tiketopelasuma


Ti 24.07.2012
a: - Juoksu 10.0km, Hissukseen töihin. Raskasta oli.
ip: - Juoksu 13.0km, töistä kotiin.

Ke 25.07.2012
a: - Juoksu 10.5km, töihin, jalat väsyneet.
ip: - Pyöräily 35min, töistä kotiin
i: - Suunnistus 70min, Nokirastit tosi rauhassa nilkkaa varoen.

To 26.07.2012
- Pyöräily 35min
- Pyöräily 50min

Pe 27.07.2012
- Pyöräily 35min
- Pyöräily 40min
- Juoksu 6.5km, Kevyttä hölkkää + 5 x kiihdytys loivaan alamäkeen.

La 28.07.2012
lepo

Su 29.07.2012
- Suunnistus 60min + verrat. paska kisa, en tykännyt.

--Viikko 30:
olisko reiska 70km juoksua sisältäen suunnistukset ja jokunen tunti fillaria.
yht: 11h liikunnan tapaista.

Ma 30.07.2012
- Pyöräily 40min
- Pyöräily 35min
- Suunnistus 60min, Iltarastit. Parempi vire. suunnistus ok, paitsi yksi iso typerä virhe viimeisellä suunnistettavalla rastilla. Ei kestä kasetti koko reissua vielä.

Tossapa viikon touhut.
Istahdin viikon alussa valmentajan kanssa alas miettimään tilannetta. No kun ei ole valmentajaa niin yksinhän se piti istua ja pähkäillä. Mutta enivei vire ei siis ole ollut erityisen hyvä. Kovasta treenistä menee viikko toipumiseen. Mettässä ei pysty edes juoksemaan niin hiljaa, että se ei olis raskasta. Eli kaikki suunnistukset on kovia treenejä.
Ilmeisesti kropassa on vielä toipuminen kesken pitkän sairastelun jälkeen, tai sitten kertynyttä rasitusta kun on vähän toipilaana yrittänyt tempoa liikaa. Joka tapauksessa päätin ottaa jonkin aikaa kevyesti pk liikunnalla. Viikon kaikki juoksut tosi hiljasella vauhdilla, ja pyöräilyt hissukseen. Suunistuksetkaan ei ole vedetty täpöillä, vaikka ne ehkä väkisin vähän kuormittavia onkin.

Jos tuo Garminin TE arvo on yhtään perillä mistään, niin suunnistukset on tosiaan kuormittavia, aina siellä TE 3.5-4.5 välissä. Mutta hitaalla vauhdilla tietä mättäessä TE pysyy aisoissa. Syke ei reagoi ihan yhtä selvästi, mutta jotenkin aikaisempienkin kokemuksien perusteella olen vähän alkanut uskoa, että tuossa TE laskennassa on jotain tolkkua. Mätsää melko hyvin maalaisjärki-indeksin, eli omien tuntemuksien kanssa.

Kainuussa vähän hittiä ottanut nilkka aristaa mettässä varsinkin rinteessä juostessa, mutta tiellä ei tunnu ollenkaan.

Jatketaan tällä sapluunalla, kovia treenejä ohjelmaan vasta sitten kun tuntuu, että niistä on hyötyä. Suunnistusta vois pitää ohjelmassa, nyt on fiilis, että mie opin sen ihan justiinsa kohta.

Loppuviikon ohjelma on vähän rikkonainen muutenkin. Keskiviikkona vois mennä Ratinaan etsimään kadonnutta nuoruutta. On se hyvä, että silläkin betonihäkkyrällä on joskus jotain järkevää ohjelmaa, eikä aina niitä nylkkyjä rataa hinkkaamassa :)

Torstai iltana olis taas Ruotsiin ja Ungdomens 10milaan lähtö. Siellä meneekin koko viikonloppu.


voihan kekkonen


la: 30km, 5:15/km.
Vantaalla juoksentelin semmosta 5:05/km matkavauhtia, mutta 25km kohdalla väsähdin, ja viimeinen vitonen ei oikein enää huvittanut. Ei ollut kyllä juomistakaan tarpeeksi mukana ja aurinkohan se helotti päin naamaa.

Tänään takaisin töihin loman jälkeen. Vähän väkinäistä oli töihin paluu, heräilin pitkin yötä kun jännitti milloin se kello soi. Meni vähän rytmi sekaisin lomalla.

tänään:
a: fillari, 30min. töihin
ip: 13km, 4:17/km. -yht: 18km

Paluu työmatkaliikuntaan. Yritin vähän rennommalla asenteella kokeilla tätä tasavauhtista reipasta, vai mikä se tämän reenin nimi nyt oliskaan. Lähdin juoksemaan tuota reipasta osuutta muutaman kilsan verran jälkeen, ja alun alamäen jälkeen jo unohdin, että pitäs olla veto päällä. Ajatuksissani oli vauhdinpito unohtunut ja huomasin juoksevani sellasta lepposta hölkkää. No eikun vauhti takas sinne reiluun neljään. Juoksin hervannasta kauppiin ja siitä niihaman kautta kotiin. Taas kun tuli ylämäkeä niin teki mieli mennä tienposkeen pötkölleen. On kyllä asenteessakin jotain häikkää kun tekis mieli lopettaa heti kun vähän ahistaa. Unohdin sitten loppumatkalla vauhdit ja seurailin vaan, että syke pysyy suunnilleen haarukassa.

Ei kule ei, nyt vois hölkätä hissukseen jokusen päivän. Saattanut unohtua taas, että vauhdit ja muut remuamiset pitäs suhteuttaa omaan kuntoon eikä juosta huonokuntoisena väkisin samoja treenejä kun joskun paremmassa hapessa ollessa on tullut tehtyä. Vois olla, että teskun mattikin laittas meikäläisen tasoselle hölkkääjälle semmoset sykerajat, että rauhallisella sauvakävelyllä pitäs alotella.
Firstbeatin TE arvotkin on yli 2.0 jo lenkkarin nauhoja sitoessa.



ens kauel...

Eilen kevyttä pyörittelyä fillarilla ja päälle kevyt 7km hölkkä.

Tänään hiipuva ysi.
9km, 4:07/km

Ajattelin kiihtyvää kymppiä, mutta eihän siitä tullu hittoakaan. Eka vitonen meni 4:05/km vauhdilla, mutta heti kun oli vähänkin mäkeä niin vauhti hidastui. Heti vitosen jälkeen kun piti kiristää vauhtia ja inasen alle 4:00 vauhti tuntui ihan saakelin vaikeelta, niin loppu huumorin taju. En edes yrittänyt kovempaa ja kun 9km kohdalla vauhti oli hiipunut jo jonnekin 4:10 huonommalle puolelle ajattelin, että eiköhän tämä ollut tässä.
Jalat on kun kaks puu pökkelöä, kokeilin muutaman ruskon ja ei edes osaa juosta täysillä, ei paljon rullaile askel. Sen lisäksi vasen selkälihas on krampissa.

Eiköhän se ole viisasta todeta, että tämä kausi oli tässä. Jos kaikki menis nappiin ja rimpuilis hulluna pari kuukautta, silti oltas aika kaukana ennätystasosta maratonilla. Ja kun näyttää, että kaikki ei ole menossa nappiin, vaan joku vastustaa ihmisessä koko ajan. Eli välivuosi ois tämä, ja ens kauella katotaan. Ei tosin välttämättä maratonilla.

Kyllähän mie siellä Berliinissä juoksen kun kerta on kaikki systeemit hommattu ja maksettu. Mutta harrastetaan nyt rennosti sinne asti, ja katotaan mikä on päivän vire syyskuussa. Sitä ennen en välttämättä numeroa sovittele missään juoksukinkereissä, suunnistuksesta en tiedä.


jalat vie ja taas mennään

paitsi, että ei vie ja ei mennä, varsinkaan tulla.

12km, 4:09/km
yht: 19.5km

Yritin legendaarista rentoa reipasta. Parhaimmillaan nää lenkit on sitä, että alussa löytyy hyvä rento rytmi jota on mukava juosta. Olo on ryhdikäs ja askel lennokas, kun tulee ylämäki jalka vähän ruopasee kun nykästään mäki rennosti ylös.
No tää ei ollut sellasta. Juoksin kotoa niihamaan, melkein kauppiin. Eli alkumatka loivaa myötälettä, tai ainakin tasaista. Alku oli ihan järisyttävän kankeeta ja hankalaa. Kolmen kilsan kohdalla meinasin heittää leikin kesken, mutta päätin kuitenkin juosta vitosen täyteen. Sitten se alkoikin mennä ittestään, ei helposti mutta meni kuitenkin.
Mutta onhan tuo nyt tarpeettoman työlästä tollainen vauhti. Sykepanta jäi Enoon, joten en tiedä sykkeitä saati TE juttuja. Arviolta TE oli 5.8

loput viikosta

Meinaan viimeviikosta.

ke: 11km, jotain hölkkää
to: Aamulla pyöräilyä reiska tunti, illalla KR:n iltarastit.
pe: 13km, 4:47/km. (Systerin veli juoksutti, ite en ois näin kovaa juossut)
la: lepi
su, 29km, 5:18/km

Oli tarkoitus juosta viikon toinen kova treeni perjantaina, mutta oli niin väsynyt ja laiska olo, että eipä tarvinnut. KR:n iltarastit oli taas Enossa, ja mukavassa kangasmaastossa, niin pitihän se käydä. Suunnistus oli mukavaa, mutta jostakin syystä mettässä juoksu on nyt hemmetin raskasta. Raskastahan se on tielläkin, mutta mettässä ei jaksa juosta sitäkään vähää.
Tuo pyöräily oli ihan vaan siksi, kun roudasin fillaria pari viikkoa pitkin kainuuta ja pohjois-karjalaa, niin pakkohan se oli malliksi yksi lenkki tehdä.

Pitkälenkki oli yllättäen raskasta. Eka vajaa kymppi hankalaa, sitten vähän aukes muutamaksi kilsaksi ja lopussahan toi jo painoi jaloissa. Ei hyvä.

Käydään nyt siellä berliinissä juoksemassa vaikka pitkä lenkki.

Me on hävitty tää peli

Tason tarkistus kiihtyvällä kybällä.
5km, 4:08/km
3km, 3:56/km
2km, 3:48/km
yht: 16.2km, TE4.5 (max HR 170)

Kypäräinen Enon voimalaitoksen lenkillä, padon päästä patoa pitkin voimalaitoksen ohi vitonen täyteen ja samaa reittiä takaisin. Yritin miettiä mahdollisimman tasaisen reitin, pato ny tietty on tasaista, voikan jälkeen on pientä mäkeä. Vauhdin lisäykset tietty lennosta ilman palautteluja. Onhan toi vastaava setti joskus vähän vaivattomamminkin mennyt ja ehkä jopa paremmalla kyydillä. Ei tarvinnut käsijarru päällä jolkotella tuota ekaa vitostakaan, ja loppu jo vähän ahisti. Syke ei näköjään nouse, hädintuskin anakynnykselle päästiin. Hengitys vähän kanittaa, ja juoksu on melkosta junttaamista, ei ole lennokasta rullailua. Ei niin paha kuitenkaan kun pelkäsin, ja voihan se olla, että nämä tästä paranee kun saa muutaman vauhtitreenin tehtyä.

Kai se nyt vähimmäistavoite pitää olla alle 3h Berliinissä, siihenkin pitää jo ulkoilu maistua. Ja alle 2:50 aikaan pitää treenien napsua melkolailla kohdalleen ja nanopartikkelit olla ojennuksessa.
Ei auta näillä mennään.


Rastiviikkoa ja sen semmosta

Kainuunrastiviikko oli ja meni. Viikko oltiin majoittuneena Vuokatissa ja kisat oli Kajaanin kupeessa ihan helmi kangasmaastossa. Tykkään kyllä tuosta Vuokatin maisemasta, mitenkähän pitkään siellä pitäs olla, että alkas kyllästyttämään.

Eka havainto oli että en ollut oppinut suunnistamaan, ja eipähän tuo yllätys ole kun en ole paljon yrittänytkään oppia. Ne treenit joissa piti opetella patsasteltiin toppatakki päällä jalkavaivaisena tai siitepölykoomassa tai antibioottihuuruissa.
Nyt oli kyllä fiilis, että olis se mahdollista oppia jollakin tasolla. Homma oli välillä lähes hallussa. Kun maltoin mennä varmanpäälle hissukseen tiesin koko ajan missä olen ja rastit löytyi, mutta pakka levis heti kun tuli hapuilu. Keskittyminen ei riitä ja kun ei ole rutiinia niin homma on epävarmaa pelonsekaista retkeilyä. Mutta pitkäntähtäimen suunnistelmahan olikin, että vuonna 2013, H45 sarjassa ollaan keskikastissa kisassa kun kisassa. Ja onhan se mahdollista. Kyllä mie vähän oon kuitenkin innostunut tästä touhusta.

Huolestuttavampi havainto viikolla oli, että ei jaksa juosta. Ne pätkät kun olis voinut luukuttaa polkua tai kangasta, oli hapoilla heti kun yritti lisätä vauhtia. Jos sattu vähänkään rinnettä, niin kävelyksihän se piti laittaa. Yhtenä päivänä katoin selkeän kangasvälin, tsekkasin sen etukäteen, juoksin täysillä ja rastinotto oli helppo. Siihen välille tein muutaman sekunnin pohjat. Mutta ei mitään jakoa olis ollut juosta koko rataa lähellekkään sitä vauhtia. Eli vaikka olisin osannut suunnistaa, ei tässä kunnossa olis ollut jakoja kärkeen. Loppusuoralla hävisin viimeisenä päivänä veljen 8v pojallekin. Olo on jotenkin voimaton, hengitys ei pelaa, happi ei kulje ja tossu ei heilu.

Kunto on ilmeisesti melkolailla paska. Berliinissä ei kai mitään lehdistöä kohahduttavaa suoritusta ole mahdollista tykittää. Mutta nyt pitäs alkaa miettiä miten katastrofin sais minimoitua, että ei ihan turistireissuksi menis. Pieni ongelma on kun ei oikein edes huvittais mikään maratontreeni. Mutta kokeillaan jotakin perustreenejä ja katellaan josko alkas kiinnostamaan. Pitkää lenkkiä ja VK treeniä, eikös se niillä lähde.

Tänään 23km, 5:20/km. Eli pari tuntia. Enossa voimalaitoksen lenkkiä ja harpatin lenkkiä pielisjoenvartta jne. Ukkosta ja sadetta piti olla, mutta lämmin tuuleton kelihän toi on, nyt paistaa aurinko.