ma 20.1 - pientä probleemaa

Hyvät otsikot on jo keksitty, käytetään niitä.

Viimeksi jäätiin siihen, että kunto on huono mutta muuten menee hyvin. Nyt ollaankin jo tilanteessa, että kunto on edelleen huono eikä se varmaan tällä touhulla siitä parane. Enkä tiedä meneekö tässä nyt muutenkaan enää niin hyvin, että pitäs käsiä yhteen läpsiä.
Luulin, että joskus aikoinaan pahanakin ollut pirkkahalliallergia olis hallinnassa, mutta sehän oirehtii nyt taas pohjekipuna. Ei voi sanoa, että tuli yhtäkkiä yllättäen. Nimittäin eka kerran pohje kirraili joskus ennen joulua, kun tein hallissa yhden treenin uusilla vaneripohjaisilla adios2 kengillä. Sitten se samainen pohje on ajoittain kipuillut ja ajoittain ollut kipuilematta. Ulkona juostessa se ei ole tuntunut olenkaan, mutta hallisessioiden jälkeen saattanut vähän aristella. Viimeviikkojen pari kertaa viikossa hallissa oli ilmeisesti vastustuskyvylle liikaa. Se saakelin kolmetonnia tuli tintattua jo kipeällä jalalla, vaikka huonosta tuloksesta ei voi jalan piikkiin laitttaa sekuntiakaan, niin varsinkin verratessa jalka oli kipeä. Konkkasin vielä tiistaina pyrsän porukan vedot väkisin, vaikka oli selvää, että siinä ei ole järjen hiventäkään. No se oli sellainen niitti, että seuraavana päivänä ei sitten juostu enää ulkonakaan. Tai juostiin UKK instituutilta noin kaksikymmentäseitsemän metriä ja todettiin, että ei pysty. Käppäilin sieltä noin kahdenkymmenenseitsemän metrin päästä takas autolle, puin lisää vaatetta päälle ja lähdin olevinaan kävelemään aikani kuluksi kun piti kuitenkin Leevi odotella suunnistusreenistä. No eihän mulla ollut niin paljon vaatetta mukana, että olis kiinnostanut siellä pakkasessa kävellä. Joten istuskelin sitten autossa ja kuuntelin radiota. Semmonen reeni oli se.

Joo mutta takas pohkeeseen. Kipu on hämäävästi penikan oloinen, mutta en usko että se on penikkavaiva. Joku hermo siellä vittuilee ja säteilee koko jalkaan lonkasta pohkeeseen. Ja pohje on se joka ensimmäisenä kipeytyy tarpeeksi. Onhan näitä ollut ennekin, luulisin että se on ne hallin kaarteet joka sen aiheuttaa. Ei kai nyt kenenkään sisäjalan hermot kestä semmosia voimia mitä aiheutuu kun tälläinen massa ampuu niihin kurveihin sellasella vauhdilla.

No katellaan jos se menis siitä ohi, ei se nyt toistaseksi kovin pahalta vaikuta ja normi tallustelussa jalassa ei tunnu mitään. Kyllähän sillä vois väkisin juostakin, mutta jos ei nyt lähdettäs siihen. En ole siis keskiviikon jälkeen edes yrittänyt juosta. Urheilut on ollut sitä, että jonkun kerran olen käynyt uimahallilla ja jonkun kerran olen sotkenut fillaria autotallissa ja muutamat joogatkin olen aamuisin veivannut. En ole kyllä ihan varma onko tuo trainerilla ajelukaan hyväksi jalalle, mutta ihan mukavaa se on.

Hallikausi taisi olla tässä. Ei taida olla paljon järkeä lähteä SM kisoihin yli kymmenen minsan kolmetonnisia hölkkäilemään. Joku vois todeta, että hallikausi jäi lyhyeksi, mutta on se ylivoimaisesti pisin hallikausi mun uralla. Nyt tuli kuitenkin yksi kisakin juostua. Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun tulee mieleen mennä veteraanien hallikisoihin juoksemaan ratamatkoja, niin tämä höperyys on jo liian pitkällä. Taidan olla samaa mieltä vieläkin, mutta samalla pitää vaan hyväksyä se, että ei näissä harrastamisissa sellaista höperyyttä taida enää olla jota ei tulis mieleen kokeilla.

11.1.2014, 3000m hallikisa.

Olisko jäänyt muutama viikko päivittämättä. Aloitin kyllä jo kirjoittamaan päivitystä joulunajan treeneistä, siitä olis tullut niin lyhyt, että eihän sellasta olis kehdannut tänne laittaa. Aloitin myös kirjoittamaan ajatuksia kauden tavoitteista ja treenisuunnitelmista. Siitä oli jo tulossa pitempikin tarina, mutta juoni oli niin sekavan oloinen, että jätin viimeistelemättä ja julkaisematta.
Mielessä on joitakin ajatuksia kauden kisoista ja tapahtumista joihin ehkä kiinnostaa osallistua. Olen tässä pyöritellyt joitakin hataria tulostavoitteitakin, vai olisko ne kuitenkin enemmän haaveita.
Ajatukset treenisuunnitelmasta muuttuvat päivittäin. Ilmeisesti suunnitelman puuttuminen heijastuu hieman myös tekemiseen kun ei oikein ole saanut juonesta kiinni. Ja tuloksethan puhuu puolestaan.

Taso tuli mitattua eilen hallikisassa, 3000m juoksemiseen sain kulumaan aikaa 10 minuuttia ja 26 sekunttia. Aikalailla se mitä odotinkin treenien perusteella. Tai oikeastaan treenin perusteella joka vedettiin viikko sitten jahan kanssa hallissa. Siinä treenissä 4 x tonni juurikin tuolla vähän alle 3.30 vauhdilla oli hivenen nihkeetä ja tais olla aikalailla kaikki pelissä joka vedossa.
Ongelmahan näissä kovemmissa vauhdeissa jo pitemmän aikaa on ollut juminen fiilis kropassa. Tuntuu, että sykettä ei saa nousemaan kun jalat ja lantio ei pelaa. Tiistain treenissä oli jo vähän toivoa paremmasta, kun lyhemmissä vedoissa juoksu oli vähän rennomman oloista.
Ja tässä kolmen tonnin kisassakin fiilis oli parempi. Vauhti oli suht tasainen, jalat ei ihmeemmin kanittanut ja kangistunut ja maksimisykkeetkin paukutti 184. Tuollaista sykettä en ole saanut tauluun moneen vuoteen. Sykkeet oli kyllä hivenen korkeella jo verrassa.
Eli tulos huono, mutta aikalailla odotettu, fiilis juoksusta ihan ok. Meinasin olla jo tyytyväinen parantuneen fiiliksen perusteella, mutta onneksi juttelin juoksun jälkeen jahan kanssa. Jaha kysyi ensimmäisenä, että mikäs kanitti kun aika oli noin huono. Ja tottahan se on, 3.30/km vauhti kolmosen hallikisassa on kyllä niin vaisua, että ei semmoseen voi olla tyytyväinen vaikka fiilis olis miten mahtava. Sillä vauhdilla pääsee vitosen 17.30, onko se hyvä ? No ei ole.

Juoksu tuntuu paremmalta, en nyt sano lennokkaalta, mutta ei niin jumiselta. Sykkeen saa tappiin, eli ittestä saa ihan hyvin irti. Vauhti vaan on huonoa. Eli eihän tuosta nyt oikein voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin, että kunto on paska.
Luulisin, että lääke oireeseen on treenaaminen. Eli pitäs harjoitella niin, että kunto paranee ja juoksussa säilyy edes nykyinen rentous.
Onko monimutkaista? Ei pitäs olla.
Alanko toteuttaa? En tiedä.