Viikko 1 tossa taiskin tulla raportoitua, sen jälkeen on tainut muutama viikko taas vierähtää.
Tässäpä kattava raportti viikoilta 2-8.
Viikot 2, 3, 4, 5:
Työmatkajuoksua.
Viikolla 3 oli pakkasta tarpeeksi, tais olla 27-28 pahimmillaan. No köpöttelin silti työmatkaa jokusen lenkin.
Viikolla 4 taiskin sataa vettä ja silloin juostiin peilijäisillä teillä. Joutui kaivamaan sarvat esiin. Viikosta 5 ei tarkempia muistikuvia kelistä, mutta juostua on näköjään tullut jopa yli satkun viikko. Näillä viikoilla tuli vähän enemmän juoksua, mutta ei nyt lähelläkään niitä määriä mitä joskus aikoinaan on työmatkajuostu. Vähän sellanen fiilis jäi, että vire olis ollut kohtalainenkin välillä. Ja ennen kaikkea juokseminen oli mukavaa kun pisteli menemään kahdesti päivässä, välillä väsyneellä jalalla lumipöperössä auraamattomilla teillä ja välillä hyvällä vireellä, no lumipöperössä. Ja se on varmaan tässä harrastamisessa tärkeintä, että on mukavaa.
Viikko 6, teivocup
Varmasti suuri yleisö oli hämmentynyt kun teivocupin kuvissa näkyi kun meikäläinen veti ylväänä hyvällä ryhdillä heti kärkiporukoiden jälkeen. Mutta tuloksissa ei nimeä näkynytkään. No tässäpä selitys. (no tiedänhän minä, että oikeasti kukaan ei edes huomannut koko asiaa).
Jahkailin viikolla, että meniskö teivoon vai ei. Vasta lauantai aamuna päätin, että mennään nyt, vaikka keli ei ihan priimaa ollut. Verrassa oli ihan asiallista virettä ja jalat jopa kevyen oloiset. Alusta oli vähän röpelöistä epätasaista jäätä ja siinä päällä lumipöperöä, en kuitenkaan verryttelyssä tuota huomioinut mitenkään erityisen liukkaaksi tai muuten pahaksi. No se oli virhe.
Vaihdoin kevyemmät kengät alle ja sutasin muutaman olevinaan kovemman pätkän. Siinä jo huomasin, että kengät lipsuu, mutta eipä siinä enää nastoja tai muutakaan ehtinyt miettiä.
No paukusta varovasti matkaan, aloitin mielestäni tosi rauhallisesti, silti kärkimiehet oli siinä ihan lähellä. Vaikka aloin kiihdyttelemään ekan mäen jälkeen, niin kilsan väliaika oli about, 3.50, eli aika rauhallinen oli tosiaan alkuvauhti ollut ja nysäkin keulilla aloitti tosi hiljaa. Toisella kilsalla kiihdytin vauhdin jonnekin 3.35 tms tienoille ja oli kyllä hyvän tuntuista juoksua. Ponnistus lipsui joka askeleella ja välillä oli jäätä ja lumipöperöä, mutta sitähän se talvella on. Takareisi nyppäs vähän ennen kääntöpaikkaa jonkun lumikinoksen yli loikatessa, ja tuntui vähän kireeltä sen jälkeen. Jatkoin juoksemista, ehkä vähän varoen kuitenkin. Puolimatkassa huudettiin väliaika, jotakin 9.05-9-08 väliin se tais olla. Kolmas kilsa meni vielä 3.35. Heti kolmannen kilsan jälkeen takareisi nappas kiinni, ja oli melko selvä, että tästä ei juosta maaliin. Jäin kävelemään ja yritin välillä vähän hölkätä, mutta takareisi oli pirun kireellä ja olin varma että se revähti lievästi. Käppäilin hissukseen pois, toinen puolikas tais kestää yli 20min.
Ensin harmiutti kun ei voinut juosta loppuun, olis ollut hyvä kulku ja alle 18.15 olis luultavasti mennyt suht iisisti. Sitten alkoi jo vähän enemmän harmittamaan, että jos jalka menikin pahemmin ja tulee pitempi juoksutauko nyt kun juoksu alkoi just maistumaan mukavalta.
viikko 7. Työmatkat fillarilla melkeinpä joka päivä. Suurimmaksi osaksi aika isolla vaihteella, kun takavaihtaja ei oikein toiminut jäätyneenä. Torstaina juoksin varovasti vajaan kympin lempoisissa leevin treenien aikaan. Takareisi oli kireen oloinen ja tuntui juostessa. Jossakin vaiheessa meinasin kompastua ja jouduin hakemaan tasapainon kipeällä koivella. Sen jälkeen takareisi tuntui vähän enemmän ja ei ollut oikein mielekästä juosta enempää. Mutta tässä jo paljastui, että ei se ainakaan pahasti ollut hajalla. Lauantaina juoksin toisen lenkin, osin lumisilla poluilla. Takareisi tuntui juostessa vieläkin, mutta selvästi paremman oloinen se oli.
Lauantai iltana avasin, ja luultavasti lopetin samalla, hiihtokauden. Hiihtelin vajaan pari tuntia pertsaa. Alkumatka lähes mukavaa, kun pitopohjasuksilla seinäpito ja riittävä luistokin. Sitten lumisade vähän sakeni, latu muuttui pehmeäsi ja suken pohjat jäätyi. Vimoset kilsat oli ei niin nautinnollista kun suken pohjiin jäätyi paakut ja niitä joutui puhdistelemaan ja välillä kävelemään alamäetkin. Joku amatööri hiihti vielä suoraan sauvan päälle, niin että sompa hajosi ja sehän ei helpottanut hiihtoa kun sauva upposi lumen läpi. Mutta takareisi jotenkin parani tässä pertsan hiihdossa, kai siellä joku jumi aukesi ja reisi ei tuntunut loppua kohden ollenkaan siinä hiihdellessä.
Sunnuntaina juoksin reilun kympin ilman minkäänlaisia tuntemuksia takareidessä.
Tämä viikko osoitti, että ei meikäläisestä kyllä tule pyöräilijää eikä hiihtäjää. Kumpaankaan lajiin ei mitään mahdotonta rakkautta syntynyt.
viikko 8. Paluu työmatkajuoksuun, han jees. Ja viikkohan on toki kesken vielä tätä kirjotellessa.
Loppuun vielä hiihtokuva jonka pongasin jostakin sosiaalisesta mediasta. Kun kovat jätkät hiihtää aina paistaa aurinko ja pitää suksi.
3 kommenttia:
Minä muuten heti TC:n jälkeen kävin katsomassa tuloksia, että kauanko sinulla kesti. Huomasin sitten, että et ollutkaan mukana. Katsoin sitten kuvatkin ja olisin voinut vannoa, että olit siellä. Päättelin kuitenkin viisaasti, että sen sitten vain täytyi olla joku uusi kaveri, joka on vähän saman näköinen... Eli kyllä tuo skenario kuvien ja tulosten mismatchista ihan oikeasti toteutui;-)
Joku sitten toki järvenkierrolla osasi kertoa mitä oikeasti oli tapahtunut.
Pitäisi muuten reklamoida TC:n järjestäjille, että miksei siellä käytetä DNF-merkintöjä...
Kyllä, nyt jäi tilastoihin merkitsemättä yksi startti. Ja maalissa nimenomaan näytin numeron ja sanoin DNF. Ilmeisesti olin cupin historiassa ensimmäinen keskeyttäjä, tai sitten vaan kirjurille dnf ei ollut tuttu termi niin merkkasi mun kohdalle viivan ja poisti listoilta.
Lähetä kommentti