitaa tätä suunnistamista. Kun joutui ennen kisaa keskittymään fyysiseen oloon, että kestääkö tolpillaan, niin ei vaan riittänyt resursseja enää keskittyä tarpeeksi suunnistamiseen. Hyvä muistutus, mutta nollataan tämä, osaan paremmin.

viikko:
85km juoksua, sisältää 3 suunnistusta
1 maastofillari

Alkavalla viikolla olis tarjolla trailcuppia Suolijärvellä ja rauhiksen vitosta. Trailcup pitää varmaan jättää väliin, ja en kyllä juokse rauhiksessakaan jos olo ei ole täysin terve. Olis kyllä kiinostanut mitata taso tutulla vitosella, jolta löytyy vertailuaikoja hyviltä ja huonoilta kulkujaksoilta.

29.5, Helarastit

Jo perinteeksi muodostunut 29.5 raportti. Näköjään 2011 on viimeksi ollut kulkua. Pari edellistä kevättähän kulkua on vähän rajoittanut allergiahässäkät.

- 29.5 2010 juoksin vitosen R5 reitillä 17:11. Melko jees oli se.
- 29.5.2011 päiväkirjassa oli merkintä: olipas keponen kulku.
- 29.5.2012 Merkitään vähän kankeempaa menoa. Aamulla juoksin töihin, ja ei ole keposta.
- 29.5.2013 Juoksin töistä kotiin, ei erityisen huono eikä hyvä vire. Eli perus 45 vuotiaan ukkelin ei niin letkeä köpöttely.

Ja vuonna 2014 merkataan ihan ok perus virettä. Helarastien alkuverraksi hölkkäilin tiellä jokusen kilsan ja ihan mukavan oloista oli kevyt hölkkä.

Juoksin tänään siis Pirhin Helarastit Pirkkalassa ja suunnistaessa juoksuvirettä ei ihan tarkasti päässyt mittaamaan. Juoksu olis varmaan kulkenutkin hyvällä vireellä, mutta oli niin hankala peitteinen ja epämääräinen maasto ja mulle vaativaa suunnistusta, että ei siellä kone punasella rajoitinta vasten missään vaiheessa luukutettu. Melkein pk sykkeillä meni itseasiassa ja kolmosen TEellä.

Suunnistus jännitti vähän etukäteen, kun vuosi sitten samoissa maastoissa eksyin ihan totaalisesti heti ykköselle.
Mutta tänään suunnistus oli kyllä hyvin hallussa, yksi minuutin virhe tuli kun juoksin väärälle rastille ja piti vähän aikaa miettiä missä suunnassa oma rasti mahtas olla. Ja minuuttihan ei meikäläisen tapauksessa taida vielä ylittää edes virhemarginaalia, se on korkeintaan pidentynyt rastinotto. Hävisin kärkeen 5:47 ja loppu erosta tulee suunnistusrutiinien hitaudesta. Näköjään 15-30 sekkaa tulee eroa joka rastilla kun otan varmanpäälle, etenen varmistellen, pysähtelen varmistamaan ja rastinotto ja rastiltalähtö kestää kauemmin kuin oikeilla suunnistajilla. Yhdellä välillä etenin liiankin varovasti kun ei oikein ollut tarkkaa käsitystä miten rastille löytää, siinä olin hävinnyt melkein pari minsaa omalle tasollekin vaikka rasti oli lopulta selkeä ja tuli vastaan ihan suoraan.
Ja varsinkin tämmöisessä hitaassa maastossa häviän sarjan koville pyssyille etenemisvauhdissa kun ei vaan osaa juosta äkäisesti rymistelemällä, niin kuin noissa pusikoissa ja hakkuujätteissä pitäs. On se kyllä välillä melkosen löysää nössöilyä tuo meikäläisen juoksu suunnistaessa.
Mutta hyvä suoritushan tämä oli tietysti, kun ilman isoja virheitä selvisin. Ja tälläinen varmanpäälle varmistellen suorituksen vauhtikin näköjään riittää tuloksissa sarjan puoliväliin kun virheitä ei tule.

Mielenkiintoinen laji, jatketaan opettelua.

Su 25.5, Spekkeli

la:
a: maastofillari, 1h30
i: Turmion Kätilöt, 1h30
su:
suunnistus

Rapsataan näistä vaikka toi Turmion kätilöt, se kulki niin hyvällä vireellä. Vihdoin pääsin todistamaan turmion kätilöt livenä, bändiä on tullut dikkailtua monta vuotta ja aika paljon. Paikkana Tavastia ja seurana jone ja bode, olosuhteet oli melko lämpöset. Olisi voinut juoda vähän enemmän, mutta selvisin silti ilman kramppeja. Enkä siis tarkoita, että olis pitänyt juoda nimenomaan alkoholijuomia. Ehkä niitäkin pitäs juoda näissä kuvioissa, mutta kun olin autolla niin sitä ei kai oikein suositella.
Joo, mutta soitto alkoi täsmällisesti ilmoitettuna showtimena. Eikä kovin löysästi verrytellen alkanutkaan, vaan heti täydellä vauhdilla kun ilmoille kajahti Teurastaja. Samalla hengästyttävällä vauhdilla jatkettiin koko show. Kyseessä oli kätilöiden 10v synttärikeikka ja sen kunniaksi soittivat niiden eka levyn, eli Hoitovirhe levyn, kokonaan. Sehän sopi mulle hyvin kun se on niiden paras levy, eikä siitä huonoa biisiä löydykään. Väliin soittelivat vähintään yhden biisin joka levyltä, sehän sopi mulle hyvin kun niillä on aika monta hyvää biisiä myös muilla levyillä. Ainut biisi joka olis ehdottomasti pitänyt soittaa mutta eivät soittaneet oli Vedetäänkö vai ei. Loppupuolella keikkaa sanoivat, että nyt tässä biisilistassa lukkoo, että meijän pitäs mennä pois lavalta ja työ sitten taputatte meijät takasin, mutta ei meillä oikein ole nyt semmosseen aikoo, jatkettaan encoret tähän suoraan. Ovat siis kuopion seudulta, siks tuo savon murre.
Suosikkihahmoni kätilöissä on Spekkeli ja se veti kyllä tyylillä. Hyvin järjestetty tapahtuma ja yleisön kannustus oli riittävä.
Ei ollut sykepantaa keikalla niin en saanut TE arvoa. Mutta ilmeisesti oli melko kuormittava, kun tänään ei suunnistaessa oikein juoksu kulkenut.

viikko:
120km juoksua, sisältää suunnistukset, en muista montako, ehkä pari.

ke 21.5, parit suunnistukset

En ole unohtanut tänne kirjoitella, ei ole vaan huvittanut. Lenkillä olen lähes päivittäin käynyt, en tiedä onko se huvittanut, mutta ei se nyt niin vastenmielistäkään ole.
Viime viikolla juoksua tuli 104km, siinä on parit suunnistukset mukana. Tuon lisäksi kävin kerran uimassa. Uinti sujui pullarin kanssa ihan ok, mutta ei kyllä huvittanut. Olin 5 minsan jälkeen jo ihan kyllästynyt koko touhuun, uin kuitenkin väkisin tunnin. Ei taida meikäläisestä tulla nistiä kun ei ole älytöntä poltetta näihin pariin muuhun lajiin. Hyvää treeniä ne uinti ja fillari kyllä olis. Mun Hevoskuuri, eli kestävyysurheilu plus tilaus oli loppunut ja meinasin maksaa uuden tilauksen, mutta huomasin, että siellä on arvontapalkintona osallistumisia finntriathlon tapahtumiin. Ei uskalla maksaa, napsahtas "voitto" ihan varmasti kohdalle, eli pitää nyt odotella ainakin kesäkuun puolelle. Huhtikuun arvonnastahan seppäspekka voitti maastofillarin ja osallistumisen jämin mtb tapahtumaan. Se olis kelvannu mullekin.

Suunnistusta. On vahva fiilis, että homma on kehittynyt ja mulla on mahdollisuus oppia suunnistamaan. Tämähän on todella suuri tieteellinen läpimurto joka kumoaa aikaisempia olettamuksia siitä, että suunnistus on syntymälahja ja on olemassa ihmisryhmä joka ei vaan opi suunnistamaan. Antaa kyllä uskoa suunnistustaidon kanssa tuskaileville junioreille ja aikuissuunnistajille. Seurataan rauhassa miten tämän ihmiskokeen kanssa käy.

Viikko sitten keskiviikkona vedin käyräkarttailtarastit Kaupissa. Homma oli hallussa yhtä sekoamista lukuunottamatta. Tipuin kartalta ja käyräkartalla joutuu jonkun aikaa hakemaan, että pääsee taas kartalle. Muuten rastit tuli vastaan ihan jees. Tosi kevyellä pk hölkällä tämä treeni.

Sunnuntaina Hämeenlinnan Tarmon kansalliset. Kamoja pakkaillessa otin kisapyyhkeen ja ihmettelin, että mites tää on vähän kostea. No sehän oli unohtunut pari päivää aikasemmin tehdyn uintireissun jälkeen mytyssä säilytykseen, simmarit oli luonnollisesti nätisti käärittynä pyyhkeeseen. Kisapaikalla aloin pukea suunnistussukkia jalkaan ja huomasin, että mullahan on pakattu Leevin vanhat sukat mukaan, koko 34, eli pienet jo Leevillekin. En tiedä mikä juttu tää on, kun tavallisessti olen kamojen suhteen järjestelmällinen, lähes pedantti. No survoin sukat kuitenkin jalkaan ja hyvinhän noi sopi.
Maasto Hämeenlinnassa oli yllättäen tosi nopeaa ja siellä oli hyvä näkyvyys. Lähdin hivenen epävarmasti liikkeelle, pari ekaa rastia tuli vastaan suoraan, mutta suunnistus oli vähän varmistelua. Varsinkin kakkoselle ja neloselle tuli turattua ihan turhaan kun homma oli suht selkeä kuitenkin. Rastit napsui kuitenkin vastaan ilman virheitä, ei tainut tulla kun yksi pieni koukku kun juoksin väärälle kumpareelle vähän sivuun, mutta senkin tajusin heti. Suunnistuksen puolesta hyvä ja ehjä suoritus. Itseluottamusta vähän puuttuu, koko ajan on vähän pelko, että kohta mie varmaan eksyn. Tulee ihan turhia varmisteluja ja pysähtelyjä ja epäröintejä selvilläkin pätkillä.
Juoksuvire oli huono, juoksu oli tosi voimatonta ja löysää, hengitys kanitti, kone hakkas punasella koko ajan ja ylämäkiä ei jaksanut juosta ollenkaan. Vaikka nyt tänä keväänä ei ole ollut mitään allergiaoireita, niin voi olla että siitepölyt sun muut vaikuttaa välillä vireeseen. Oli kyllä lämmintäkin. Varsin positiivinen suoritus kuitenkin.

Eilen tiistaina oli am keskari Valkeakoskella, tai kangasalan rajoillahan tuo tais olla. Maasto oli vähän epämääräistä pienipiirteistä avokallio ym hässäkkää. Oli kyllä huono ja epävarma suunnistus. Isoja virheitä ei tullut kuin yksi 3 minuutin hölmöily. Mutta melkein jokaiselle rastille pikku koukkua. Heti ykköselle menin ilman kunnon suunnitelmaa vähän sinnepäin ja sivuunhan se meni. Löysin rastin kuitenkin heti pienellä korjauksella, mutta olis kyllä ollut ainekset perinteiseen sinkoilu eksymiseen. Ei oikein saanut koko matkalla suunnistusta haltuun vaan se oli sellaista epävarmaa ja tökkivää. Yksi selitys on kyllä se kun unohdin lasit reppuun. Alkaa ulkonäön lisäksi lähinäkö rapistua niin, että nyt on pakko pitää joko piilolinssiä tai suojalaseja joissa on suurentava ikkuna. No nyt unohtui kumpikin ja kun kartta oli vielä noin pienipiirteinen niin eihän sitä ollut mitään toivoa lukea vauhdissa. No lasit olis auttanut, mutta en tiedä olisko ne vaikuttanut tulokseen. Positiivista on se, että noin huonolla suorituksella selvisin radalta noinkin nopeasti pois. Ja tuloksissakin olin vähän puolenvälin huonommalla puolella. Juoksu olis kulkenut hyvin. Voi olla että suunnistuksen tökkimisen takia ei saanut fyysistä kapasiteettia edes haastettua, mutta vire oli selvästi parempi kuin sunnuntaina.

Jatketaan ulkoilua. Ihan positiivinen fiilis on nyt suunnistuksessa ja lenkkeilyssä.