lepo
Tarkoitus oli kyllä käydä iltalenkki, ei huvittanut.
ke 29.10
a: 8km
i: -
Aamulenkki tutulla setillä. Illaksi työnantaja oli järjestänyt ohjelmaa joten lenkki jäi väliin.
i: -
Aamulenkki tutulla setillä. Illaksi työnantaja oli järjestänyt ohjelmaa joten lenkki jäi väliin.
ti 28.10
a: 8km
i: retkeily pimeässä
Tuttu aamulenkki on tasan kasi kun juoksee hiihtouria leinolaan.
i: retkeily pimeässä
Tuttu aamulenkki on tasan kasi kun juoksee hiihtouria leinolaan.
Illalla nrcc yösuunnistusretki kaarinansillalta. Ei oikein huvittanu, kävelin suoraan lähtöön ja lähdin ilman verroja könyymään reitille. Aika pian totesin, että ei tänään. En nyt sen pahemmin edes pummaillut, mutta puolen tunnin pimeässä taapertamisen jälkeen olin ihan kypsä koko touhuun. Kolmosella totesin, että jos jättää nelos rastin väliin saa juosta tietä pitkin. Ja senpä tein.
On kyllä merkillistä touhua kun tuolla pusikossa edetessä loppuu huumorintaju aika nopeasti.
Jos teitä numerot kiinnostaa, niin garminista löytyy:
21km, 1h40, 4.40/km
Voi olla, että tuota keskivauhtia vähän paransi automatka kotiin, mutta toisaalta huononsi vaatteenvaihdot ja kotona istuskelu. Kai nuo silti voi merkata.
Ma 27.10
16km
Aamulenkki taas suosiolla väliin, kun eilen jalat oli hakatun oloiset järvisen jälkeen.
Illalla sama setti kuin viikko sitten, eli sammon koululta jne. Vauhti oli hitaampi mutta kulku ihan hyvä. Varsinkin alkumatkasta alamäet teki mieli rullailla lähes vanhaan malliin. Jostakin syystä juoksu alkaa olla raskaampaa aina kympin täyttymisen jälkeen.
Su 26.10
27km, 5:04/km
Järvinen melkosen väsyneellä jalalla. Alkumatkasta ihan helppoa ja mukavaa juoksentelua, mutta vimonen kymppi oli vähän raskaampaa. Moguli alkoi vähän vedättämään loppumatkasta ennen puljua, kai sillä oli kylmä meidän vauhdeissa.
Viikko,
116km, 10h
Pelkkää juoksua ja yksi suunnistus.
Toinen satkun viikko putkeen. Tehoja ei tässä parin viikon remuamisessa ole kuin tuo eilinen Teivo.
Mutta joko kohta pitää keventää vai vedetäänkö näitä vaan putkeen?
la 25.10, esi teivocup
esi TC, 5km, 18:18.
yht: 14km
Etukäteen ajattelin, että vitonen teivossa vois mennä 18 ja 18.30 väliin, ja siihenhän se meni.
Alkuverrat, melkein 5km, vedettiin Jarpan kanssa, jalat oli ihan keposet ja juoksu ei tuntunu ollenkaan hullummalta. Verrassa jo paljastui, että paluumatkalla on melkonen vastatuuli. Verryttelyn jälkeen tuli pikkasen kiirus sitoa adioksen nauhoja ja ripustella numerolappua, eli ei paljon ehtinyt avausvetoja tekemään.
Alkumatkan lähdin vaan tuuppimaan sen enempää kelloa miettimättä, alkuvauhti on ollut näköjään vähän alle 3.30. Juoksu oli mukavan tuntuista ja vauhti ei tuntunut pahalta. Tuota 3.30 vauhtia pystyi suht iisisti pitämään kääntöpaikalle asti, toki ylämäessä huomasin, että ei tässä ihan lentoon olla lähdössä. Kääntöpaikan jälkeen vastatuuleen vauhti tais tippua muutaman pykälän, mutta niin kyllä tippui kaikilla muillakin siinä porukassa. Kolmen kilsan jälkeen mulla vauhti nitkahti vähän enemmän, Leevi ja Jarppa painoivat peesistä ohi, ja olis kai siinä pitänyt pystyä roikkumaan mutta eipä sitä raastoa taaskaan löytynyt. Ahisti pikkasen niin ajattelin, että olkoon. Vauhti tippui yli 20s/km. Vimosen kilsan yritin kiristää alamäkeen mutta eipä se oikein. Viimeinenkin kaveri peesissä teki lopussa rytminvaihdoksen, vähän aikaa pystyin vastaamaan, mutta sitten taas pään sisäinen lapanen kuiskutteli, että höllää vaan ei ole pakko roikkua. Ja miehän uskoin, maaliin raahustin 18.18 ajassa.
Loppuun vielä kunnon verrat mogulin ja Huhtalan Pasin kanssa.
Ihan asiallista meisinkiä tämä oli kuitenkin, ja varmaan aikalailla kunnonmukainen suoritus. Jos tässä on lähtötaso parin viikon lenkkeilyn jälkeen, niin ei kai tämä nyt ihan toivottomalta kuulosta kuitenkaan. Jos meinaan olettaa, että lenkillä käymällä kyyti tuosta paranee.
Positiivista on, että juoksu on ihan, jos nyt ei lennokasta ja rentoa, niin suht asiallista kuitenkin. Jalat hyväksyy taas juoksunomaisen liikuttelun, mutta kovempaa ei vaan nyt tässä kunnossa pääse. Ei kai sitä marraskuun korvilla tarvii ihan huippuiskussa ollakkaan, juostaan kovempaa sitten keväämmällä.
yht: 14km
Etukäteen ajattelin, että vitonen teivossa vois mennä 18 ja 18.30 väliin, ja siihenhän se meni.
Alkuverrat, melkein 5km, vedettiin Jarpan kanssa, jalat oli ihan keposet ja juoksu ei tuntunu ollenkaan hullummalta. Verrassa jo paljastui, että paluumatkalla on melkonen vastatuuli. Verryttelyn jälkeen tuli pikkasen kiirus sitoa adioksen nauhoja ja ripustella numerolappua, eli ei paljon ehtinyt avausvetoja tekemään.
Alkumatkan lähdin vaan tuuppimaan sen enempää kelloa miettimättä, alkuvauhti on ollut näköjään vähän alle 3.30. Juoksu oli mukavan tuntuista ja vauhti ei tuntunut pahalta. Tuota 3.30 vauhtia pystyi suht iisisti pitämään kääntöpaikalle asti, toki ylämäessä huomasin, että ei tässä ihan lentoon olla lähdössä. Kääntöpaikan jälkeen vastatuuleen vauhti tais tippua muutaman pykälän, mutta niin kyllä tippui kaikilla muillakin siinä porukassa. Kolmen kilsan jälkeen mulla vauhti nitkahti vähän enemmän, Leevi ja Jarppa painoivat peesistä ohi, ja olis kai siinä pitänyt pystyä roikkumaan mutta eipä sitä raastoa taaskaan löytynyt. Ahisti pikkasen niin ajattelin, että olkoon. Vauhti tippui yli 20s/km. Vimosen kilsan yritin kiristää alamäkeen mutta eipä se oikein. Viimeinenkin kaveri peesissä teki lopussa rytminvaihdoksen, vähän aikaa pystyin vastaamaan, mutta sitten taas pään sisäinen lapanen kuiskutteli, että höllää vaan ei ole pakko roikkua. Ja miehän uskoin, maaliin raahustin 18.18 ajassa.
Loppuun vielä kunnon verrat mogulin ja Huhtalan Pasin kanssa.
Ihan asiallista meisinkiä tämä oli kuitenkin, ja varmaan aikalailla kunnonmukainen suoritus. Jos tässä on lähtötaso parin viikon lenkkeilyn jälkeen, niin ei kai tämä nyt ihan toivottomalta kuulosta kuitenkaan. Jos meinaan olettaa, että lenkillä käymällä kyyti tuosta paranee.
Positiivista on, että juoksu on ihan, jos nyt ei lennokasta ja rentoa, niin suht asiallista kuitenkin. Jalat hyväksyy taas juoksunomaisen liikuttelun, mutta kovempaa ei vaan nyt tässä kunnossa pääse. Ei kai sitä marraskuun korvilla tarvii ihan huippuiskussa ollakkaan, juostaan kovempaa sitten keväämmällä.
to 23.10
a: 7.5km
i: 10km
Juoksin kyllä saman aamukierroksen kun aikaisemminkin, lyhintä tietä oikomalla se on näköjään lähempänä seiskapuolta kuin kasia. Oli kyllä raskasta, ryhditöntä ja lennokkaatonta juoksua. Jalat kankeat ja väsyneet. Ois ehkä kannattanut eilen venytellä.
Illasta perusteellinen kymppi ihan perusteellisella vireellä.
Tämä mun kampäkki on sen kokoluokan juttu, että tietysti siihen kuuluu muutakin kuin varsinainen kestävyysharjoittelu. Se on sellaista kokonaisvaltaista melkein urheilijana oloa jossa kaikki osa-alueet on otettu huomioon. Täällä raportoin vain juoksuista sun muista, ja muita melkein urheilijana olemisen osa-alueita voitte vain arvailla. Miettikää sitä.
i: 10km
Juoksin kyllä saman aamukierroksen kun aikaisemminkin, lyhintä tietä oikomalla se on näköjään lähempänä seiskapuolta kuin kasia. Oli kyllä raskasta, ryhditöntä ja lennokkaatonta juoksua. Jalat kankeat ja väsyneet. Ois ehkä kannattanut eilen venytellä.
Illasta perusteellinen kymppi ihan perusteellisella vireellä.
Tämä mun kampäkki on sen kokoluokan juttu, että tietysti siihen kuuluu muutakin kuin varsinainen kestävyysharjoittelu. Se on sellaista kokonaisvaltaista melkein urheilijana oloa jossa kaikki osa-alueet on otettu huomioon. Täällä raportoin vain juoksuista sun muista, ja muita melkein urheilijana olemisen osa-alueita voitte vain arvailla. Miettikää sitä.
ke 22.10
a: 8km
i: 18.5km
Aamulenkillä heti kun lähdin kotoa kuulin jonkun huutavan takaa, No Niemisen Jarppahan siellä oli töihin juoksemassa. Uskalsi huutaa nimeltä kun ajatteli, että ei täällä muita hulluja tähän aikaan ole juosten liikenteessä. Eli linnainmaalle asti lenkki meni huomaamatta jutskaillessa, toinen puolisko olikin sitten vähän raskaampaa kun eilinen metsässä sinkoilu painoi jaloissa.
i: 18.5km
Aamulenkillä heti kun lähdin kotoa kuulin jonkun huutavan takaa, No Niemisen Jarppahan siellä oli töihin juoksemassa. Uskalsi huutaa nimeltä kun ajatteli, että ei täällä muita hulluja tähän aikaan ole juosten liikenteessä. Eli linnainmaalle asti lenkki meni huomaamatta jutskaillessa, toinen puolisko olikin sitten vähän raskaampaa kun eilinen metsässä sinkoilu painoi jaloissa.
Illalla läpsyttelin Kauppiin ja takas. Ei kule peruslenkki vintsalla, olisko sellasta 5:15/km menny. On muuten vähän tyhmä tän iPadin autocorrect, ei tunnista vintsa sanaa. Vintsalla halus korjata Vantaalla ja vintsa tietty olis tän mielestä virtsa.
Ti 21.10, NRCC5
a: 8km
i: Suunnistus, 40min + verrat
Sain kuin sainkin aamulenkin aikaiseksi. Vähän aikaa sängyssä ihmettelin, että onko oikeesti pakko lähteä tuonne pimeeseen tamppaamaan. Vääntäydyin kuitenkin tien päälle ja ihan mukavahan se oli juosta, ja lenkin jälkeen oli kyllä niin hyvä fiilis, että kannattashan näitä tehdä.
Illalla NRCC vehoniemen takana. Pakkasta oli muutama aste ja oli ihan hemmetin kylmä odotella starttia. Ilman hanskoja näpit oli ihan jäässä alkumatkasta, mutta kun sai lämmöt päälle sormiinkin palas tunto.
Suht helppo rata mukavassa maastossa. Muutama härökoukku tuli, mutta suoritus oli lähes koko ajan hallussa. Paljon oli porukkaa ja mentiin letkoissa, ja parille rastille jopa vedin omaa letkaa ihan kun oikea suunnistaja. Mutta hylsy tuli kun leimasin väärän ykkösen. Katoin vaan, että supparasti pitäs olla ja kun sellanen löytyi niin leimasin pois ilman koodin tarkistusta. Kuulemma oli ollut pari supparastia vierekkäin ja ei käy kortti kun tuurilla leimaa.
Positiivisena seikkana mainitaan, että juoksu poluilla ja mettässä ei ollut enää sellaista kankeeta könyymistä mitä se on viime aikoina ollut. Jotakin positiivista tapahtui jaloissa viime viikon juoksukuurin aikana, ja mettässäkin näköjään osaa juosta paremmin. No kunto on vielä kuitenkin niin huono, että vauhtia ei pysty pitämään ja ylämäet on liian hapokasta.
i: Suunnistus, 40min + verrat
Sain kuin sainkin aamulenkin aikaiseksi. Vähän aikaa sängyssä ihmettelin, että onko oikeesti pakko lähteä tuonne pimeeseen tamppaamaan. Vääntäydyin kuitenkin tien päälle ja ihan mukavahan se oli juosta, ja lenkin jälkeen oli kyllä niin hyvä fiilis, että kannattashan näitä tehdä.
Illalla NRCC vehoniemen takana. Pakkasta oli muutama aste ja oli ihan hemmetin kylmä odotella starttia. Ilman hanskoja näpit oli ihan jäässä alkumatkasta, mutta kun sai lämmöt päälle sormiinkin palas tunto.
Suht helppo rata mukavassa maastossa. Muutama härökoukku tuli, mutta suoritus oli lähes koko ajan hallussa. Paljon oli porukkaa ja mentiin letkoissa, ja parille rastille jopa vedin omaa letkaa ihan kun oikea suunnistaja. Mutta hylsy tuli kun leimasin väärän ykkösen. Katoin vaan, että supparasti pitäs olla ja kun sellanen löytyi niin leimasin pois ilman koodin tarkistusta. Kuulemma oli ollut pari supparastia vierekkäin ja ei käy kortti kun tuurilla leimaa.
Positiivisena seikkana mainitaan, että juoksu poluilla ja mettässä ei ollut enää sellaista kankeeta könyymistä mitä se on viime aikoina ollut. Jotakin positiivista tapahtui jaloissa viime viikon juoksukuurin aikana, ja mettässäkin näköjään osaa juosta paremmin. No kunto on vielä kuitenkin niin huono, että vauhtia ei pysty pitämään ja ylämäet on liian hapokasta.
Ma 20.10, kerran vielä
a: -
i: 16km, 4:55/km
i: 16km, 4:55/km
Pitäskö kokeilla vielä kerran huvittasko se reenaaminen. Sen ainakin tossa huomasin, että huonossa kunnossa harastaminen on perseestä. Senkin olevinaan havaitsin taas kerran, että meikäläisen dieselkoneisto vaatii suht säännöllistä liikuttelua. Paljon kuulee juttuja heeboista jotka vanhoilla pohjilla ja muutamalla tehotreenillä viikossa pysyvät hyvässä kulkuvireessä. Mie en taida olla noita heeboja, mie oon niin tyhmä, että mie vaan käyn lenkillä.
Kokeillaan samalla säännöllistä blogin päivittämistä, kerran vielä, jospa se antas motikkaa lähteä lenkille. Seurataan säilyykö rytmi lenkkeilyssä ja kirjailussa. Jos blogin säännöllinen päivittäminen alkaa ahistaa niin miehän lopetan sen.
Tavoitteena tällä viikolla on pitää yllä viime viikolla työmatkajuoksulla löytynyt rytmi. Käytännössä se tarkoittaa, että aamulenkkiä pitäs saada aikaiseksi, eli lenkki kotoa ennenkuin lähtee autolla töihin. En tiedä miten se onkin niin paljon haastavampaa kuin töihin juokseminen, vaikka ei tuossa tarvitse edes herätä paljon aikaisemmin. Yritän saada rutiinin, että herään joka aamu samaan aikaan ja juoksen aina saman lenkin.
Toinen haaste on vääntäytyä säännöllisesti lenkille työpäivän jälkeen vaikka olis vähän väsy ja nälkä. Eli lenkkeilystä pitäs saada taas sellainen rutiini, että jokaista lenkille lähtöä ei tarvii erikseen miettiä.
Tänään armahdin sen verran, että jätin aamulenkin vielä väliin. Edellisen päivän järvinen painoi kuitenkin vähän jaloissa. Illalla heitin Leevin treeneihin sammon koululle ja juoksin kaupin kuntokolmosen kautta niihaman taakse ja takaisin. Vaikka lähtiessä laiskotti sen verran, että lenkille ei ihan älytöntä paloa ollut, niin lenkki meni kuitenkin ihan ok vireellä. Takas tullessa kuntokolmosen mäet vähän vastusti ja paras lennokkuus oli kyllä jo poissa.
Kiitos ja anteeks.
Kokeillaan samalla säännöllistä blogin päivittämistä, kerran vielä, jospa se antas motikkaa lähteä lenkille. Seurataan säilyykö rytmi lenkkeilyssä ja kirjailussa. Jos blogin säännöllinen päivittäminen alkaa ahistaa niin miehän lopetan sen.
Tavoitteena tällä viikolla on pitää yllä viime viikolla työmatkajuoksulla löytynyt rytmi. Käytännössä se tarkoittaa, että aamulenkkiä pitäs saada aikaiseksi, eli lenkki kotoa ennenkuin lähtee autolla töihin. En tiedä miten se onkin niin paljon haastavampaa kuin töihin juokseminen, vaikka ei tuossa tarvitse edes herätä paljon aikaisemmin. Yritän saada rutiinin, että herään joka aamu samaan aikaan ja juoksen aina saman lenkin.
Toinen haaste on vääntäytyä säännöllisesti lenkille työpäivän jälkeen vaikka olis vähän väsy ja nälkä. Eli lenkkeilystä pitäs saada taas sellainen rutiini, että jokaista lenkille lähtöä ei tarvii erikseen miettiä.
Tänään armahdin sen verran, että jätin aamulenkin vielä väliin. Edellisen päivän järvinen painoi kuitenkin vähän jaloissa. Illalla heitin Leevin treeneihin sammon koululle ja juoksin kaupin kuntokolmosen kautta niihaman taakse ja takaisin. Vaikka lähtiessä laiskotti sen verran, että lenkille ei ihan älytöntä paloa ollut, niin lenkki meni kuitenkin ihan ok vireellä. Takas tullessa kuntokolmosen mäet vähän vastusti ja paras lennokkuus oli kyllä jo poissa.
Kiitos ja anteeks.
viikko 42, työmatkajuoksua
Koulut oli viikon lomilla, joten mulla oli vapaus kokeilla taas työmatkaliikuntaa. Tavoitteena oli, että en käy kertaakaan autolla töissä ja tarkoitus oli hoitaa matkat mahdollisimman paljon juosten. Näin se meni.
Maanantai
a: 9km
ip: 12km
Tiistai
a: 9km
ip: 12km
Keskiviikko
a: fillari, 30mn
ip: fillari 60min
Torstai
a: 9km
ip: 14km
Perjantai
a: 9km
ip: 11km
Lauantai
Lepi
Sunnuntai
26km
Viikko yht:
Maanantai
a: 9km
ip: 12km
Tiistai
a: 9km
ip: 12km
Keskiviikko
a: fillari, 30mn
ip: fillari 60min
Torstai
a: 9km
ip: 14km
Perjantai
a: 9km
ip: 11km
Lauantai
Lepi
Sunnuntai
26km
Viikko yht:
112km juoksua, 11h liikuntaa.
Aamuisin menin aina lyhintä reittiä, eli lukonmäki tuli vedettyä aina ylös. Yritin venytellä joka ilta, että jalat ei ihan jumelekseen ajaudu. Onnistui välttävästi, venyttelysessiot tosin jäi aika lyhyeksi ja ei niitä ehkä ihan joka ilta kuitenkaan saanut aikaiseksi.
Mitä pitemmälle viikko eteni sitä paremmin juoksu tuntui kulkevan. Alkuviikolla juoksu oli jotenkin kankeeta, tiistaina jalat oli väsyneet, mutta ilmeisesti sen jälkeen kroppa totesi, että tätähän on tehty joskus ennenkin ja lopetti vastaan pyristelemisen. Vaikka lihakset oli väsyneet, niin jalat vain toimii jotenkin paremmin ja juoksu tuntui paremmalta. Keskiviikon pyöräilyt oli ihan hemmetin raskasta, aamulla oli vielä todella kylmä ja ei saanut lämpöjä päälle koko matkalla. En malttanut ajella tarpeeksi rauhassa kotiin, ja pyöräilypäivä ei ollu ihan niin palauttavaa kun oli tarkoitus. Torstaina aamujuoksussa pyöräilyt painoi jaloissa ja juoksu oli vähän raskaampaa. Mutta iltapäivällä taas ihan perus juoksua ok fiiliksellä.
Aamuisin menin aina lyhintä reittiä, eli lukonmäki tuli vedettyä aina ylös. Yritin venytellä joka ilta, että jalat ei ihan jumelekseen ajaudu. Onnistui välttävästi, venyttelysessiot tosin jäi aika lyhyeksi ja ei niitä ehkä ihan joka ilta kuitenkaan saanut aikaiseksi.
Mitä pitemmälle viikko eteni sitä paremmin juoksu tuntui kulkevan. Alkuviikolla juoksu oli jotenkin kankeeta, tiistaina jalat oli väsyneet, mutta ilmeisesti sen jälkeen kroppa totesi, että tätähän on tehty joskus ennenkin ja lopetti vastaan pyristelemisen. Vaikka lihakset oli väsyneet, niin jalat vain toimii jotenkin paremmin ja juoksu tuntui paremmalta. Keskiviikon pyöräilyt oli ihan hemmetin raskasta, aamulla oli vielä todella kylmä ja ei saanut lämpöjä päälle koko matkalla. En malttanut ajella tarpeeksi rauhassa kotiin, ja pyöräilypäivä ei ollu ihan niin palauttavaa kun oli tarkoitus. Torstaina aamujuoksussa pyöräilyt painoi jaloissa ja juoksu oli vähän raskaampaa. Mutta iltapäivällä taas ihan perus juoksua ok fiiliksellä.
Viikonloppuna ei saanut aikaiseksi muuta kun järvisen, lauantainakin oli tarkoitus käydä vähän polkuhölkkää, mutta eipä tuota tullut käytyä. Tänään järvisen alkumatkasta oli ihan keposet jalat ja juoksu oli lähes lennokkaan tuntuista. Loppumatkasta alkoi vähän matka painaa ja jalat kangistua, eli ei tässä ihan maraton kunnossa olla.
Se on taidettu täällä blogissakin todeta jo muutamaankin kertaan, että mulla kulku paranee kun mättää vaan pari kertaa päivässä. En tiedä onko se paras resepti parhaan mahdollisen kisakunnon löytämiseen millekkään matkalle. Se, että about 5/km +-20s vauhtia on lenkillä mukava pitää, ei taida vielä tarkoittaa että ennätyskunto on nurkan takana. Mutta hemmetin paljon mukavampaa se on juosta tuota perusmättöä edes siedettävällä vireellä kun yrittää hieroa kisakuntoa paskalla vireellä jollakin hienolla ohjelmalla. Mutta voihan se tietty olla, että en vaan osaa toteuttaa noita ohjelmia. Mutta tällä harrastamisen tasolla arvostan ehkä enemmän sitä että homma on mukavaa. Ja voihan sitä juosta kisassa sitten sitä vauhtia mitä sattuu pääsemään.
Aamulenkki toimii kyllä hyvin. Ja kun lenkin saa hoidettua työmatkalla se menee jotenkin helposti sen enempää miettimättä. Ja toinen lenkkikin tulee automaattisesti kun juoksee töistä kotiin, ja juokseminen on yleensä mukavaa.
Normi arjessa en vaan saa aamulenkkiä aikaiseksi kun pitää kuskata tyttö kouluun ja mennä autolla töihin. Ja autolla kotiin ajellessa siinä on suuri riski, että lenkille lähtö ei enää huvita illallakaan kun on kotona. Eli työmatkajuoksu olis mulle hyvä juttu. Suuri riski on, että tämä rytmi katoaa kun arki koittaa ensi viikoll. Ja pelkona on, että palataan 40km viikkoihin ja huonoon vireeseen.
Se on taidettu täällä blogissakin todeta jo muutamaankin kertaan, että mulla kulku paranee kun mättää vaan pari kertaa päivässä. En tiedä onko se paras resepti parhaan mahdollisen kisakunnon löytämiseen millekkään matkalle. Se, että about 5/km +-20s vauhtia on lenkillä mukava pitää, ei taida vielä tarkoittaa että ennätyskunto on nurkan takana. Mutta hemmetin paljon mukavampaa se on juosta tuota perusmättöä edes siedettävällä vireellä kun yrittää hieroa kisakuntoa paskalla vireellä jollakin hienolla ohjelmalla. Mutta voihan se tietty olla, että en vaan osaa toteuttaa noita ohjelmia. Mutta tällä harrastamisen tasolla arvostan ehkä enemmän sitä että homma on mukavaa. Ja voihan sitä juosta kisassa sitten sitä vauhtia mitä sattuu pääsemään.
Aamulenkki toimii kyllä hyvin. Ja kun lenkin saa hoidettua työmatkalla se menee jotenkin helposti sen enempää miettimättä. Ja toinen lenkkikin tulee automaattisesti kun juoksee töistä kotiin, ja juokseminen on yleensä mukavaa.
Normi arjessa en vaan saa aamulenkkiä aikaiseksi kun pitää kuskata tyttö kouluun ja mennä autolla töihin. Ja autolla kotiin ajellessa siinä on suuri riski, että lenkille lähtö ei enää huvita illallakaan kun on kotona. Eli työmatkajuoksu olis mulle hyvä juttu. Suuri riski on, että tämä rytmi katoaa kun arki koittaa ensi viikoll. Ja pelkona on, että palataan 40km viikkoihin ja huonoon vireeseen.
viikko 41, höpöhöpö
Jatketaas sittenkin näitä höpö höpö juttuja. Selailin noita omia vanhoja höpinöitä, ja olihan se lähes mielenkiintoista lueskella mitä sitä silloin teki kun kulki edes jotenkin. Ja kaipa tuolta jutuista löytyy rivien välistä sekin miks välillä ei oikein kule. Tiivistäisin havaintoni näin: lenkillä pitäs käydä.
Tällä viikolla kaikki tielenkit alle vintsaa. Mutta eipä noita tielenkkejä ollut kuin kaksi. Noiden lisäksi kaksi suunnistusta ja keihäänheitto.
Tiistaina NRCC yösuunnistus UKK:lta. Ennen cuppia oli hieno luento Sailan ja Venlan polusta oravapolulta maailman huipulle. Yksi mielenkiintoinen jutustelu oli aiheesta metsäjuoksukunto ja -taito. Hyvällä metsäjuoksijalla lihaskunto, liikkuvuus ja koordinaatio ja mitä näitä nyt oli, on sellainen että mettässä mennään kovaa ja ehkä vielä tärkeämpää taloudellisesti. Jäi mieleen Pipon kommentti, että hyvän metsäjuoksijan eteneminen näyttää tanssilta kun juoksu kulkee helpon näköisesti epätasaisesta ja raskaasta alustasta huolimatta. Eli kovin on se joka osaa juosta kovaa ja taloudellisesti. En nyt muista millä sanoilla se ton sanoi, luultavasti kuulosti hienommalta. Ja sanomatta lienee selvää se, että kova tiepyssy ei aina ole kova mettäjuoksija.
Noiden juttujen jälkeen olikin hyvä käydä käytännössä kokeilemassa miten hyvä mettäjuoksija on keski-ikäinen, huonokuntoinen, läski tienylkky. No huono se on mettäjuoksussa semmonen otus, mettässä ei pääse mihinkään, alamäkiä ei uskalla juosta epätasaisella polulla varsinkaan pimeällä. Juurakkoisella polulla erehdyin pikaisesti vilkaisemaan karttaa ja vedin turvalleni johonkin juureen. Eli jos tämä oli tanssia niin ehkä lähinnä jotain kankeaa ja väkivaltaista breakdancea. Positiivinen puoli suunnistuksessa on, että suoritus on hyvin tasapainossa kun ei osaa oikein suunnistaa ja ei jaksa keskittyä edes siihen mitä osais. Ykköselle reiska pummi, perhosen keskusrastilla käytiin kolme kertaa ja pummasin joka kerta. Viimeisellä kerralla yli kymmenen minuuttia. Eli rasti oli luultavasti samassa paikassa jokaisella kerralla ja silti en sitä löytänyt kertaakaan kunnolla. Semmonenkin muutos on jossakin vaiheessa tapahtunut, että aikaisemmin kun vedettiin Leevin kanssa sama rata mie sain odotella maalissa jonkun aikaa. Nyt Leevi joutui odottelemaan puolituntia.
Lauantaina olikin sitten yksi kauden pääkisoista eli 25mannan keihäänheitto Tukholman kupeessa. Lämmittelynä tälle kisalle käytiin suunnistusviesti. Suunnistus meni kyllä päin hemmettiä, oli näennäisen helppoa kartalla, mutta maasto tarjosi kyllä mahdollisuudet virheille. Ja minähän käytin ne mahdollisuudet. Ihme pummia sitä tulee aika isosti kun itseluottamus on olematon. Parin kuukauden tauko kunnon suunnistuksesta on kyllä romahduttanut senkin kohtalaisen vireen mitä touhussa oli vielä heinäkuussa. No ilmeisesti maasto oli kuitenkin ihan haastavaa kun oikeetkin suunnistajat siellä pummaili.
Toinen osoitus itseluottamuksen merkityksestä oli keihäänheitto. Edellisen kerran leppäkeihäs oli kädessä vuosi sitten, mutta silti tiesin, että keppi lentää. Karsinnassa rennosti karsintarajasta reilusti yli. Toisella kierroksella kierroksen pisin heitto helposti. Finaalissa itsevarmuus vähän kostautui ja heitto lähti huolimattomasti ja ruuskasmaisen matalalla kaarella. Huono heitto riitti vain toiseen tilaan. Ajan puutteen takia finaalissa heitettiin vain yksi kierros, jos olisi heitetty normaalit kolme kierrosta olisin voittanut helposti. Eli kovassa paineessa kun tulos olisi pitänyt saada yhdellä heitolla kasetti ei kuitenkaan kestänyt. No hopea ei ole häpeä kuitenkaan.
viikko
44km juoksua, sisältää suunnistukset
4h50, ei muuta liikuntaa kuin noi juoksut ja retkeilyt.
Aika monta viikkoa on menty näillä 40 ja alle kilsoilla. Ei oikein näyttäs toimivan mulla.
Tällä viikolla kaikki tielenkit alle vintsaa. Mutta eipä noita tielenkkejä ollut kuin kaksi. Noiden lisäksi kaksi suunnistusta ja keihäänheitto.
Tiistaina NRCC yösuunnistus UKK:lta. Ennen cuppia oli hieno luento Sailan ja Venlan polusta oravapolulta maailman huipulle. Yksi mielenkiintoinen jutustelu oli aiheesta metsäjuoksukunto ja -taito. Hyvällä metsäjuoksijalla lihaskunto, liikkuvuus ja koordinaatio ja mitä näitä nyt oli, on sellainen että mettässä mennään kovaa ja ehkä vielä tärkeämpää taloudellisesti. Jäi mieleen Pipon kommentti, että hyvän metsäjuoksijan eteneminen näyttää tanssilta kun juoksu kulkee helpon näköisesti epätasaisesta ja raskaasta alustasta huolimatta. Eli kovin on se joka osaa juosta kovaa ja taloudellisesti. En nyt muista millä sanoilla se ton sanoi, luultavasti kuulosti hienommalta. Ja sanomatta lienee selvää se, että kova tiepyssy ei aina ole kova mettäjuoksija.
Noiden juttujen jälkeen olikin hyvä käydä käytännössä kokeilemassa miten hyvä mettäjuoksija on keski-ikäinen, huonokuntoinen, läski tienylkky. No huono se on mettäjuoksussa semmonen otus, mettässä ei pääse mihinkään, alamäkiä ei uskalla juosta epätasaisella polulla varsinkaan pimeällä. Juurakkoisella polulla erehdyin pikaisesti vilkaisemaan karttaa ja vedin turvalleni johonkin juureen. Eli jos tämä oli tanssia niin ehkä lähinnä jotain kankeaa ja väkivaltaista breakdancea. Positiivinen puoli suunnistuksessa on, että suoritus on hyvin tasapainossa kun ei osaa oikein suunnistaa ja ei jaksa keskittyä edes siihen mitä osais. Ykköselle reiska pummi, perhosen keskusrastilla käytiin kolme kertaa ja pummasin joka kerta. Viimeisellä kerralla yli kymmenen minuuttia. Eli rasti oli luultavasti samassa paikassa jokaisella kerralla ja silti en sitä löytänyt kertaakaan kunnolla. Semmonenkin muutos on jossakin vaiheessa tapahtunut, että aikaisemmin kun vedettiin Leevin kanssa sama rata mie sain odotella maalissa jonkun aikaa. Nyt Leevi joutui odottelemaan puolituntia.
Lauantaina olikin sitten yksi kauden pääkisoista eli 25mannan keihäänheitto Tukholman kupeessa. Lämmittelynä tälle kisalle käytiin suunnistusviesti. Suunnistus meni kyllä päin hemmettiä, oli näennäisen helppoa kartalla, mutta maasto tarjosi kyllä mahdollisuudet virheille. Ja minähän käytin ne mahdollisuudet. Ihme pummia sitä tulee aika isosti kun itseluottamus on olematon. Parin kuukauden tauko kunnon suunnistuksesta on kyllä romahduttanut senkin kohtalaisen vireen mitä touhussa oli vielä heinäkuussa. No ilmeisesti maasto oli kuitenkin ihan haastavaa kun oikeetkin suunnistajat siellä pummaili.
Toinen osoitus itseluottamuksen merkityksestä oli keihäänheitto. Edellisen kerran leppäkeihäs oli kädessä vuosi sitten, mutta silti tiesin, että keppi lentää. Karsinnassa rennosti karsintarajasta reilusti yli. Toisella kierroksella kierroksen pisin heitto helposti. Finaalissa itsevarmuus vähän kostautui ja heitto lähti huolimattomasti ja ruuskasmaisen matalalla kaarella. Huono heitto riitti vain toiseen tilaan. Ajan puutteen takia finaalissa heitettiin vain yksi kierros, jos olisi heitetty normaalit kolme kierrosta olisin voittanut helposti. Eli kovassa paineessa kun tulos olisi pitänyt saada yhdellä heitolla kasetti ei kuitenkaan kestänyt. No hopea ei ole häpeä kuitenkaan.
viikko
44km juoksua, sisältää suunnistukset
4h50, ei muuta liikuntaa kuin noi juoksut ja retkeilyt.
Aika monta viikkoa on menty näillä 40 ja alle kilsoilla. Ei oikein näyttäs toimivan mulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)