KRV4
Vuokatinvaarat, episode 2. Vuokatin kosto.
Toinen kisa vuokatinvaaroilla olikin paljon mukavammassa maastossa. Ihan yhtä pikkutarkkaa teknistä suunnistusta, mutta ei niin hidaskulkuista tiheikköä kuin torstain kisa. Torstaina varmaan 80% radasta oli vihreällä.
Vähän harmittaa semmoinen, että koko ajan on fiilis, että suunnistus on melkein hallussa, mutta rastit ei vaan löydy suoraan. Taas ihan päteviä reitinvalintoja ja varmanpäälle etenemistä, mutta kun rasti ei löydy heti ja damage control puuttuu, niin virheistä saa leivottua vähän turhan isoja siinä rastin lähelläkin.
Mutta väittäisin tätä edistymiseksi, aikaisemmin ei helpommassakaan maastossa ole ollut fiilistä, että homma olis jotenkin hallussa.
Eli kohta mie opin tän ja meen ensin vähemmillä virheillä ja sitten sujuvasti.
Tavoite oli olla sarjan puolivälin paremmalla puolella yhteistuloksissa, ja sehän ei ihan täyttynyt. Silti voi olla, että ensi vuonna tavoite pitää asettaa vähän kovemmaksi ja trena lite mera.
Taidan olla ihan pikkusen innostunut nyt tästä suunnistamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti