Tukholman maraton, 3.00.18
Voi kuulostaa vähän väsyneeltä läpältä, että ei ole reenannut kunnolla, menee vanhoilla pohjilla jne. ja sitten juoksee maratonin kolmen tunnin pintoihin. Kolme tuntia on maratonilla kuitenkin jo sellanen tulos, että ei sitä tietty suoraan sohvalta käydä juoksemassa. Ja kyllähän toi meikäläisen lenkkeilyharrastus voi olla sellasta, että moni sellaisen harrastamisen treenaamiseksi mieltää. Itse ajattelen, että treenaaminen on suunnitelmallista tekemistä johonkin kisaan tai tavoitetulokseen. Sellasta treeniä en ole tehnyt ainakaan maratonille.
Keväällä oli hyvä jakso jossa sain tehtyä tv reipasta ajatuksen kanssa. Reippaat alkoi kulkemaan suht rennosti 4:10-4:20 / km vauhdeilla. Mutta meno hyytyi aina 12-13km kohdalla. Järkevät pitkät lenkit jäi uupumaan ohjelmasta kokonaan silloin kun niitä olisi pitänyt tehdä. Sen lisäksi vire katosi viikko ennen sm maastoja niin, että kovia treenejä ei viimeisen neljän viikon aikana pystynyt tekemään ollenkaan. Viimeisten viikkojen kilsat oli 30-50, ja kaikki siis perushölkkää väsyneellä vireellä. Välillä oli peruslenkkejä joilta piti tulla kävellen pois.
Viimeisellä viikolla vire vähän parani, ja maanantaina tein 2+2km reipasta 4:25 ja 4:10/km vauhdilla ja juoksu oli ihan asiallista. Mutta eihän toi pari kilsaa melkein onnistunutta veekoota vielä luottamusta paljon nostanut.
Eli ei tuo tekeminen ainakaan maratontreeniä ole ollut ja näistä lähtökohdista itseluottamus ei ihan älytön ollut lähteä maratonia tuuppaamaan. Olin jo päättänyt, että lähden juoksemaan rentoa pitkää lenkkiä niin, että palaudun nopeammin kesän karkeloihin ja treeneihin. Kisa-aamuna päätin uudestaan, päätin että katon alkumatkalla mikä on päivän rento alkuvauhti. Jos ei kulje helposti niin en ala väkisin tuuppaamaan, jos 4:15 kilsa vauhti alkaa napsua, yritän pitää sitä niin pitkään kun pystyn. Olin melko varma, että rahkeet ei nyt riitä pitämään sitä kyytiä maalin asti.
Startista lähdin ryhmän kyytiin sen kummemmin vauhtia vielä miettimättä. Vajaan kilsan kohdilla kattelin kellosta että keskivauhti näyttää juurikin sitä 4.15 tai pykälän alle. Siinä sattui kohdalle puolituttu suunnistaja ja juteltiin seuraavat kilsat ja huomaamatta vauhti kiihtyi varmaan aika lähelle neljää. Neljän kilsan kohdilla totesin, että nyt on pakko pistää jarrua tai meno hyytyy jo kympin jälkeen. Vitonen silti 4.07/km vauhdilla ja olihan se liian kovaa. Väliajat otin manuaalisesti vitosen välein ja totesin, että vauhti pysyy suht iisisti ja vitoset napsuu sinne minne kuuluukin. Ylämäet vedin rauhallisemmin ja alamäet rullailin reippaammin. Tuon vitonen kerrallaan juoksemisen olen huomannut aikaisemminkin hyväksi taktiikaksi, viidentoista kilsan jälkeen voi alkaa jo odottelemaan puolimatkaa ja sittenhän onkin jo kolmekymppiä aika lähellä jne.
Puolimatka 1.28. Juoksu oli ollut alusta asti vähän jäykkää ja väkinäistä eli lennokkaatonta, mutta toisaalta vauhti pysyi suht helposti eikä mitään isompia ongelmia ollut. Takareisi joka on kiristellyt koko kevään kirras koko matkan nytkin, mutta ei siitäkään sen isompaa huolta ollut.
Puolimatkan jälkeen piristi, kun laivalla työvuorossa ollut bode oli huutelemassa harpatti-aiheisia kannustuksiaan. Sillä miehellä on nimittäin uskottavuutta huudella harpatista, onhan mies asunut lapsuutensa harpatinvaaran kupeessa, eli 2017 jukolan harjoituskieltokartalla. Boden kanssa on muuten jokunen porukkalenkki heitetty harpatinkympillä tai voimalaitoksen lenkillä.
Tuossa vaiheessa juoksin pitkän pätkän jonkun suomalaisen kanssa ja helpotti kyllä menoa kun jutellessa ei tarvinnut keskittyä kilsatolppiin ja omiin jäykistyviin jalkoihin, vaikka ei siinä tosiaan montakaan sanaa lörpötelty.
Kolmessa kymppissä jalat alkoi selvästi hyytyä, tai oikeastaan kangistua, se kuuluisa silta oli lopultakin maineensa veroinen toisella kierroksella ja vauhti hyytyi kyllä ylämäkeen kunnolla. Tuossa vaiheessa alkoi satamaan ihan kaatamalla ja fiilis oli, että sade oli jääkylmää vettä. Sade viimeistään hyydytti jalat tehokkaasti. Alkumatkasta manailin, että vaatetta on liikaa päällä, mutta viimeinen kymppi oli kyllä niin kylmää keliä, että enää ei tosiaan harmittanut, että laitoin pitkähihaisen paidan päälle. Pari kertaa tarkastin, että olihan mulla vielä housut jalassa kun läpimärät lyhyet trikoot enemmän viilensi kuin lämmitti. Kengät oli viimeisen kympin ihan läpimärät ja lopussa jengi vetikin ihan huoletta isojen lammikoiden läpi, niin että vesi roiskui.
Viimeiset kilsat oli sellasta taapertamista, että koko ajan teki mieli kävellä. Jalat oli ihan loppu, välillä sain vauhdin vähäksi aikaa kirratua mutta suuremmaksi osaksi vauhti tais tippua päälle 4.30/km. Tavallaan tajusin, että kolme tuntia on varmaan aika hilkulla, mutta jotenkin en jaksanut ajatella asiaa sen enempää. Kolmeysissä yritin laskeskella, että mikäs kyyti riittää kolmosen alitukseen, mutta en jaksanut noin monimutkaista laskutoimitusta pähkäillä sen enempää. Jos olisin tiennyt että kolmen tunnin alitus on noin lähellä olisin kyllä saanut tuon puoliminuuttia väkisin pois viimeisen seiskan aikana, juoksu oli vähän lannistunutta ja kun ei ollut pakko niin ei siinä sellaista raastamista oikein edes yrittänyt. Toisaalta eipä tuolla ole paljon merkitystä onko se aika pari sekkaa alle vai yli kolmen. Eri asia jos olis eka kertaa metsästänyt tuota rajaa.
Nyt oli vähän sellainen fiilis, että olis ollut jopa vääryys juosta 2.58 tällä valmistautumisella.
Maalissa jalat oli ihan pökkelöt, mutta muuten ei ollut kyllä mitenkään sellainen olo että olis vedetty loppu ilman energioita tms. Juotua tuli liian vähän, olevinaan otin joka asemalla juomaa, mutta en kyllä tarpeeksi keskittynyt että saisin kunnolla nestettä juotua. Olo kohenikin selvästi kun join kaikki pullot ja purtilot mitä maalissa jaettiin.
Juoksun jälkeen kävelin suoraan vaatesäilytyksen kautta pukkariin ja puin kuivan paidan, parit takit, sadetakin ja silti paleli ihan hulluna.
Mukava reissu taas takana, on siellä Tukholmassa vaan hyvä fiilis vaikka keli ei nyt ollutkaan ihan priimaa. Kiitos matkaseuralle, jutut pysyi sopivan huonona koko matkan ja luultavasti en omilla jutuillani ainakaan nostanut keskustelujen tasoa.
Olen tyytyväinen,
että lupasin lähteä Tukholman maratonille,
että selvisin viivalle,
että lähdin yrittämään reipasta kyytiä startista jopa liian kovalla matkavauhdilla,
että vauhti kesti melkein loppuun,
että vauhti ei ihan täysin romahtanut kun jalat hyytyi lopun vesisateessa.
ja olen tyytyväinen tulokseen.
Nyt dagen efter jalat on ihan rikki. Eli palautellaan ainakin viikko, luultavasti enemmänkin ennen seuraavaa juoksuaskelta.
Syksyn ohjelma on vielä auki, joku tavoite pitää keksiä. Olipa se tavoite mikä hyvänsä, niin aika selväähän tuo on mitä juttuja tässä pitää alkaa parantamaan. Sekä järkevällä treenillä, että muulla elämisellä ja olemisella.
Ei tämä lähtötaso nyt kuitenkaan ihan toivoton ole,
15.5, väsynyttä postia
Vähän ollut nyt ihmeissäni tämän blogin kanssa, kun ei oikein luonnostaan tunnu enää mitään mielenkiintoista irtoavan ja toisaalta aika nihkeetä on näistä lenkkeilyistä mitään väkisin keksiä.
Jos nyt palataan kuitenkin vielä sm maastoihin sen verran, että hauska reissuhan se kokonaisuutena oli. Oma juoksu oli lähinnä pakkopullaa ja se nyt oli tiedossa jo etukäteenkin, että voittotaisteluissa ei ehkä olla. Jännittävämpi päivä oli ehdottomasti sunnuntai. Mutta turhahan sitä oli jännitellä, jengi teki onnistuneet suoritukset kautta linjan. Onnistuneen suorituksen todennäköisyys on suurempi kun on treenannut järkevästi, se nähtiin molempina päivinä.
Muutaman kuukauden matkalla SM maastoihin oli niin monta jännitettävää juttua seurattavana, että ajattelin jo, että siinä hötäkässä unohtui oma treenaaminen kokonaan.
Mutta tarkemmin ajateltuna taisin kuitenkin tehdä jokusen viikon ihan järkevää treeniä ja joissakin treeneissä oli pitkästä aikaa ihan positiivista virettä.
Jostakin syystä kisaviikolla vire oli huono melkeinpä kaikissa treeneissä. Johonkin se orastava juoksun helppous hävis. Sijoitus ja aika nyt tuskin olis ollut merkittävästi parempi, mutta parempi fiilis olis jäänyt jos olis saanut viimevuoden tapaisen suorituksen jossa vimonen kierros kulki iloisesti ja selkiä tuli vastaan.
No vaikka treenit varmaan oli sinnepäin, niin kyllähän tuosta viime aikojen muusta tekemisestä löytyy tarpeeksi häröilyjä.
Ei oikein ole normaalifiilis ollut juoksussa maastojen jälkeenkään, joku vähän kanittaa. Tekis mieli syyttää siitepölyjä tms. Mutta en tiedä kun ei tässä muuten mitään kovin perinteisiä allergia-oireita ole. Treenien suunnitteleminen on helppoa kun kaikki sujuu, vaikeus ainakin mulla tulee kun treenit ei napsukaan ja pitäs vähän säätää plania. Silloin tulee helposti heitettyä pyyhe kehään, tai alkaa häröilemään. Pitäs vaan pitää homma simppelinä, jatkaa tekemistä ja luottaa, että homma oikenee taas.
Seuraavaksi pariksi viikoksi taitaa olla tekeminen selvää, ehkä jopa juhannukseen asti. Sen jälkeen pitänee miettiä miten tätä harrastamista jatketaan. Lähinnä jatkaako viimevuosien tapaan lenkkeilyä ilman sen kummempaa ajatusta, vai kokeileeko miten se homma lähtee toimimaan jos yrittää keskittyä vähän suunnitelmallisempaan tekemiseen. Eli valinta on, että haluanko osallistua ja tehdä järkeviä tuloksia kisoissa jossa otetaan aika, vai hakea harrastamisen mielekkyys siitä, että saa tehdä mitä mieleen pälkähtää ja osallistua satunnaisiin hörhöilyihin hetken mielijohteesta. Molempia ei näköjään voi tehdä yhtäaikaa.
Voi olla, että rapsailen tänne jotakin, mutta tuskin päivittäin ainakaan tulevina viikkoina. Ei tarvii pelätä, että pistän blogin jäihin ja alan salatreenaamaan. On vaan väsynyttä pitää mitään tämmöstä kun käy lenkillä neljä kertaa viikossa.
Jos nyt palataan kuitenkin vielä sm maastoihin sen verran, että hauska reissuhan se kokonaisuutena oli. Oma juoksu oli lähinnä pakkopullaa ja se nyt oli tiedossa jo etukäteenkin, että voittotaisteluissa ei ehkä olla. Jännittävämpi päivä oli ehdottomasti sunnuntai. Mutta turhahan sitä oli jännitellä, jengi teki onnistuneet suoritukset kautta linjan. Onnistuneen suorituksen todennäköisyys on suurempi kun on treenannut järkevästi, se nähtiin molempina päivinä.
Muutaman kuukauden matkalla SM maastoihin oli niin monta jännitettävää juttua seurattavana, että ajattelin jo, että siinä hötäkässä unohtui oma treenaaminen kokonaan.
Mutta tarkemmin ajateltuna taisin kuitenkin tehdä jokusen viikon ihan järkevää treeniä ja joissakin treeneissä oli pitkästä aikaa ihan positiivista virettä.
Jostakin syystä kisaviikolla vire oli huono melkeinpä kaikissa treeneissä. Johonkin se orastava juoksun helppous hävis. Sijoitus ja aika nyt tuskin olis ollut merkittävästi parempi, mutta parempi fiilis olis jäänyt jos olis saanut viimevuoden tapaisen suorituksen jossa vimonen kierros kulki iloisesti ja selkiä tuli vastaan.
No vaikka treenit varmaan oli sinnepäin, niin kyllähän tuosta viime aikojen muusta tekemisestä löytyy tarpeeksi häröilyjä.
Ei oikein ole normaalifiilis ollut juoksussa maastojen jälkeenkään, joku vähän kanittaa. Tekis mieli syyttää siitepölyjä tms. Mutta en tiedä kun ei tässä muuten mitään kovin perinteisiä allergia-oireita ole. Treenien suunnitteleminen on helppoa kun kaikki sujuu, vaikeus ainakin mulla tulee kun treenit ei napsukaan ja pitäs vähän säätää plania. Silloin tulee helposti heitettyä pyyhe kehään, tai alkaa häröilemään. Pitäs vaan pitää homma simppelinä, jatkaa tekemistä ja luottaa, että homma oikenee taas.
Seuraavaksi pariksi viikoksi taitaa olla tekeminen selvää, ehkä jopa juhannukseen asti. Sen jälkeen pitänee miettiä miten tätä harrastamista jatketaan. Lähinnä jatkaako viimevuosien tapaan lenkkeilyä ilman sen kummempaa ajatusta, vai kokeileeko miten se homma lähtee toimimaan jos yrittää keskittyä vähän suunnitelmallisempaan tekemiseen. Eli valinta on, että haluanko osallistua ja tehdä järkeviä tuloksia kisoissa jossa otetaan aika, vai hakea harrastamisen mielekkyys siitä, että saa tehdä mitä mieleen pälkähtää ja osallistua satunnaisiin hörhöilyihin hetken mielijohteesta. Molempia ei näköjään voi tehdä yhtäaikaa.
Voi olla, että rapsailen tänne jotakin, mutta tuskin päivittäin ainakaan tulevina viikkoina. Ei tarvii pelätä, että pistän blogin jäihin ja alan salatreenaamaan. On vaan väsynyttä pitää mitään tämmöstä kun käy lenkillä neljä kertaa viikossa.
la 9.5
SM maastot Imatra
No huonostihan se kulki. Ajasta ja sijoituksesta nyt viis, mutta tuntuma oli ihan hemmetin huono alusta asti. Aloitin rauhallisesti ja siitä vauhti vielä tasaisesti hiipui. Mutta luultavasti yritin juosta vaan kovempaa kun tässä kunnossa pääsee ja siksi tuntui huonolta. Onneks Niemisen Jarppa meni samaa vauhtia miltei koko matkan niin oli edes juttuseuraa.
Tuon tunteen mikä nyt oli reitillä könytessä kun sais palautettua mieleen aina kun tekee mieli häröillä. Mukavampi nimittäin olis näitä tämmösiä juosta kun olis elellyt enemmän kuin urheilijat.
No huonostihan se kulki. Ajasta ja sijoituksesta nyt viis, mutta tuntuma oli ihan hemmetin huono alusta asti. Aloitin rauhallisesti ja siitä vauhti vielä tasaisesti hiipui. Mutta luultavasti yritin juosta vaan kovempaa kun tässä kunnossa pääsee ja siksi tuntui huonolta. Onneks Niemisen Jarppa meni samaa vauhtia miltei koko matkan niin oli edes juttuseuraa.
Tuon tunteen mikä nyt oli reitillä könytessä kun sais palautettua mieleen aina kun tekee mieli häröillä. Mukavampi nimittäin olis näitä tämmösiä juosta kun olis elellyt enemmän kuin urheilijat.
ke 6.5
10km, 3 x muka tonni / 5min
Kylläpä mainiota virettä pukkas just tälle päivälle. Vakoilin vähän ykköspyssyjen touhuja ja tänään näytti olevan kolme kertaa tonni pitkillä palautuksilla.
Tarkoitus olikin ajella kyötikkälän stadionille vedättelemään tollanen setti. En jaksanutkaan lähteä ajelemaan mihinkään vaan verkkailin kotoa tutulle metsäautotienpätkälle jossa muistelin joskus aikoinaan hyvällä kulululla tonneja tuupanneeni.
No nyt en tuupannut hyvällä kululla ja metsäautotiekin oli ihan hanurista. Siinähän se on hyvä juosta kovaa epätasaisella lätäköitä täynnä olevalla liejupintaisella tiellä. No oli kyllä niin väsynyttä touhua tänään, että sama olisko treenin vetänyt mondolla vai suolla. Tais jäädä ne tonnitkin vähän vajaaksi.
Luulin jo, että kohokohta oli kun loppuverrassa piti heittää kävelyksi ylämäessä kun veto loppui. Mutta vielä piti viimeisellä kilsalla sattua niinkin jännittävä tapaus, että irrallaan oleva koira ampas suoraan jalkoihin. Lopetin juoksemisen, omista jaloista nyt viis, mutta jos sille koiralle olis käynyt jotakin niin jotenkin se olis ollut minun vika ja olisin maksanut lopun ikääni jotakin koirapsygologin laskuja kun sen koiran järkytystä olis hoidettu. Omistaja karjui pää punasena koiran takaisin ja jatkoin juoksua, kun homma toistui vielä toisen kerran, niin tai itteltäkin päästä muutama ärräpää. Muutenkin se herättää kyllä aina luottamusta kun olet tulossa juosten irrallaan olevan koiran kohdalle ja omistaja yritää hädissään saada siitä koirasta otetta.
Ymmärtäisin sitä koiraa jos mulla olis ollut hyvä vire ja juoksu lennokasta, mutta nyt juoksu oli kyllä niin väsynyttä könyymistä, että ei se mitenkään voinut luulla mua peuraksi.
Oli kyllä niin onnistunut treeni, että huvita taas mikään.
Kylläpä mainiota virettä pukkas just tälle päivälle. Vakoilin vähän ykköspyssyjen touhuja ja tänään näytti olevan kolme kertaa tonni pitkillä palautuksilla.
Tarkoitus olikin ajella kyötikkälän stadionille vedättelemään tollanen setti. En jaksanutkaan lähteä ajelemaan mihinkään vaan verkkailin kotoa tutulle metsäautotienpätkälle jossa muistelin joskus aikoinaan hyvällä kulululla tonneja tuupanneeni.
No nyt en tuupannut hyvällä kululla ja metsäautotiekin oli ihan hanurista. Siinähän se on hyvä juosta kovaa epätasaisella lätäköitä täynnä olevalla liejupintaisella tiellä. No oli kyllä niin väsynyttä touhua tänään, että sama olisko treenin vetänyt mondolla vai suolla. Tais jäädä ne tonnitkin vähän vajaaksi.
Luulin jo, että kohokohta oli kun loppuverrassa piti heittää kävelyksi ylämäessä kun veto loppui. Mutta vielä piti viimeisellä kilsalla sattua niinkin jännittävä tapaus, että irrallaan oleva koira ampas suoraan jalkoihin. Lopetin juoksemisen, omista jaloista nyt viis, mutta jos sille koiralle olis käynyt jotakin niin jotenkin se olis ollut minun vika ja olisin maksanut lopun ikääni jotakin koirapsygologin laskuja kun sen koiran järkytystä olis hoidettu. Omistaja karjui pää punasena koiran takaisin ja jatkoin juoksua, kun homma toistui vielä toisen kerran, niin tai itteltäkin päästä muutama ärräpää. Muutenkin se herättää kyllä aina luottamusta kun olet tulossa juosten irrallaan olevan koiran kohdalle ja omistaja yritää hädissään saada siitä koirasta otetta.
Ymmärtäisin sitä koiraa jos mulla olis ollut hyvä vire ja juoksu lennokasta, mutta nyt juoksu oli kyllä niin väsynyttä könyymistä, että ei se mitenkään voinut luulla mua peuraksi.
Oli kyllä niin onnistunut treeni, että huvita taas mikään.
su 3.5
6km kova
yht: 14km
Hakkarin viimevuoden SM maastoreitillä vähän kisasimulaatiota. Mukana junnuosastoa ja ihan mukavan kokoinen pappaosasto.
Oma suunnitelma oli juosta eka kierros tyttöjunnujen vauhtia, sitten kiristää jos siltä tuntuu ja viimeinen kierros täysillä. Ja tähän väliin voi mainita, että lekin tyttöjunnujen vauhti ei ole mitään lepposaa hölkkää vaan tosissaan saa juosta siinäkin letkassa.
Eka kierros tosi helppoa, kiristäminen ja täysillä kierrokset ei välttämättä paljon vauhtia lisännyt mutta raskaampaa se silti oli. Aikaa kutoseen tais mennä noin 22min. Luultavasti olisin pystynyt viuhtomaan suht samoihin kuin itse kisassa vuosi sitten jos olis ollut tosi kyseessä.
Vähän hämmentynyt fiilis jäi, toisaalta jalat pelaa aika hyvin nyt tuossa vauhdissa, enää ei tule mitään happokoomajumia vaan juoksu pysyy suht kasassa. Hengityskään ei kanittanut kuin vasta juoksun jälkeen, ja sykkeitä ei saanut ylös. Joku siinä kuitenkin kanittaa kun ei ton kovempaa pääse, olisko niin, että pääsee tasan sitä vauhtia mihin sen hetkinen kunto riittää.
Yritin simuloida kisatilannetta mahdollisimman tarkasti ja ripustin viimevuoden numeronkin paitaan. On niin vähän kisajuoksuja alla, että hyvä se oli sekin kokeilla. Sattui vaan sellainen virhe, että en muistanut, että sm maastoissa numero on sekä rinnuksissa että selässä. Eli selkänumero jäi testaamatta ja toisaalta varmaan vähän vaikuttaa kulkuun kun kahden numeron kisaa yrittää simuloida yhdellä numerolla ja vielä kerran käytetyllä numerolla. Eli oikeassa kisassa aika paranee pelkästään sillä kun on oikea määrä uusia numeroita päällä.
viikko:
80km juoksua.
Välillä tulee vielä huonon vireen päiviä jolloin ei kule, mutta isossa kuvassa voisi todeta, että, kunto on nousussa ja vire paranemaan päin.
yht: 14km
Hakkarin viimevuoden SM maastoreitillä vähän kisasimulaatiota. Mukana junnuosastoa ja ihan mukavan kokoinen pappaosasto.
Oma suunnitelma oli juosta eka kierros tyttöjunnujen vauhtia, sitten kiristää jos siltä tuntuu ja viimeinen kierros täysillä. Ja tähän väliin voi mainita, että lekin tyttöjunnujen vauhti ei ole mitään lepposaa hölkkää vaan tosissaan saa juosta siinäkin letkassa.
Eka kierros tosi helppoa, kiristäminen ja täysillä kierrokset ei välttämättä paljon vauhtia lisännyt mutta raskaampaa se silti oli. Aikaa kutoseen tais mennä noin 22min. Luultavasti olisin pystynyt viuhtomaan suht samoihin kuin itse kisassa vuosi sitten jos olis ollut tosi kyseessä.
Vähän hämmentynyt fiilis jäi, toisaalta jalat pelaa aika hyvin nyt tuossa vauhdissa, enää ei tule mitään happokoomajumia vaan juoksu pysyy suht kasassa. Hengityskään ei kanittanut kuin vasta juoksun jälkeen, ja sykkeitä ei saanut ylös. Joku siinä kuitenkin kanittaa kun ei ton kovempaa pääse, olisko niin, että pääsee tasan sitä vauhtia mihin sen hetkinen kunto riittää.
Yritin simuloida kisatilannetta mahdollisimman tarkasti ja ripustin viimevuoden numeronkin paitaan. On niin vähän kisajuoksuja alla, että hyvä se oli sekin kokeilla. Sattui vaan sellainen virhe, että en muistanut, että sm maastoissa numero on sekä rinnuksissa että selässä. Eli selkänumero jäi testaamatta ja toisaalta varmaan vähän vaikuttaa kulkuun kun kahden numeron kisaa yrittää simuloida yhdellä numerolla ja vielä kerran käytetyllä numerolla. Eli oikeassa kisassa aika paranee pelkästään sillä kun on oikea määrä uusia numeroita päällä.
viikko:
80km juoksua.
Välillä tulee vielä huonon vireen päiviä jolloin ei kule, mutta isossa kuvassa voisi todeta, että, kunto on nousussa ja vire paranemaan päin.
topela, 30.4 - 2.5
to: 12km
pe: 6km
la: kävelyä 60min
Olis ollut aikaa ulkoilla enemmänkin, mutta vähän ohkaseksi jäi näiden päivien tekeminen. Pitäs näköjään sinne exceliin oikeasti alkaa suunnittelemaan koko viikon tekemiset, nythän siellä on vaan, no ok tyhjää siellä on. Meinasin sanoa, että siellä on vaan kovat treenit, mutta ei nekään siellä ole. Mutta kovia treenejä sentään olen vähän suunnitellut etukäteen.
Lauantaille reipas kävely, eräästä blogista ymmärsin, että reipas kävely vois olla hyväkin treeni. Ainakin tuloksista päätellen.
Mistä tulikin mieleen, että myöhästyneet onnittelut Markolle loistavasti vedetystä maratonista. Yritinkin jo viikolla sinne sun blogiin heittää kommentin mutta en osannut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)