6-12. 7, FIN5

Kerrotaan nyt sitten miten siellä Rukalla meni.

1kisa
Ihan asiallinen suoritus. Pari virhettä siellä tuli leivottua, eka koukku kolme minuuttia ja toinen vajaa kaksi minsaa. Kun maasto oli vaativa ja rata vielä haastava niin tuohon voi kyllä olla lähes tyytyväinen. Eka virhe oli vähän typerä ja olis ollut vältettävissä kun olisin vaan keskittynyt omaan suoritukseen ja unohtanut ne muut suunnistajat, mutta näköjään virheetön suunnistussuoritus ei vaan vielä onnistu. Ihan hallittua varmanpäälle suunnistusta kohtalaisella vauhdilla kuitenkin miltei koko ajan.

2kisa
Nyt oli kyllä tosi haastava rata. Virheitä tulikin vähän isommin. Taisin tehdä noin 7 minuutin virheen kun tiheikössä lähdin vaeltamaan vähän soiroon ja en tullut ikinä kielletyn alueen kulmaan joka oli tähtäimessä. Sitten olin keskellä peitteistä rinnettä ja eihän sieltä saanut tolkkua missä ollaan. Hiippailin jonkun aikaa kompassilla rinnettä pitkin, kunnes totesin, että parempi käydä vauhtia tieltä. Oli kyllä vaikea rasti pusikossa. Kattelin muuten jälkeenpäin GPS viivaa ja olin menossa ihan suoraan rastille tuurilla, ja olen käynyt todella lähellä rastia. Sitten olen heittänyt melko ison lenkin ennen tielle haahuilemista. Toinen vajaan viiden minsan virhe tuli kun rinteessä oleva kivi ei vaan sattunut kohdalle. Oli kyllä vaikea rastikin, meikän taidoilla oli ihan mahdotonta pysyä kiinni missä mennään ja menin ylhäältä vähän ohi. Kartoitin sitten rinnettä vähän laajemmin ennenkuin löysin rastin. Vaikka ihan selvää virhettä tuli 12 minuuttia, niin ei tuo ihan katastrofi olisi ollut. Rata ja maasto oli niin vaikea, ja tuollakin suorituksella olisin ollut puolivälin tienoilla. Ja kun oikeat suunnistajatkin on tuolla pummanneet ja tuota maastoa vaikeaksi kehuneet niin kyllähän se mullakin virheen mahdollisuus on olemassa. Mutta se pahin virhe tuli juomarastilla, kun en leimannut rastia. Oli vähän hämärä paikka, tien ylitys jossa oli rasti. Ensin kai juomapaikka, sitten leimapukit ja siitä lähti vielä viitoitus suon yli. Ja kun porukkaa oli jonoksi asti niin en vaan huomannut koko rastia. Olihan tuo vähän typerä ansa, mutta kyllä tässä iässä pitäs älytä rastilla käydessä leimata vaikka sattuu ensin juomaan.

3kisa
Maasto vaihtui vähän vauhdikkaammaksi kangasmaastoksi jossa oli vaativan näköinen suppaharjanne. Kisa lähti hyvin käyntiin, ykkönen suoraan, kakkoselle olin menossa suoraan, ohitin ennen rastikiveä olleen ison kiven ja rastikivikin näkyi. Maasto oli tosi vauhdikasta kangasta, ja astuin täydessä vauhdissa johonkin pikku monttuun. Ponnistin huonosta asennosta pohje äärimmmilleen venytettynä ja vedin turvalleni. Pohkeessa vähän vihlaisi ja kun nousin ylös pohje oli kaput. Vähän aikaa seisoskelin ja toivoin, että se olis joku kramppi joka menee ohi, mutta tajusin kyllä heti, että pohkeella ei enää juosta. Kakkonen olisi löytynyt suoraan ja kolmoselle oli suunnitelma valmiina ja rasti olis ollut helppo ottaa varman päälle. Siinä seisoskellessani katselin rataa eteenpäin ja otti kyllä lievästi sanottuna päähän kun tajusin, että olisin osannut sen mennä. Pari hankalaa rastia, joilla oli ollut mahdollisuus töpätä, mutta muuten tarjolla oli selkeää reitinvalintaa, viimeistä varmaa ja vauhdikasta maastoa. Hyvä tietty jälkeenpäin uhota kun ei päässyt juoksemaan, mutta olishan se ollut mulle sopivaa settiä.

Pohkeella ei tehnyt mieli paljon kävellä, mutta pakko oli könytä lähistöllä olleeseen lähtöön ja siitä autokyydillä ensiaputeltoille. Jonkin aikaa pötköttelin teltoilla jalka jäissä. Lääkäri tsekkas, että välitöntä amputointitarvetta ei ole ja lähetti matkoihinsa. Jalalla pystyi jotenkin kävelemään kun piti polven koukussa ja varasi painon varpaiden päille kuin balettitanssia. Pohje oli koko illan jossakin suojakrampissa ja ihan tarpeeksi kipeä.

4kisa:DNS
5kisa: DNS

Keräsin siis FIN5 suunnistusviikolta koko sarjan.

1 Kisa: Hyväksytty.
2 Kisa: Hylätty.
3 Kisa: Keskeytys.
4 Kisa: Ei lähtenyt.
5 Kisa: Ei lähtenyt.

Olisin kyllä mielelläni juossut noi loputkin kisat. Nyt tuossa suunnistuksessa on niin hyvä tatsi että mettään on mukava lähteä. On ehkä hahmottunut se oma taitotaso ja luotto omaan osaamiseen on vähän kasvanut. Se näkyy siinä, että pystyy juoksemaan reippaammin ja tunnistaa ne vaaran paikat missä pitää mennä todella varmasti. Välillä pystyy juoksemaan kone punasella rajoitinta vastaan ja samalla suunnistamaan. Tai sitten vaan kunto on huonontunut niin, että kone on punasella heti kun mennään maastoon.

Eli ohjelmassa olisi sitten pohkeen kuntoutusta. Ilmeisesti pohje ei mennyt ihan niin pahasti kuin aluksi vaikutti. Kun tuo koko pohkeen jumiin vetänyt kramppi hellitti pystyin kävelemään varovasti kantapää ilmassa ja liikuttelemaan jalkaa muuten normaalisti mutta jalka suorana pohjetta ei kärsinyt venyttää. Levossa mitään kipuja ei ollut, pohje oli aavistuksen turvoksissa mutta muuten normaalin näköinen. Kantapää huusi hoosiannaa kun kantakalvo oli vähän sinkeellä ja uusi kävelytyyli ei paljon armoa sille antanut. Pohkeet oli ollut kyllä hemmetin kireellä ja tuo kantakalvon kipuilukin on oire siitä. Enpä tiedä olisiko tämä vamma ollut vältettävissä vaikka olis vähän ahkerammmin venytellyt, mutta ainakin juokseminen on mukavampaa jos lihakset ei ole tuhannen jumissa. On muuten ensimmäinen tapaturmainen vamma näissä harrastuksissa. Futista ym. pelatessa on joskus nuorempana kolissut. Ja rasitusvammoja on tietty jokunen ollut tuossa matkan varrella.

Rukalla sattui olemaan hieroja/fyssari joka mainosti kinesioteippausta, kolme eri ihmistä suositteli hommaamaan kinesioteipit jalkaan ja satuin saamaan ajan samalle aamulle kun kävin asiaa kyselemässä. Fyssari pyöritteli pohjetta ja tuomio oli venähdys tai lievä revähdys. Sanoi se tarkemmin lihaksenkin missä vamma on mutta eipä jäänyt mieleen. Pistettiin pari siivua kineesioteippiä ja kävelin hierontapöydältä lähes normaalisti pois. Kantakalvon kipu ei tuntunut ollenkaan ja pohkeella pystyi kävelemään kun muisti olla ponnistamatta jalka suorana. En kyllä vieläkään ymmärrä mihin tuo teippi perustuu, mutta jotakin apua siitä selvästi on.

Eli juoksutaukoahan tässä väkisin tulee. Pohjetta pitäisi kyllä muuten liikutella ja venytellä kivun rajoissa niin paljon kuin pystyy. Pyöräily varmaan onnistuu, en ole vielä kokeillut. Otin varuilta rullasuksetkin Enosta mukaan, jos sattuu että juoksemaan ei pääse pitkään aikaan niin voi lykkiä vaikka tasuria pahimpaan tuskaan. Eipähän tässä tietysti ole mitään syytä hätäillä juoksemisen suhteen, kuntoutetaan rauhassa. Enkä meinaa kyllä ottaa mitään stressiä noista korvaavistakaan, katotaan huvittaako ne. Mutta jatkon kannalta olis varmaan helpompi jos pohkeen jumppaaminen ja venyttely edes vähän huvittas.