Jukolan viestissä oli tarjolla ankkuriosuus. Pienestä oli kiinni, että olisin päässyt mettään ennen vaihdon sulkeutumista. Mutta yhteislähdössä siis.
Pienoinen ongelma tänä keväänä on ollut, että keskittyminen herpaantuu joskus 5km jälkeen, joten reilu 15km suunnistusrataa kuulosti vähintäänkin riittävältä. Tavoitteena ei ollut räjäyttää pankkia, vaan juosta vähän rauhallisempi hallittu suoritus ilman isoja virheitä ja tulla maaliin hyvävoimaisena.
Onnistuin juoksemaan ihan rauhallisen hallitun suorituksen ilman isoja virheitä, maaliin tulin ihan hyvävoimaisena. Jos olisin tyytyväisyyteen taipuvainen, niin tuohon voisi olla tyytyväinen. Oonhan mie ihan tyytyväinen, mutta hivenen harmittaa kun en räjäyttänyt pankkia.
Lähtö siis karttatelineiltä ja tietysti meikän kartta oli takarivissä. Olis kannattanut luukuttaa lähtöviitoituksella, että olisi päässyt K:lta hyviin letkoihin, mutta jotenkin se unohtui ja hämmästelin vaan sitä lakanan kokoista karttaa ja ihmettelin mistä sieltä löytyy radan alkupään rastit. Ykköselle oli pitkä joskin selkeä väli. Oli vähän levotonta tuo meikäläisen touhu alussa, poukkoilin porukan mukana vähän typerällä reitinvalinnalla ja puskin vielä turhaan yhden tikeikön läpi. Rastiakin koukasin vähän takakautta.
Mutta pari lyhempää väliä siihen ykkösrastin sekoilun perään rauhotti touhun ja loppumatka tuli ihan sujuvasti yhtä typerää virhettä lukuunottamatta. Virhe tuli pitkän putkipätkän jälkeen kun putken jälkeen vanhasta muistista juoksin melko karkeasti väärällä lähtösuunnalla muitten perässä vaikka tiesin, että omalle rastille ei tätä uraa juoksemalla päästä. Muutaman minuutin virhe, onneksi älysin rauhoittua, napata itteni kiinni ja hakea rastin.
Varsin hallittu suoritus, lähes koko ajan olin kartalla. Juoksuvauhti ei ollut tapissaan, helposti olisin voinut juosta vähän kovempaakin. Mutta juutuin aika pitkäksi aikaa sellaiseen leppoisaa vauhtia etenevään letkaan ja aika paljon olis joutunut energiaa tuhlaamaan, että olsin sieltä oleellisesti reippaampaan kyytiin sujuvasti päässyt. Lopun hajonnat hajotti porukan, tai sitten vaan hukkasin sen porukan tuota virhettä leipoessani, mutta jokatapauksessa lopussa tulin monta väliä ihan yksikseni. Vähän yllätys oli, että pystyin juoksemaan vähän kovempaa tuossa vaiheessa kun ei ollut muita häiritsemässä. Ja silti oli suht luottavainen olo, että rastitkin löytyvät. Näissä geimeissä helpottaa kyllä kun urat vie rastille, eli ei tarvitse suunnistaa ihan rastille asti kun vaan huolehtii, että menee oikeaan suuntaan. Aikalailla viivaa pitkinhän siellä jengi on urista päätellen mennyt.
Osuussijoitus taisi olla 500 paikkeilla, ja aikaahan siellä meni pari tuntia.
On kyllä hemmetin mukavat festarit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti