26.4 monet viikot
Tuntuu, että ei siitä kauaa ole kun tarinoin edellisen kerran tekemisiäni tänne. Kuitenkin 6 viikkoa on tuon jälkeen hurahtanut. Mutta kun ei ole lappua rintaan sovitellut, niin ei ole ollut tännekään raportoitavaa. Mutta nopeastihan nuo viikot hurahtelee.
Tarkoitus oli tässä kevään aikana hieroa 2.58 maratonkulku vähän helpommaksi. Eli viikkoon yksi vähän pidempi tasavauhtinen vk lenkki rennolla vauhdilla, ja toinen lenkki kiihtyvänä ja lyhempänä. Ajatuksena tuossa oli totuttaa ihminen juoksemaan vauhtia johon on realistiset mahdollisuudet. Ja parhaiten kai se onnistuu juoksemalla lähellä sitä vauhtia, toki päivän kunnon ja vireen mukaan. Siihen sekaan muutama pitkää lenkki, ja kevyttä palauttavaa työmatkafillarilla välipäivinä. Ei kai se sen monimutkaisempaa ole, ainakaan teoriassa.
Simppelisti jotain tämmöstä:
ma: lepo
ti: vk
ke: työmatkafillari
to: aamulenkki töihin
pe: vk
la: jotain kevyttä
su: pitkälenkki tai jotain jotain
Simppelisti jotain tämmöstä:
ma: lepo
ti: vk
ke: työmatkafillari
to: aamulenkki töihin
pe: vk
la: jotain kevyttä
su: pitkälenkki tai jotain jotain
Sehän on selvä, että koko ajan tulee jotain aikataulusäätöä ja eipä monta viikkoa ole mennyt tuon mukaan, jos yhtään. Mutta kyllä tuokin runko autaa jo siinä, että kun noi vk lenkit on tietyillä päivillä, niin on toivoa, että niitä pääsee tekemään vähän tuoreemmilla jaloilla. Treenien puolesta viikot 11 ja 12 meni ihan ok. VK lenkurat alkoi kulkea ihan asiallisesti, kun vauhdin, ja varsinkin alkuvauhdin, malttoi pitää omalle tämän hetken tasolle sopivana. Ja se taso ei näyttäs olevan ihan sama kuin silloin joskus ennätyskunnossa.
Njoo, viikon 12 lopussa iski päälle flunssa. Tai sitten katupölyssä juoksentelu sakkas keuhkoja ja aiheutti epämääräisiä allergia oireita, tai todennäköisesti joku yhdistelmä noista. Mitään kunnon kuumeflunssaa ei ollut päällä, mutta selvästi jotain pöpöä oli ja pari viikkoa meni ilman kunnon treenejä. Saatoin jokusen kevyen hölkän tehdä, mutta oli niin voimatonta ja väsynyttä, että eipä niillä ollut kuin mielenterveyttä ylläpitävä vaikutus. Toisaalta halusin kokeilla poikkeuksellisesti, että jos suurin osa oireista on jotain lievää flunssaa ja malttaa lepäillä sen kunnolla pois, niin selviääkö ilman koko kesän kestävää vireen notkahdusta.
Flunssan, eli reilun parin viikon, jälkeen palasin VK sorvin ääreen ja aloitin taas vähän maltillisemmalla vauhdilla ja lopetin reipastelut suosiolla heti kun alkoi mennä työstämiseksi. Ekat treenit oli kyllä väsynyttä ja kankeeta ja limaa irtosi. Pikkuhiljaa homma oikenee, mutta jotenkin on fiilis, että vieläkään ei ole ihan samaa helppoutta noissa VK vauhdeissa mitä parhaimmillaan oli ennen flunssaa. Voipi olla, että aika kultaa muistot ja muistan väärin miten rentoa noi muka oli ennen flunssaa, mutta vauhditkaan ei ole kyllä ihan samoja nyt. Mutta ainakaan katupöly ei ole tuolla räntäsateessa paljon häirinnyt.
Kohokohtia. Avasin suunnistuskauden finnspringin kuntoradalla. Alla oli pidempi vk edellisenä päivänä, joten jalat oli vähän väsyneet ja juoksuvauhti oli pakko pitää kevyenä. Yllättäen suunnistus oli tuolla vauhdilla hallussa koko reitin ja metsäjuoksukin oli ihan asiallista. Muutama turoilu sinne suunnistukseen tuli, yhdeltä rastilta lähdin huolimattomasti ihan hateloon, mutta huomasin virheen nopeasti ja selvisin pienellä ketunlenkillä. Yksi reitinvalintavirhe tuli, könysin turhaan hitaassa pöpelikössä. Mutta olin suunnilleen koko ajan kartalla ja rastit tuli vastaan suoraan ilman hakuja. Hyvä suoritus siihen nähden, että edellinen suunnistus taitaa olla viime syksyltä. Ei silti innostuta se on suunnistusta kuitenkin, ja ei ole suunnitelmissa panostaa sen enempää kuin ennenkään.
Jatketaan harrastamista. Taisi käydä niin, että mun harrastamiselle löytyi uutta potkua, motivaatiota, mielekkyytä ja ties mitä vielä. Mutta siitä lisää vapun jälkeen.
13.3, lomat, lumet sulaa ja teivocup
Viikko 9, talvilomaviikko eli kanariaviikko, tai voi kai
sitä kutsua vaikka leiriviikoksi. Kovin tarkkoja treenisuunnitelmia
viikolle ei ollut, mutta otin kuitenkin lenkkarit mukaan jos vaikka tulis mieleen
käydä hölkällä.
Meidän poppoo oli pelipaikoilla lauantai aamupäivällä, ja just
sopivasti päästiin suoraan buffet pöytiin. Jahan ja Vellun porukat olikin ollut jo paikoilla muutaman päivän.
Lenkkiä tuli heitettyä pari kertaa päivässä. Ekoina päivinä
mäkinen maasto meinas vähän tuntua varsinkin alamäkijuoksulihaksissa, viikon
edetessä jalat tottui vaikka tietty väsymystä lihaksiin vähän kertyikin. Viikon ainoaksi tehotreeniksi jäi 5+1km vk rykäsy. Pappaosasto ja Leevi porukalla vedettin alkuvauhdit Leevin reippaalle ja Leevi jatkoi sitten hyvin annetulla vauhdilla vähän pitempään. Mie roikuin 5km, jäin hölkkäilemään pikku palauttelua ja takaisin tullessa roikuin vielä 1km. Ihan ok treeni varmaan.
Keskiviikkona juostiin jahan kanssa parikymppinen josta iso osa kiivettiin serpenttiinitietä kohti jotakin vuorta. Kun vuoren huippu ei näyttänyt lähestyvän niin tultiin samaa tietä alas. Onneks alamäkijuoksulihakset oli jo palautuneet pahimmasta shokista ja alamäkeen pystyi juoksemaan ihan jees. Lenkille ennen aamupalaa suoraan sängystä ja ilman juomia, niin oli vähän raskaan oloinen loppulenkki.
Torstaina sain kuin sainkin aamulenkin aikaiseksi, vaikka ketään ei enää ollutkaan aulassa odottelemassa kun lenkkikaverit olivat lähdössä jo kotia kohti. Ilalla hölkkäilin vielä toisen lenkin. Illan lenkillä selvitin hienosti kivikkoisen merenrantapolun ja kun pääsin tasaisemalle sorabaanalle, kompastuin alamäessä ja vedin tonttiin. Ilmeisesti onnistuin liukumaan syöksyn päätteeksi kuin paraskin pesäpalloilija, harmi vaan kun ei ollut pesäpalloilijoiden syöksyhanskoja kädessä. Toinen kämmen aukesi siinä vähän verille ja mikä pahinta valkoinen paita meni ihan likaiseksi. Torstaina jalat oli ihmeen tuoreen oloiset muuten, peruslenkki kulki mukavasti jopa vintsaa.
Perjantain lenkit jäi väliin, joko syömisen rajat tuli lopulta vastaan tai sitten sain jonkun myrkytyksen jostakin pöpöstä. En tiedä nuolinko jotakin tarpeetonta siellä merenrannassa turvallani kyntäsessä vai olisko allasbaarista tullut jotakin kun söin pulujen kanssa samoja viinereitä. Kukaan muu perheestä ei kuitenkaan mitään vatsatauteja sairastellut.
Mutta vatsa kuitenkin resetoi aika huolella ja oksentelin koko yön. Aamulla olo alkoi vähän korjaantua ja pystyin aamupalalla jopa syömäänkin vähän. Mitään asiaa ei tietty lenkille ollut, joten viimeinen päivä oli elbailua uima-altailla. Kelikin olisi suosinut, kun aurinko porotti ihan pilvettömältä taivaalta. Tuon vatsaepisodiyön jälkeen olo oli hutera ja auringossa liian kuuma, eli piti haeskella varjopaikkoja. Lauantaina lennettiin barcelonaan ja sieltä sunnuntaina suomeen. Hyvä viikko ja onhan se ihan mukava juosta shortseissa ja hihattomassa.
Painokaan ei loman aikana pahemmin noussut, siitä hyvä tollanen loppuviikon myrkytys.
Viikko, 10. Teivocup
Lumensulamisraportti:
Maanantaina työmatkajuoksu jäisillä ja loskaisilla pyöräteillä.
Tiistaina vk reipas/kovahko 7km. Vedettiin sarankulman kaukolampöputkisuoralla kun siellä on aina sulaa. Muualla tiet oli pahasti jäässä ja sohjossa. Seiska vähän alle neljän vauhteja ja vire ihan ok.
Keskiviikkona tiet alkoivat olla jo suurimmaksi osaksi sulaa, työmatkalla ehkä pari kilsaa lumista. Torstaina töistä kotiin pääsikin jo täysin sulia teitä pitkin kun valitsi vaan tiestä aina sen puolen johon aurinko oli paistanut. Perjantaina pyörätiet työmatkalla lähes sulat.
Nopeasti kyllä hävisi lumet pyöräteiltä. Kun valitsee vähän reittejä pääsee juoksemaan sulalla vaikka varjopaikoissa onkin vielä lunta ja jäätä.
Lauantai.Teivocup.
Leevillä oli ohjelmassa teivocup, joten sinne sitten minäkin. Yksin en olisi lähtenyt, oli jalat se verran väsyneen oloiset leirin mäkijuoksuista ja alkuviikon työmatkajuoksusta jne.
Pelipaikoilla oli iloinen yllätys kun reitti näytti sulalta ja kuivalta. Verryttelyssä selvisi, että kilsan kohdan mäki oli lumessa ja jäässä, varmaan muutama satametriä liukasta pätkää siinä taisi olla. Muuten reitti oli sulaa asvalttia reilulla hiekotushiekalla päällystettynä. Verryttelyssä jalat tuntui kyllä väsyneeltä, ja eipähän sitä tietty tullut paljon kevenneltyäkään tähän starttiin. Yritin verrata pari pätkää vauhdikkaampaakin mutta aika väkinäistä oli vauhdinnostot.
Startista vähän rohkeemmin liikenteeseen kuin viimeksi, silti eka kilsa oli hitain, jopa hitaampi kuin neljäs. Siinä ekassa mäessä meinasin jäädä jalkoihin kun porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Varoin kyllä tarpeettomastikin sitä jäistä osuutta kun viimeksi takareidet ei oikein siitä liukkaalla sudittelusta tykänneet.
Kun alkoi vauhdikas toinen kilsa vauhdinpito vähän helpottui. Se oli muutenkin reissun henki, ylämäet vaikeeta ja kankeeta ja alamäet meni vähän helpommin kun ensin muisti väkisin kelailla vauhdin taas takaisin. Puolimatka vähän alle 9 minsan. Nejäs kilsa ylämäkineen väkinäistä, ja loppu tuli ilman ongelmia. Mutta olihan tuo loppu kyllä vähän lannistunutta, periaatteessa olis ollut selkä edessä jonka olisin saattanut saada kiinnikin, mutta eipä tuo tuntunut niin tärkeeltä.
Edellinen kesken jäänyt teivojuoksu oli kyllä parempaa kulkua, vaikka nyt vähän kovemmin taisi alku mennäkin. Mutta ihan ok maku tästä jäi. Vuosi sitten taisin mennä vähän kovempaa, mutta tekis mieli uskoa, että homma on nyt silti paremmassa kuosissa kuin vuosi sitten samaan aikaan. Reitti ei nyt kuitenkaan ollut ihan primaa ja jalat tosiaan vähän viime viikkojen tekemisillä kuormitetut. Katotaan helpottuuko juoksu kun vähän palauttelee.
Keskiviikkona juostiin jahan kanssa parikymppinen josta iso osa kiivettiin serpenttiinitietä kohti jotakin vuorta. Kun vuoren huippu ei näyttänyt lähestyvän niin tultiin samaa tietä alas. Onneks alamäkijuoksulihakset oli jo palautuneet pahimmasta shokista ja alamäkeen pystyi juoksemaan ihan jees. Lenkille ennen aamupalaa suoraan sängystä ja ilman juomia, niin oli vähän raskaan oloinen loppulenkki.
Torstaina sain kuin sainkin aamulenkin aikaiseksi, vaikka ketään ei enää ollutkaan aulassa odottelemassa kun lenkkikaverit olivat lähdössä jo kotia kohti. Ilalla hölkkäilin vielä toisen lenkin. Illan lenkillä selvitin hienosti kivikkoisen merenrantapolun ja kun pääsin tasaisemalle sorabaanalle, kompastuin alamäessä ja vedin tonttiin. Ilmeisesti onnistuin liukumaan syöksyn päätteeksi kuin paraskin pesäpalloilija, harmi vaan kun ei ollut pesäpalloilijoiden syöksyhanskoja kädessä. Toinen kämmen aukesi siinä vähän verille ja mikä pahinta valkoinen paita meni ihan likaiseksi. Torstaina jalat oli ihmeen tuoreen oloiset muuten, peruslenkki kulki mukavasti jopa vintsaa.
Perjantain lenkit jäi väliin, joko syömisen rajat tuli lopulta vastaan tai sitten sain jonkun myrkytyksen jostakin pöpöstä. En tiedä nuolinko jotakin tarpeetonta siellä merenrannassa turvallani kyntäsessä vai olisko allasbaarista tullut jotakin kun söin pulujen kanssa samoja viinereitä. Kukaan muu perheestä ei kuitenkaan mitään vatsatauteja sairastellut.
Mutta vatsa kuitenkin resetoi aika huolella ja oksentelin koko yön. Aamulla olo alkoi vähän korjaantua ja pystyin aamupalalla jopa syömäänkin vähän. Mitään asiaa ei tietty lenkille ollut, joten viimeinen päivä oli elbailua uima-altailla. Kelikin olisi suosinut, kun aurinko porotti ihan pilvettömältä taivaalta. Tuon vatsaepisodiyön jälkeen olo oli hutera ja auringossa liian kuuma, eli piti haeskella varjopaikkoja. Lauantaina lennettiin barcelonaan ja sieltä sunnuntaina suomeen. Hyvä viikko ja onhan se ihan mukava juosta shortseissa ja hihattomassa.
Painokaan ei loman aikana pahemmin noussut, siitä hyvä tollanen loppuviikon myrkytys.
Viikko, 10. Teivocup
Lumensulamisraportti:
Maanantaina työmatkajuoksu jäisillä ja loskaisilla pyöräteillä.
Tiistaina vk reipas/kovahko 7km. Vedettiin sarankulman kaukolampöputkisuoralla kun siellä on aina sulaa. Muualla tiet oli pahasti jäässä ja sohjossa. Seiska vähän alle neljän vauhteja ja vire ihan ok.
Keskiviikkona tiet alkoivat olla jo suurimmaksi osaksi sulaa, työmatkalla ehkä pari kilsaa lumista. Torstaina töistä kotiin pääsikin jo täysin sulia teitä pitkin kun valitsi vaan tiestä aina sen puolen johon aurinko oli paistanut. Perjantaina pyörätiet työmatkalla lähes sulat.
Nopeasti kyllä hävisi lumet pyöräteiltä. Kun valitsee vähän reittejä pääsee juoksemaan sulalla vaikka varjopaikoissa onkin vielä lunta ja jäätä.
Lauantai.Teivocup.
Leevillä oli ohjelmassa teivocup, joten sinne sitten minäkin. Yksin en olisi lähtenyt, oli jalat se verran väsyneen oloiset leirin mäkijuoksuista ja alkuviikon työmatkajuoksusta jne.
Pelipaikoilla oli iloinen yllätys kun reitti näytti sulalta ja kuivalta. Verryttelyssä selvisi, että kilsan kohdan mäki oli lumessa ja jäässä, varmaan muutama satametriä liukasta pätkää siinä taisi olla. Muuten reitti oli sulaa asvalttia reilulla hiekotushiekalla päällystettynä. Verryttelyssä jalat tuntui kyllä väsyneeltä, ja eipähän sitä tietty tullut paljon kevenneltyäkään tähän starttiin. Yritin verrata pari pätkää vauhdikkaampaakin mutta aika väkinäistä oli vauhdinnostot.
Startista vähän rohkeemmin liikenteeseen kuin viimeksi, silti eka kilsa oli hitain, jopa hitaampi kuin neljäs. Siinä ekassa mäessä meinasin jäädä jalkoihin kun porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Varoin kyllä tarpeettomastikin sitä jäistä osuutta kun viimeksi takareidet ei oikein siitä liukkaalla sudittelusta tykänneet.
Kun alkoi vauhdikas toinen kilsa vauhdinpito vähän helpottui. Se oli muutenkin reissun henki, ylämäet vaikeeta ja kankeeta ja alamäet meni vähän helpommin kun ensin muisti väkisin kelailla vauhdin taas takaisin. Puolimatka vähän alle 9 minsan. Nejäs kilsa ylämäkineen väkinäistä, ja loppu tuli ilman ongelmia. Mutta olihan tuo loppu kyllä vähän lannistunutta, periaatteessa olis ollut selkä edessä jonka olisin saattanut saada kiinnikin, mutta eipä tuo tuntunut niin tärkeeltä.
Edellinen kesken jäänyt teivojuoksu oli kyllä parempaa kulkua, vaikka nyt vähän kovemmin taisi alku mennäkin. Mutta ihan ok maku tästä jäi. Vuosi sitten taisin mennä vähän kovempaa, mutta tekis mieli uskoa, että homma on nyt silti paremmassa kuosissa kuin vuosi sitten samaan aikaan. Reitti ei nyt kuitenkaan ollut ihan primaa ja jalat tosiaan vähän viime viikkojen tekemisillä kuormitetut. Katotaan helpottuuko juoksu kun vähän palauttelee.
24.2, katsaus menneisiin viikkoihin
Täähän se on taas unohtunu päivittää, vaikka olen sentään lappu rinnassakin juossut yli 3km.
Viikko 1 tossa taiskin tulla raportoitua, sen jälkeen on tainut muutama viikko taas vierähtää.
Tässäpä kattava raportti viikoilta 2-8.
Viikot 2, 3, 4, 5:
Työmatkajuoksua.
Viikolla 3 oli pakkasta tarpeeksi, tais olla 27-28 pahimmillaan. No köpöttelin silti työmatkaa jokusen lenkin.
Viikolla 4 taiskin sataa vettä ja silloin juostiin peilijäisillä teillä. Joutui kaivamaan sarvat esiin. Viikosta 5 ei tarkempia muistikuvia kelistä, mutta juostua on näköjään tullut jopa yli satkun viikko. Näillä viikoilla tuli vähän enemmän juoksua, mutta ei nyt lähelläkään niitä määriä mitä joskus aikoinaan on työmatkajuostu. Vähän sellanen fiilis jäi, että vire olis ollut kohtalainenkin välillä. Ja ennen kaikkea juokseminen oli mukavaa kun pisteli menemään kahdesti päivässä, välillä väsyneellä jalalla lumipöperössä auraamattomilla teillä ja välillä hyvällä vireellä, no lumipöperössä. Ja se on varmaan tässä harrastamisessa tärkeintä, että on mukavaa.
Viikko 6, teivocup
Varmasti suuri yleisö oli hämmentynyt kun teivocupin kuvissa näkyi kun meikäläinen veti ylväänä hyvällä ryhdillä heti kärkiporukoiden jälkeen. Mutta tuloksissa ei nimeä näkynytkään. No tässäpä selitys. (no tiedänhän minä, että oikeasti kukaan ei edes huomannut koko asiaa).
Jahkailin viikolla, että meniskö teivoon vai ei. Vasta lauantai aamuna päätin, että mennään nyt, vaikka keli ei ihan priimaa ollut. Verrassa oli ihan asiallista virettä ja jalat jopa kevyen oloiset. Alusta oli vähän röpelöistä epätasaista jäätä ja siinä päällä lumipöperöä, en kuitenkaan verryttelyssä tuota huomioinut mitenkään erityisen liukkaaksi tai muuten pahaksi. No se oli virhe.
Vaihdoin kevyemmät kengät alle ja sutasin muutaman olevinaan kovemman pätkän. Siinä jo huomasin, että kengät lipsuu, mutta eipä siinä enää nastoja tai muutakaan ehtinyt miettiä.
No paukusta varovasti matkaan, aloitin mielestäni tosi rauhallisesti, silti kärkimiehet oli siinä ihan lähellä. Vaikka aloin kiihdyttelemään ekan mäen jälkeen, niin kilsan väliaika oli about, 3.50, eli aika rauhallinen oli tosiaan alkuvauhti ollut ja nysäkin keulilla aloitti tosi hiljaa. Toisella kilsalla kiihdytin vauhdin jonnekin 3.35 tms tienoille ja oli kyllä hyvän tuntuista juoksua. Ponnistus lipsui joka askeleella ja välillä oli jäätä ja lumipöperöä, mutta sitähän se talvella on. Takareisi nyppäs vähän ennen kääntöpaikkaa jonkun lumikinoksen yli loikatessa, ja tuntui vähän kireeltä sen jälkeen. Jatkoin juoksemista, ehkä vähän varoen kuitenkin. Puolimatkassa huudettiin väliaika, jotakin 9.05-9-08 väliin se tais olla. Kolmas kilsa meni vielä 3.35. Heti kolmannen kilsan jälkeen takareisi nappas kiinni, ja oli melko selvä, että tästä ei juosta maaliin. Jäin kävelemään ja yritin välillä vähän hölkätä, mutta takareisi oli pirun kireellä ja olin varma että se revähti lievästi. Käppäilin hissukseen pois, toinen puolikas tais kestää yli 20min.
Ensin harmiutti kun ei voinut juosta loppuun, olis ollut hyvä kulku ja alle 18.15 olis luultavasti mennyt suht iisisti. Sitten alkoi jo vähän enemmän harmittamaan, että jos jalka menikin pahemmin ja tulee pitempi juoksutauko nyt kun juoksu alkoi just maistumaan mukavalta.
viikko 7. Työmatkat fillarilla melkeinpä joka päivä. Suurimmaksi osaksi aika isolla vaihteella, kun takavaihtaja ei oikein toiminut jäätyneenä. Torstaina juoksin varovasti vajaan kympin lempoisissa leevin treenien aikaan. Takareisi oli kireen oloinen ja tuntui juostessa. Jossakin vaiheessa meinasin kompastua ja jouduin hakemaan tasapainon kipeällä koivella. Sen jälkeen takareisi tuntui vähän enemmän ja ei ollut oikein mielekästä juosta enempää. Mutta tässä jo paljastui, että ei se ainakaan pahasti ollut hajalla. Lauantaina juoksin toisen lenkin, osin lumisilla poluilla. Takareisi tuntui juostessa vieläkin, mutta selvästi paremman oloinen se oli.
Lauantai iltana avasin, ja luultavasti lopetin samalla, hiihtokauden. Hiihtelin vajaan pari tuntia pertsaa. Alkumatka lähes mukavaa, kun pitopohjasuksilla seinäpito ja riittävä luistokin. Sitten lumisade vähän sakeni, latu muuttui pehmeäsi ja suken pohjat jäätyi. Vimoset kilsat oli ei niin nautinnollista kun suken pohjiin jäätyi paakut ja niitä joutui puhdistelemaan ja välillä kävelemään alamäetkin. Joku amatööri hiihti vielä suoraan sauvan päälle, niin että sompa hajosi ja sehän ei helpottanut hiihtoa kun sauva upposi lumen läpi. Mutta takareisi jotenkin parani tässä pertsan hiihdossa, kai siellä joku jumi aukesi ja reisi ei tuntunut loppua kohden ollenkaan siinä hiihdellessä.
Sunnuntaina juoksin reilun kympin ilman minkäänlaisia tuntemuksia takareidessä.
Tämä viikko osoitti, että ei meikäläisestä kyllä tule pyöräilijää eikä hiihtäjää. Kumpaankaan lajiin ei mitään mahdotonta rakkautta syntynyt.
viikko 8. Paluu työmatkajuoksuun, han jees. Ja viikkohan on toki kesken vielä tätä kirjotellessa.
Loppuun vielä hiihtokuva jonka pongasin jostakin sosiaalisesta mediasta. Kun kovat jätkät hiihtää aina paistaa aurinko ja pitää suksi.
Viikko 1 tossa taiskin tulla raportoitua, sen jälkeen on tainut muutama viikko taas vierähtää.
Tässäpä kattava raportti viikoilta 2-8.
Viikot 2, 3, 4, 5:
Työmatkajuoksua.
Viikolla 3 oli pakkasta tarpeeksi, tais olla 27-28 pahimmillaan. No köpöttelin silti työmatkaa jokusen lenkin.
Viikolla 4 taiskin sataa vettä ja silloin juostiin peilijäisillä teillä. Joutui kaivamaan sarvat esiin. Viikosta 5 ei tarkempia muistikuvia kelistä, mutta juostua on näköjään tullut jopa yli satkun viikko. Näillä viikoilla tuli vähän enemmän juoksua, mutta ei nyt lähelläkään niitä määriä mitä joskus aikoinaan on työmatkajuostu. Vähän sellanen fiilis jäi, että vire olis ollut kohtalainenkin välillä. Ja ennen kaikkea juokseminen oli mukavaa kun pisteli menemään kahdesti päivässä, välillä väsyneellä jalalla lumipöperössä auraamattomilla teillä ja välillä hyvällä vireellä, no lumipöperössä. Ja se on varmaan tässä harrastamisessa tärkeintä, että on mukavaa.
Viikko 6, teivocup
Varmasti suuri yleisö oli hämmentynyt kun teivocupin kuvissa näkyi kun meikäläinen veti ylväänä hyvällä ryhdillä heti kärkiporukoiden jälkeen. Mutta tuloksissa ei nimeä näkynytkään. No tässäpä selitys. (no tiedänhän minä, että oikeasti kukaan ei edes huomannut koko asiaa).
Jahkailin viikolla, että meniskö teivoon vai ei. Vasta lauantai aamuna päätin, että mennään nyt, vaikka keli ei ihan priimaa ollut. Verrassa oli ihan asiallista virettä ja jalat jopa kevyen oloiset. Alusta oli vähän röpelöistä epätasaista jäätä ja siinä päällä lumipöperöä, en kuitenkaan verryttelyssä tuota huomioinut mitenkään erityisen liukkaaksi tai muuten pahaksi. No se oli virhe.
Vaihdoin kevyemmät kengät alle ja sutasin muutaman olevinaan kovemman pätkän. Siinä jo huomasin, että kengät lipsuu, mutta eipä siinä enää nastoja tai muutakaan ehtinyt miettiä.
No paukusta varovasti matkaan, aloitin mielestäni tosi rauhallisesti, silti kärkimiehet oli siinä ihan lähellä. Vaikka aloin kiihdyttelemään ekan mäen jälkeen, niin kilsan väliaika oli about, 3.50, eli aika rauhallinen oli tosiaan alkuvauhti ollut ja nysäkin keulilla aloitti tosi hiljaa. Toisella kilsalla kiihdytin vauhdin jonnekin 3.35 tms tienoille ja oli kyllä hyvän tuntuista juoksua. Ponnistus lipsui joka askeleella ja välillä oli jäätä ja lumipöperöä, mutta sitähän se talvella on. Takareisi nyppäs vähän ennen kääntöpaikkaa jonkun lumikinoksen yli loikatessa, ja tuntui vähän kireeltä sen jälkeen. Jatkoin juoksemista, ehkä vähän varoen kuitenkin. Puolimatkassa huudettiin väliaika, jotakin 9.05-9-08 väliin se tais olla. Kolmas kilsa meni vielä 3.35. Heti kolmannen kilsan jälkeen takareisi nappas kiinni, ja oli melko selvä, että tästä ei juosta maaliin. Jäin kävelemään ja yritin välillä vähän hölkätä, mutta takareisi oli pirun kireellä ja olin varma että se revähti lievästi. Käppäilin hissukseen pois, toinen puolikas tais kestää yli 20min.
Ensin harmiutti kun ei voinut juosta loppuun, olis ollut hyvä kulku ja alle 18.15 olis luultavasti mennyt suht iisisti. Sitten alkoi jo vähän enemmän harmittamaan, että jos jalka menikin pahemmin ja tulee pitempi juoksutauko nyt kun juoksu alkoi just maistumaan mukavalta.
viikko 7. Työmatkat fillarilla melkeinpä joka päivä. Suurimmaksi osaksi aika isolla vaihteella, kun takavaihtaja ei oikein toiminut jäätyneenä. Torstaina juoksin varovasti vajaan kympin lempoisissa leevin treenien aikaan. Takareisi oli kireen oloinen ja tuntui juostessa. Jossakin vaiheessa meinasin kompastua ja jouduin hakemaan tasapainon kipeällä koivella. Sen jälkeen takareisi tuntui vähän enemmän ja ei ollut oikein mielekästä juosta enempää. Mutta tässä jo paljastui, että ei se ainakaan pahasti ollut hajalla. Lauantaina juoksin toisen lenkin, osin lumisilla poluilla. Takareisi tuntui juostessa vieläkin, mutta selvästi paremman oloinen se oli.
Lauantai iltana avasin, ja luultavasti lopetin samalla, hiihtokauden. Hiihtelin vajaan pari tuntia pertsaa. Alkumatka lähes mukavaa, kun pitopohjasuksilla seinäpito ja riittävä luistokin. Sitten lumisade vähän sakeni, latu muuttui pehmeäsi ja suken pohjat jäätyi. Vimoset kilsat oli ei niin nautinnollista kun suken pohjiin jäätyi paakut ja niitä joutui puhdistelemaan ja välillä kävelemään alamäetkin. Joku amatööri hiihti vielä suoraan sauvan päälle, niin että sompa hajosi ja sehän ei helpottanut hiihtoa kun sauva upposi lumen läpi. Mutta takareisi jotenkin parani tässä pertsan hiihdossa, kai siellä joku jumi aukesi ja reisi ei tuntunut loppua kohden ollenkaan siinä hiihdellessä.
Sunnuntaina juoksin reilun kympin ilman minkäänlaisia tuntemuksia takareidessä.
Tämä viikko osoitti, että ei meikäläisestä kyllä tule pyöräilijää eikä hiihtäjää. Kumpaankaan lajiin ei mitään mahdotonta rakkautta syntynyt.
viikko 8. Paluu työmatkajuoksuun, han jees. Ja viikkohan on toki kesken vielä tätä kirjotellessa.
Loppuun vielä hiihtokuva jonka pongasin jostakin sosiaalisesta mediasta. Kun kovat jätkät hiihtää aina paistaa aurinko ja pitää suksi.
11.11 parit viikot
Laitetaas parin viikon tekemiset edellisen päivityksen jälkeiseltä ajalta.
Viime pläjäyksessä taisin kehua jotakin sellaista miten hyvin ja järkevästi olen käynyt lenkillä ja välillä jopa treenin tynkää tapaillut. Ja taisinpa varoitella, että luultavasti ihan muutaman viikon aikana motivaatio loppuu ja homma taas hiipuu. Nyt ollaan aika lähellä sellaista kulminaatiopistettä, jossa mitataan se motivaation kestäminen. Pientä motivaation notkahtamista on aistittavista ja homma on vaarassa lähteä luisuun. Seuraavat viikot näyttävät saadaanko tekeminen oikealle raiteelle, vai katkesiko selkäranka heti ekoihin vastoinkäymisiin.
No mut nää:
Viikko 53:
Pari asiallista treeniä. TV reipas 10km töistä kotiin reitillä välimallin kululla, Vähän kankeeta ja TE pomppas liian kovaksi vimosilla kilsoilla.
Toinen asiallinen treeni oli 4x1000m + 5x200m. Yllättävän hyvällä kululla. Vedin siis pikku porukan peesissä tonnit ja isomman porukan peesissä kaksi sataset. Paitsi jaha halusi tonneissa harjotella vähän mun perässä juoksemista, niin ei tule sitten keväällä niin yllätyksenä se fiilis. 200m vedoissa huomasi miten juoksu hajoaa kun mennään rentoa kovaa ja siitä yrittää kiihdyttää. Ei ole helppoa pikajuoksukaan.
Tällä viikolla ei asiallista oli sunnuntain laiskapäivä. En saanut aamulla aikaiseksi niin jäi taas tekemättä koko lenkki.
juoksua 61km
Viikko 1:
Suunnitelmana oli takoa hulluna määrää työmatkajuoksulla, eli lähes kaikki työmatkat juosten ja jos se ei tunnu riittävän niin käydä juosten kotona syömässä kesken päivän.
Siihen nähden 25km juoksua viikkoon ei ehkä ole onnistunut suoritus. Tekosyinä tässä oli mm, pakkanen ja keuhkoputken ärtyminen. Tai enpä tiedä oliko edes tekosyy. Keuhkot ärtyi jostakin ja oireet oli samanlaisia kuin silloin hankalana keväänä. Ei mitään muita esim. flunssan oireita, ainoastaan keuhkot kanitti ja ääni oli möreenä. Juostessa oli tietty vähän väsyneempi vire, TEt paukkui korkealla ja tehoja uupui. Varmaan vähän enemmän jotain kevyttä olis silti voinut tehdä, mutta ei tullut tehtyä. Osittain siksi kun meni hermot pakkaseen ja ei kiinnostanut ulkona muuta kuin kävellä autoon ja autosta kohteeseen. Muistaakseni olen joskus sietänyt talvea vähän paremminkin, mutta nykyisin joka vuosi huonommin ja huonommin. Nyt toi 20 pakkasta on jo sellanen, että kun aamulla kävelee autoon, niin sen jälkeen on loppupäivän ihan horkassa ja luitakin palelee. Kiinnostaa ihan älyttömästi siinä horkassa suunnitella työmatkapyöräilyjä.
Mutta nyt, kun pakkaset vähän hellittää ja jos vielä keuhkot alkaa palautumaan, on sellainen momentum joka on koko kauden onnistumisen kannalta merkittävä. Palautuuko tekeminen oikealle uralle, vai tuleeko kenties uusi pieni vastoinkäyminen joka hajottaa motivaation sirpaleiksi. Sanomattakin on selvää, että nyt olisi tärkeää jatkaa hyvää tekemistä ja unohtaa kulunut huono viikko, huonoja jaksoja tulee kaikille ja niistä pitää päästä nopeasti kiinni perustekemiseen. Joku ampumahiihtokommentaattori saattaisi jopa kommentoida asiantuntevasti, että nyt olisi tärkeää jatkaa hyvää tekemistä ja unohtaa kulunut huono viikko, huonoja jaksoja tulee kaikille ja niistä pitää päästä nopeasti kiinni perustekemiseen.
Vielä täsmennyksenä viime postiin, en minä mitään vaarojen maratonin lähtöpaikkaa käynyt katsomassa, sehän taitaakin olla siellä parkkiksella, tuolihissistä näin kyllä maalialueen. Mutta muistan mie miltä se lähtöalue näyttää.
Viime pläjäyksessä taisin kehua jotakin sellaista miten hyvin ja järkevästi olen käynyt lenkillä ja välillä jopa treenin tynkää tapaillut. Ja taisinpa varoitella, että luultavasti ihan muutaman viikon aikana motivaatio loppuu ja homma taas hiipuu. Nyt ollaan aika lähellä sellaista kulminaatiopistettä, jossa mitataan se motivaation kestäminen. Pientä motivaation notkahtamista on aistittavista ja homma on vaarassa lähteä luisuun. Seuraavat viikot näyttävät saadaanko tekeminen oikealle raiteelle, vai katkesiko selkäranka heti ekoihin vastoinkäymisiin.
No mut nää:
Viikko 53:
Pari asiallista treeniä. TV reipas 10km töistä kotiin reitillä välimallin kululla, Vähän kankeeta ja TE pomppas liian kovaksi vimosilla kilsoilla.
Toinen asiallinen treeni oli 4x1000m + 5x200m. Yllättävän hyvällä kululla. Vedin siis pikku porukan peesissä tonnit ja isomman porukan peesissä kaksi sataset. Paitsi jaha halusi tonneissa harjotella vähän mun perässä juoksemista, niin ei tule sitten keväällä niin yllätyksenä se fiilis. 200m vedoissa huomasi miten juoksu hajoaa kun mennään rentoa kovaa ja siitä yrittää kiihdyttää. Ei ole helppoa pikajuoksukaan.
Tällä viikolla ei asiallista oli sunnuntain laiskapäivä. En saanut aamulla aikaiseksi niin jäi taas tekemättä koko lenkki.
juoksua 61km
Viikko 1:
Suunnitelmana oli takoa hulluna määrää työmatkajuoksulla, eli lähes kaikki työmatkat juosten ja jos se ei tunnu riittävän niin käydä juosten kotona syömässä kesken päivän.
Siihen nähden 25km juoksua viikkoon ei ehkä ole onnistunut suoritus. Tekosyinä tässä oli mm, pakkanen ja keuhkoputken ärtyminen. Tai enpä tiedä oliko edes tekosyy. Keuhkot ärtyi jostakin ja oireet oli samanlaisia kuin silloin hankalana keväänä. Ei mitään muita esim. flunssan oireita, ainoastaan keuhkot kanitti ja ääni oli möreenä. Juostessa oli tietty vähän väsyneempi vire, TEt paukkui korkealla ja tehoja uupui. Varmaan vähän enemmän jotain kevyttä olis silti voinut tehdä, mutta ei tullut tehtyä. Osittain siksi kun meni hermot pakkaseen ja ei kiinnostanut ulkona muuta kuin kävellä autoon ja autosta kohteeseen. Muistaakseni olen joskus sietänyt talvea vähän paremminkin, mutta nykyisin joka vuosi huonommin ja huonommin. Nyt toi 20 pakkasta on jo sellanen, että kun aamulla kävelee autoon, niin sen jälkeen on loppupäivän ihan horkassa ja luitakin palelee. Kiinnostaa ihan älyttömästi siinä horkassa suunnitella työmatkapyöräilyjä.
Mutta nyt, kun pakkaset vähän hellittää ja jos vielä keuhkot alkaa palautumaan, on sellainen momentum joka on koko kauden onnistumisen kannalta merkittävä. Palautuuko tekeminen oikealle uralle, vai tuleeko kenties uusi pieni vastoinkäyminen joka hajottaa motivaation sirpaleiksi. Sanomattakin on selvää, että nyt olisi tärkeää jatkaa hyvää tekemistä ja unohtaa kulunut huono viikko, huonoja jaksoja tulee kaikille ja niistä pitää päästä nopeasti kiinni perustekemiseen. Joku ampumahiihtokommentaattori saattaisi jopa kommentoida asiantuntevasti, että nyt olisi tärkeää jatkaa hyvää tekemistä ja unohtaa kulunut huono viikko, huonoja jaksoja tulee kaikille ja niistä pitää päästä nopeasti kiinni perustekemiseen.
Vielä täsmennyksenä viime postiin, en minä mitään vaarojen maratonin lähtöpaikkaa käynyt katsomassa, sehän taitaakin olla siellä parkkiksella, tuolihissistä näin kyllä maalialueen. Mutta muistan mie miltä se lähtöalue näyttää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)