a: 9km
Olisko parantunut vire ollut vaan parin päivän hetkellinen häiriö, nimittäin aika raskasta on taas eteneminen.
Oikean jalan päkiästä kuoriutui muuten nahkat suunnistuskengässä, siellä nahkan alla on näköjään jotain punasta ja melko kipeätä materiaalia.
Toinen juttu joka kummastuttaa on kun ääni meinaa lähteä, en nyt sitä tietty paljon mihinkään tarvitsekkaan, mutta kummastuttaahan se kun ei mitään muita flunssan tms. oireita ole.
ke 26.6
a:9.5km
ip: 11km
yht: 20.5km
Väsynyttähän nuo oli molemmat hölkät.
Vähän jo ahistaa ja kyllästyttää tämä joka päivä tänne kirjoittelu.
ip: 11km
yht: 20.5km
Väsynyttähän nuo oli molemmat hölkät.
Vähän jo ahistaa ja kyllästyttää tämä joka päivä tänne kirjoittelu.
ti 25.6
a: 9km, 5:15/km
ip: 17km, 4:57/km
yht: 26km
Perusläpsyttelyä.
Illalla olin vielä hämmästelemässä Iittalassa kun suunnistajat veti lasimäkisprinttiä. Oli kyllä järjestäjät ottaneet opikseen viimevuoden pikku hässäköistä. Nyt oli järjestelyt viimeisen päälle, ja hyvännäköistä jälkee oli radat ja karttakin. Mie olin siis paikalla autokuskina ja makkaransyöjänä, mutta olis ehkä pitänyt juosta itekin. Mulla on vähän sellainen kutina, että jos olisin juossut ihan täpöillä sujuvasti optimireittejä rastilta rastille niin olisin pärjännyt hyvin.
No onhan siinä tietty tuo jos, ja se, että en uskaltanut osallistua.
ip: 17km, 4:57/km
yht: 26km
Perusläpsyttelyä.
Illalla olin vielä hämmästelemässä Iittalassa kun suunnistajat veti lasimäkisprinttiä. Oli kyllä järjestäjät ottaneet opikseen viimevuoden pikku hässäköistä. Nyt oli järjestelyt viimeisen päälle, ja hyvännäköistä jälkee oli radat ja karttakin. Mie olin siis paikalla autokuskina ja makkaransyöjänä, mutta olis ehkä pitänyt juosta itekin. Mulla on vähän sellainen kutina, että jos olisin juossut ihan täpöillä sujuvasti optimireittejä rastilta rastille niin olisin pärjännyt hyvin.
No onhan siinä tietty tuo jos, ja se, että en uskaltanut osallistua.
ma 24.6
suunnistus, 35min
Iltarastit Julkujärven vauhdikkaissa maastoissa.
Positiivista oli, että juoksu kulki ihan mallikkaasti. Metsässä ja poluilla jaksoi luukuttaa sen mitä eksymisen pelolta uskalsi, ja ylämäetkin jaksoi edetä juoksemalla. Jos olis muistanut verrytellä, niin olis saattanut kulkea heti lähdöstä. Mutta kun ei muistanut niin juoksutatsi löytyi vasta matkalla.
Seminegatiivista oli, että suurimmalle osalle rasteista tuli pikku koukkua ja huolimattomuudesta johtuvaa hapuilua rastin otossa ja viimeiselle rastille vielä reitinvalintakooma ja juoksin väärää polkua kun oli olevinaan niin kiire. Vähän kyllä ihmettelin kun yksi sähkölinja ei oikein tuntunut olevan paikallaan, mutta sehän nyt on pientä kun on kiire ja juoksu kulkee.
Olisko allergia tms. kevätongelmat helpottamassa, kun vire on ihan yhtäkkiä parempi. Ollaan ihan samiksia idoli Muukkosen kanssa, ja sehän juoksi ittensä kisoihin kun allergia oireet helpotti sopivasti ennen katsastuksia.
Iltarastit Julkujärven vauhdikkaissa maastoissa.
Positiivista oli, että juoksu kulki ihan mallikkaasti. Metsässä ja poluilla jaksoi luukuttaa sen mitä eksymisen pelolta uskalsi, ja ylämäetkin jaksoi edetä juoksemalla. Jos olis muistanut verrytellä, niin olis saattanut kulkea heti lähdöstä. Mutta kun ei muistanut niin juoksutatsi löytyi vasta matkalla.
Seminegatiivista oli, että suurimmalle osalle rasteista tuli pikku koukkua ja huolimattomuudesta johtuvaa hapuilua rastin otossa ja viimeiselle rastille vielä reitinvalintakooma ja juoksin väärää polkua kun oli olevinaan niin kiire. Vähän kyllä ihmettelin kun yksi sähkölinja ei oikein tuntunut olevan paikallaan, mutta sehän nyt on pientä kun on kiire ja juoksu kulkee.
Olisko allergia tms. kevätongelmat helpottamassa, kun vire on ihan yhtäkkiä parempi. Ollaan ihan samiksia idoli Muukkosen kanssa, ja sehän juoksi ittensä kisoihin kun allergia oireet helpotti sopivasti ennen katsastuksia.
Su 23.6
24.5km,
Melko pitkä lenkki vähän väsyneellä jalalla mutta muuten ihan mukavalla vireellä. Asvalttiteitä pitkin kyötikkälään ja sieltä latupohjia kotiin. Tais olla 5:17/km, ja TE1.6. Eli varsin kevyttä.
Viikko
83km
Satunnaista juoksentelua ja yksi tosi hämärä suunnistus. Suunnistukseen ei oikein jaksanut keskittyä ja joka rastilla eksyin. Rata ja maasto olis ollut ihan mukavaa, mutta kun ei niin ei.
Melko pitkä lenkki vähän väsyneellä jalalla mutta muuten ihan mukavalla vireellä. Asvalttiteitä pitkin kyötikkälään ja sieltä latupohjia kotiin. Tais olla 5:17/km, ja TE1.6. Eli varsin kevyttä.
Viikko
83km
Satunnaista juoksentelua ja yksi tosi hämärä suunnistus. Suunnistukseen ei oikein jaksanut keskittyä ja joka rastilla eksyin. Rata ja maasto olis ollut ihan mukavaa, mutta kun ei niin ei.
la 22.6, spurtteja
4x2000 - 3:55/km, 3:51/km, 3:44/km, 3:41/km +1x1000m 3:28/km / 2min
yht:17km
Suunnitelma oli käydä kokeilemassa 4-5 kertaa pari tonnia rennosti. Ja toteutus oli siis 4 kertaa kaksi tonttua ja kerran tonni. Ihan jees treeni vaikka vauhtia tietty puuttuukin. Mutta jaksoi sentään juosta ihan hyvällä hapella noi, ja jalat pelas ihan hyvin. Vetojen alut ja pikku myötämäki pätkät ihan rennolla tatsilla. Palautuksena parin minsan kävely/seisoskelu. Paitsi yks palautus oli 3min kun joku setä jäi jutulle. Kyseli montako spurttia meinaat vetää. Ja tietty mille matkalle reenaat jne. Lopuksi toivotteli hyvät juhannukset ja totesi, että voishan sen juhannuksen huonomminkin viettää. Tasanne-Niihama uralla könysin.
Mutta onhan tässä työnsarkaa jos meinaa Berliinissä ennätyksiä juosta, ja aikaa enää 13 viikkoa. Ei hemmetti.
yht:17km
Suunnitelma oli käydä kokeilemassa 4-5 kertaa pari tonnia rennosti. Ja toteutus oli siis 4 kertaa kaksi tonttua ja kerran tonni. Ihan jees treeni vaikka vauhtia tietty puuttuukin. Mutta jaksoi sentään juosta ihan hyvällä hapella noi, ja jalat pelas ihan hyvin. Vetojen alut ja pikku myötämäki pätkät ihan rennolla tatsilla. Palautuksena parin minsan kävely/seisoskelu. Paitsi yks palautus oli 3min kun joku setä jäi jutulle. Kyseli montako spurttia meinaat vetää. Ja tietty mille matkalle reenaat jne. Lopuksi toivotteli hyvät juhannukset ja totesi, että voishan sen juhannuksen huonomminkin viettää. Tasanne-Niihama uralla könysin.
Mutta onhan tässä työnsarkaa jos meinaa Berliinissä ennätyksiä juosta, ja aikaa enää 13 viikkoa. Ei hemmetti.
Su 16.6, Jukola
Jukolan viestissä oli tarjolla ankkuriosuus. Pienestä oli kiinni, että olisin päässyt mettään ennen vaihdon sulkeutumista. Mutta yhteislähdössä siis.
Pienoinen ongelma tänä keväänä on ollut, että keskittyminen herpaantuu joskus 5km jälkeen, joten reilu 15km suunnistusrataa kuulosti vähintäänkin riittävältä. Tavoitteena ei ollut räjäyttää pankkia, vaan juosta vähän rauhallisempi hallittu suoritus ilman isoja virheitä ja tulla maaliin hyvävoimaisena.
Onnistuin juoksemaan ihan rauhallisen hallitun suorituksen ilman isoja virheitä, maaliin tulin ihan hyvävoimaisena. Jos olisin tyytyväisyyteen taipuvainen, niin tuohon voisi olla tyytyväinen. Oonhan mie ihan tyytyväinen, mutta hivenen harmittaa kun en räjäyttänyt pankkia.
Lähtö siis karttatelineiltä ja tietysti meikän kartta oli takarivissä. Olis kannattanut luukuttaa lähtöviitoituksella, että olisi päässyt K:lta hyviin letkoihin, mutta jotenkin se unohtui ja hämmästelin vaan sitä lakanan kokoista karttaa ja ihmettelin mistä sieltä löytyy radan alkupään rastit. Ykköselle oli pitkä joskin selkeä väli. Oli vähän levotonta tuo meikäläisen touhu alussa, poukkoilin porukan mukana vähän typerällä reitinvalinnalla ja puskin vielä turhaan yhden tikeikön läpi. Rastiakin koukasin vähän takakautta.
Mutta pari lyhempää väliä siihen ykkösrastin sekoilun perään rauhotti touhun ja loppumatka tuli ihan sujuvasti yhtä typerää virhettä lukuunottamatta. Virhe tuli pitkän putkipätkän jälkeen kun putken jälkeen vanhasta muistista juoksin melko karkeasti väärällä lähtösuunnalla muitten perässä vaikka tiesin, että omalle rastille ei tätä uraa juoksemalla päästä. Muutaman minuutin virhe, onneksi älysin rauhoittua, napata itteni kiinni ja hakea rastin.
Varsin hallittu suoritus, lähes koko ajan olin kartalla. Juoksuvauhti ei ollut tapissaan, helposti olisin voinut juosta vähän kovempaakin. Mutta juutuin aika pitkäksi aikaa sellaiseen leppoisaa vauhtia etenevään letkaan ja aika paljon olis joutunut energiaa tuhlaamaan, että olsin sieltä oleellisesti reippaampaan kyytiin sujuvasti päässyt. Lopun hajonnat hajotti porukan, tai sitten vaan hukkasin sen porukan tuota virhettä leipoessani, mutta jokatapauksessa lopussa tulin monta väliä ihan yksikseni. Vähän yllätys oli, että pystyin juoksemaan vähän kovempaa tuossa vaiheessa kun ei ollut muita häiritsemässä. Ja silti oli suht luottavainen olo, että rastitkin löytyvät. Näissä geimeissä helpottaa kyllä kun urat vie rastille, eli ei tarvitse suunnistaa ihan rastille asti kun vaan huolehtii, että menee oikeaan suuntaan. Aikalailla viivaa pitkinhän siellä jengi on urista päätellen mennyt.
Osuussijoitus taisi olla 500 paikkeilla, ja aikaahan siellä meni pari tuntia.
On kyllä hemmetin mukavat festarit.
Pienoinen ongelma tänä keväänä on ollut, että keskittyminen herpaantuu joskus 5km jälkeen, joten reilu 15km suunnistusrataa kuulosti vähintäänkin riittävältä. Tavoitteena ei ollut räjäyttää pankkia, vaan juosta vähän rauhallisempi hallittu suoritus ilman isoja virheitä ja tulla maaliin hyvävoimaisena.
Onnistuin juoksemaan ihan rauhallisen hallitun suorituksen ilman isoja virheitä, maaliin tulin ihan hyvävoimaisena. Jos olisin tyytyväisyyteen taipuvainen, niin tuohon voisi olla tyytyväinen. Oonhan mie ihan tyytyväinen, mutta hivenen harmittaa kun en räjäyttänyt pankkia.
Lähtö siis karttatelineiltä ja tietysti meikän kartta oli takarivissä. Olis kannattanut luukuttaa lähtöviitoituksella, että olisi päässyt K:lta hyviin letkoihin, mutta jotenkin se unohtui ja hämmästelin vaan sitä lakanan kokoista karttaa ja ihmettelin mistä sieltä löytyy radan alkupään rastit. Ykköselle oli pitkä joskin selkeä väli. Oli vähän levotonta tuo meikäläisen touhu alussa, poukkoilin porukan mukana vähän typerällä reitinvalinnalla ja puskin vielä turhaan yhden tikeikön läpi. Rastiakin koukasin vähän takakautta.
Mutta pari lyhempää väliä siihen ykkösrastin sekoilun perään rauhotti touhun ja loppumatka tuli ihan sujuvasti yhtä typerää virhettä lukuunottamatta. Virhe tuli pitkän putkipätkän jälkeen kun putken jälkeen vanhasta muistista juoksin melko karkeasti väärällä lähtösuunnalla muitten perässä vaikka tiesin, että omalle rastille ei tätä uraa juoksemalla päästä. Muutaman minuutin virhe, onneksi älysin rauhoittua, napata itteni kiinni ja hakea rastin.
Varsin hallittu suoritus, lähes koko ajan olin kartalla. Juoksuvauhti ei ollut tapissaan, helposti olisin voinut juosta vähän kovempaakin. Mutta juutuin aika pitkäksi aikaa sellaiseen leppoisaa vauhtia etenevään letkaan ja aika paljon olis joutunut energiaa tuhlaamaan, että olsin sieltä oleellisesti reippaampaan kyytiin sujuvasti päässyt. Lopun hajonnat hajotti porukan, tai sitten vaan hukkasin sen porukan tuota virhettä leipoessani, mutta jokatapauksessa lopussa tulin monta väliä ihan yksikseni. Vähän yllätys oli, että pystyin juoksemaan vähän kovempaa tuossa vaiheessa kun ei ollut muita häiritsemässä. Ja silti oli suht luottavainen olo, että rastitkin löytyvät. Näissä geimeissä helpottaa kyllä kun urat vie rastille, eli ei tarvitse suunnistaa ihan rastille asti kun vaan huolehtii, että menee oikeaan suuntaan. Aikalailla viivaa pitkinhän siellä jengi on urista päätellen mennyt.
Osuussijoitus taisi olla 500 paikkeilla, ja aikaahan siellä meni pari tuntia.
On kyllä hemmetin mukavat festarit.
Ke 12.6
a: 9km
ip: 10km
yht: 19km
Viimeviikko meni palautellessa Tukholmasta. Pari päivää lihakset oli vähän kipeät, mutta kaikkinensa palautuminen tapahtui kyllä suht nopeasti. Mutta eipä vaan tullut lenkkeiltyä ja tuli sitten totaalinen palautteluviikko. Söin sentään ihan mukavasti. pjh valitteli, että jäätelö on alkanut maistua hyvin ja melko vaivatta on uponnut jäätelö mullakin joka päivä. Nyt pitäs kyllä saada jotain rotia tai syksyn juoksuissa on vähän liikaa massaa kuljetettavaksi mukana.
Tiistaina vein rasteja mettään ja silloin jalat oli vielä vähän kankeat eikä juuri huvittanut hölkätä. Torstaina olin treeneissä ohjaamassa ja tapailin joitakin juoksuaskeleitakin, ei tuntunut enää pahalta.
Lauantaina jaha juoksutti kartanoltaan 11km lenkin, ja vaikka alkumatka oli ihan mukavan tuntuista hölkkää niin lopussa alkoi jo jaloissa jumittelemaan. Onneksi mogulillakaan ei ollut mahdottomia menohaluja, niin vauhti pysyi aisoissa vaikka jaha välillä menikin joitakin metrejä edellä. Taitaa olla ukko kunnossa. Lenkin päälle saunat, makkarat ja kartanon emännän leipoma suklaakakku. Mukavaa oli se.
Sunnuntaina ajeltiin Leevin kanssa maastofillarilla kaupin polkuja reiska tunti. Nuorempanahan tämmösiä kivikkoisia ja juurakkoisia polkuja ajeltiin suht reippaalla asenteella, mutta nyt tulee näköjään varottua ja ajeltua aika varovasti.
Eilen tiistaina tunnustelulenkkinä vajaa kymppi ja jalat on ihan yhtä kankeat kuin ennen maratoniakin.
Tänään sitten paluu työmatkalenkkeilyyn. Muuten ihan virkeää menoa, mutta jalat painaa tonnin. Lantio ei oikein osallistu hommaan, on hankaluuksia pitää juoksuryhti yllä ja askel ei rullaa helposti. Pitää miettiä miten sais taas hermotuksen pelaamaan ja lennokkuuden takaisin askeleeseen. Reenaamallahan tuo saattas onnistua.
ip: 10km
yht: 19km
Viimeviikko meni palautellessa Tukholmasta. Pari päivää lihakset oli vähän kipeät, mutta kaikkinensa palautuminen tapahtui kyllä suht nopeasti. Mutta eipä vaan tullut lenkkeiltyä ja tuli sitten totaalinen palautteluviikko. Söin sentään ihan mukavasti. pjh valitteli, että jäätelö on alkanut maistua hyvin ja melko vaivatta on uponnut jäätelö mullakin joka päivä. Nyt pitäs kyllä saada jotain rotia tai syksyn juoksuissa on vähän liikaa massaa kuljetettavaksi mukana.
Tiistaina vein rasteja mettään ja silloin jalat oli vielä vähän kankeat eikä juuri huvittanut hölkätä. Torstaina olin treeneissä ohjaamassa ja tapailin joitakin juoksuaskeleitakin, ei tuntunut enää pahalta.
Lauantaina jaha juoksutti kartanoltaan 11km lenkin, ja vaikka alkumatka oli ihan mukavan tuntuista hölkkää niin lopussa alkoi jo jaloissa jumittelemaan. Onneksi mogulillakaan ei ollut mahdottomia menohaluja, niin vauhti pysyi aisoissa vaikka jaha välillä menikin joitakin metrejä edellä. Taitaa olla ukko kunnossa. Lenkin päälle saunat, makkarat ja kartanon emännän leipoma suklaakakku. Mukavaa oli se.
Sunnuntaina ajeltiin Leevin kanssa maastofillarilla kaupin polkuja reiska tunti. Nuorempanahan tämmösiä kivikkoisia ja juurakkoisia polkuja ajeltiin suht reippaalla asenteella, mutta nyt tulee näköjään varottua ja ajeltua aika varovasti.
Eilen tiistaina tunnustelulenkkinä vajaa kymppi ja jalat on ihan yhtä kankeat kuin ennen maratoniakin.
Tänään sitten paluu työmatkalenkkeilyyn. Muuten ihan virkeää menoa, mutta jalat painaa tonnin. Lantio ei oikein osallistu hommaan, on hankaluuksia pitää juoksuryhti yllä ja askel ei rullaa helposti. Pitää miettiä miten sais taas hermotuksen pelaamaan ja lennokkuuden takaisin askeleeseen. Reenaamallahan tuo saattas onnistua.
Tukholman maraton
2:58:39
Tukholman maraton on ollut mielessä jo useamman vuoden. Joitakin vuosia sitten tein jo varauksenkin matkasta, mutta se piti perua silloin jo ennen maksuja jonkun päällekkäisyyden takia. Viime heinä-elokuussa Mustajoen Sami kyseli porukkaan mukaan ja sehän sopi mulle hyvin. Silloin ajattelin, että ajankohdan takia varmaan vedetään pitkä lenkki ja nautiskellaan tunnelmasta.
Talvi oli kuitenkin siis hyvää tekemistä, ei nyt mitään maraton treenaamista, mutta juoksua tuli määrällisesti hyvin. Ja kun maaliskuussa tällä määrätreenillä kulku oli hyvää ja lyhyet matkat liikahti ihan lupaavasti, niin mielessä kävi jo kokeilla kunnon valmistautuminen Tukholmaan ja tuloksen teko.
Mutta sehän vesittyi allergiaongelmien takia heti maaliskuun jälkeen ja palattiin taas pitkälenkki ja tunnelmasta nauttiminen suunnitelmaan.
Maratonia edeltävät pari kuukautta oli hankalaa, vaikka allergia- ja keuhko-oireet hellittivät niin vire oli silti välillä huono ja välillä tosi huono. Keksin vielä sen suunnistusharrastuksen ja ilmeisesti lihaskunto ei riitä metsäjuoksuun ja jalat oli niin väsyneet, että kunnollisia maratonille vaadittavia VK treenejä ei tullut tehtyä ollenkaan. Pitkät lenkitkin taisi jäädä muutamaan tuossa huhti-toukokuun aikana. Toisaalta luotin kyllä hyvään pohjakuntoon ja maratonin läpäiseminen ei sinällään jännittänyt. Kun allergiaoireet oli helpottanut ja keuhkot pelas suht normaalisti niin ainut ongelma oli enää jalkojen toimimattomuus ja ajoittainen väsymys. Mutta häröilyksihän ne pari kuukautta meni ja sellainen valmistautuminen ei ihan älytöntä itseluottamusta maratonille anna. Kun siinä häröillessä vielä painokin oli noussut jokusen kilon.
Viimeisellä viikolla en uskaltanut enää juosta paljoa, ja ainut tavoite oli saada metsäjuoksuväsy pois reisistä.
Näistä lähtökohdista lähdettiin juoksemaan Tukholman maratonia. Hankala oli asettaa mitään tavoitetta kun kovia tietrenejä saati kisoja, joista kulkua olisi jotenkin voinut arvioida, ei ollut takana. Olin pyöritellyt mielessäni juoksua, alle kolme tuntia, pitkä lenkki 4.30/km vauhdilla jne. Verrasin ennen lähtöön siirtymistä malliksi kilsan, ja sitä samaa väkinäistä hölkkäähän se oli kisapäivänäkin. Mutta eipä siinä oikeasti ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä juoksemaan rennosti väkisin repimättä ja todeta alkumatkasta mitä vauhtia niin pääsee.
Lähtöpaikka oli hyvä, B karsinassa oli ennen starttia hyvin tilaa. Jäin tarkoituksella karsinassa viimeisiin riveihin, ettei tule mitään alle 4 min kilsoja ainakaan lähdettyä joukon imussa.
Vähän yllätti ensimmäisten kilsojen ruuhka, välillä mutkissa mentiin tosi hiljaa kun porukka pakkautui kasaan. Mutta parin kolmen kilsan jälkeen homma selkeni ja sai juosta vähän väljemmin. Koko ajan, oikeastaan ihan loppuun saakka, oli kuitenkin suht iso ryhmä jossa mentiin. Tutusti otin väliajat vitosen välein ja vitoset napsuivat tasaisesti 21 ja 21.30 väliin. Kuvaavaa rennosta asenteesta oli, että vasta 15km jälkeen aloin miettiä, että mitäs vauhtia näillä vitosen väliajoilla mennään. Kolmen tunnin jänikset meni koko ajan vähän edellä, mutta en siitäkään oikein jaksanut vetää mitään tarkempia johtopäätöksiä, että miten tarkkaan kolmen tunnin vauhtia ne mahdollisesti menis.
Yritin juoda jokaisella pisteellä, välillä urkkajuomaa välillä vettä ja geeliä. Suunnitelmaa juomahuollosta ei tietysti ollut. Geelejä oli mukana ja jos olin ajoissa hereillä otin geelin ja vettä, mutta juomapisteet tuli välillä niin yllättäen, että otin vaan urkkajuoman ja vettä. Juomapisteitä oli kyllä niin tiheästi, että jos ei olisi ollut noin lämmin niin en olisi jokaisella asemalla varmaankaan juonut. Pientä oiretta oli alkumatkasta vatsassa ja vähän säikähdin, että tuleeko taas sellainen reissu, että energiat ei imeydy. Mukana oli suolatabuja ja nakkasin sellaisen huiviin ja homma rauhoittui sillä. Ei mitään ongelmia jaksamisen ja energioiden suhteen sen jälkeen koko reissulla. Ainut josta olin huolissani oli, että jalat oli kankeat jo heti alkumatkasta ja aika pian alkoi lonkissa ja reisissä matkanteko tuntumaan. Varsinkin oikea lonkankoukistaja oli sen oloinen, että se saattaa vielä leikata kiinni ja tehdä loppukilsoista taas melko hankalia. Lonkat oli kankeat koko ajan ja välillä reidet, pohkeet ja pakarat vähän jumittelivat. Mutta ei ne oireet siitä juurikaan pahentunut ja viimeinen kymppi oli oikeastaan ihan mukavaa juoksentelua kun ymmärsi, että matkaa on enää normi työmatkalenkki jäljellä.
Vauhti oli väliaikojen mukaan ihan tasaista, välillä juoksin kolmentunnin jänisten ryhmässä ja ne huuteli säännöllisesti väliaikoja, tyyliin 40sec edellä aikataulua. Jänikset teki kyllä hyvää työtä, ne veti tosi tasaisella vauhdilla vähän alle kolmen tunnin ja tsemppailivat hyytyviä juoksijoita pahimmissa paikoissa. 40km kohdalla huudettiin, että nelkytjotain sekunttia edellä aikataulua, siitä vähän kiristin pari viimeistä kilsaa kun ajattelin, että 2:58 näyttäs tuloksissa paremmalta kuin 2:59. Stadionin loppusuoralla piti jo ottaa kunnon kiri, että pääsin bruttoajassakin alle 2:59. Stadionille tulo on kyllä hieno loppufiilistely tällä maratonilla.
Jalkojen kankeutta lukuunottamatta helppo juoksu. Olo oli mukavan virkeä, ja pystyin nautiskelemaan tunnelmasta reitin varrella ja poikkeuksellisesti huomioin joitakin kaupungin nähtävyyksiä ja muita mukavia maisemia reitiltä. Kunto olis kestänyt kovemmankin vauhdin, sellanen fiilis juoksusta jäi, että koneesta saattaa irrota ihan hyvä kyyti kun jalat saa iskuun. Ja kaipa ne jalatkin hyvällä valmistautumisella saa kuosiin, ei ne kuitenkaan matkanteosta hyytyneet vaan ongelma oli jo valmiiksi jumiset jalat. Mutta jos tällä häröilylla menee helpohkosti alle kolme tuntia, niin ei kai tilanne ihan huono voi olla jatkoa ajatellen. Keskisykkeet ja TEt jäi ihan lenkkilukemiin.
Tukholman maraton on kyllä hieno tapahtuma, ei sitä turhaan hehkuteta. Järjestelyt toimivat joka paikassa vaivattomasti ja tunnelma lähtöpaikalla ja reitin varrella on mahtava. Meidän jengi meni siljalla Helsingistä ja se on kyllä toimiva setti. Laiva on maratonin ajan satamassa, kamat voi jättää hyttiin, kävellä lähtöön, ja maratonin jälkeen suoraan laivaan silloin kun haluaa. Se tuolla laivalla ja oikeastaan tapahtumapaikallakin oli huomiota herättävää, että tapahtuma on tosiaankin kaiken kansan juoksukarnevaali. Suurin osa porukasta on tavallista tallaajaa joiden tavoitteena on kai enemmän maratonin suorittaminen kuin kova aika. Ei siellä ihan älyttömästi ole sellaista ohkasta ajokoiraporukkaa. Vähän huvitti ensin laivalla se porukan intoilu maratonin läpipääsemisestä ja fiilistely finisher paita päällä ja mitali kaulassa illalla ja vielä aamupalallakin. Mutta sitten tajusin, että noinhan se pitääkin olla, ittellä vaan on vähän liian arkinen asenne kun ei tarpeeksi osaa iloita siitä, että maratonin pääsee kolmessa tunnissa läpi rutiinijuoksullakin.
Reittiä pidetään kai hitaana ja aina erikseen mainitaan se kahdesti juostava Västerbron silta pahimpana syynä reitin hitaudelle. No ei reitti kyllä nopeimpia ole, mutta tuo västerbron silta ei loppupeleissä ole mikään paha. Se on suht loiva ja hyvin juostava kuitenkin suurimmaksi osaksi. Reitillä on kyllä muuten mäkisyyttä ja mutkia jotka tekevät siitä vähän hitaamman. Kelikään ei onneksi ollut ihan niin helteinen mitä ennusteet ensin näyttivät. Lähdössä oli tukalan lämmin, kostea ja seisova hiostava ilma, mutta aika pian pilvisyys lisääntyi ja ilma vähän viileni ja taisi pientä tihkua sadellakin ajoittain. Kunnon sade alkoi joskus maaliin tulon jälkeen.
Maalin jälkeen oli hyvät tarjoilut ja syötävää sai jonottelematta ja niin paljon kuin halusi. Väkisin söin muutaman hotdogin, oluttakin olisi ollut, mutta se ei uponnut. Pullakahvit sen sijaan maistui hyvin.
Mukava reissu, kannatti tehdä. Kiitokset vielä mukavalle matkaseuralle, samanhenkisessä porukassa laivassa notkuminen ei pitkästyttänyt vaan odottelu ajatkin kuluivat mukavasti. Seurueessa oli siis kaksi lääkäriä ja mie, kaksi suunnistajaa ja mie. Kaksi pyrintöläistä ja KangSK:n mies jne. Kaikille taisi jäädä onnistunut fiilis juoksustakin.
Ennätystä yritetään muualla, mutta Tukholman maratonille tulee varmasti vielä lähdettyä uudelleen fiilistelemään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)