Tuntuu, että ei siitä kauaa ole kun tarinoin edellisen kerran tekemisiäni tänne. Kuitenkin 6 viikkoa on tuon jälkeen hurahtanut. Mutta kun ei ole lappua rintaan sovitellut, niin ei ole ollut tännekään raportoitavaa. Mutta nopeastihan nuo viikot hurahtelee.
Tarkoitus oli tässä kevään aikana hieroa 2.58 maratonkulku vähän helpommaksi. Eli viikkoon yksi vähän pidempi tasavauhtinen vk lenkki rennolla vauhdilla, ja toinen lenkki kiihtyvänä ja lyhempänä. Ajatuksena tuossa oli totuttaa ihminen juoksemaan vauhtia johon on realistiset mahdollisuudet. Ja parhaiten kai se onnistuu juoksemalla lähellä sitä vauhtia, toki päivän kunnon ja vireen mukaan. Siihen sekaan muutama pitkää lenkki, ja kevyttä palauttavaa työmatkafillarilla välipäivinä. Ei kai se sen monimutkaisempaa ole, ainakaan teoriassa.
Simppelisti jotain tämmöstä:
ma: lepo
ti: vk
ke: työmatkafillari
to: aamulenkki töihin
pe: vk
la: jotain kevyttä
su: pitkälenkki tai jotain jotain
Simppelisti jotain tämmöstä:
ma: lepo
ti: vk
ke: työmatkafillari
to: aamulenkki töihin
pe: vk
la: jotain kevyttä
su: pitkälenkki tai jotain jotain
Sehän on selvä, että koko ajan tulee jotain aikataulusäätöä ja eipä monta viikkoa ole mennyt tuon mukaan, jos yhtään. Mutta kyllä tuokin runko autaa jo siinä, että kun noi vk lenkit on tietyillä päivillä, niin on toivoa, että niitä pääsee tekemään vähän tuoreemmilla jaloilla. Treenien puolesta viikot 11 ja 12 meni ihan ok. VK lenkurat alkoi kulkea ihan asiallisesti, kun vauhdin, ja varsinkin alkuvauhdin, malttoi pitää omalle tämän hetken tasolle sopivana. Ja se taso ei näyttäs olevan ihan sama kuin silloin joskus ennätyskunnossa.
Njoo, viikon 12 lopussa iski päälle flunssa. Tai sitten katupölyssä juoksentelu sakkas keuhkoja ja aiheutti epämääräisiä allergia oireita, tai todennäköisesti joku yhdistelmä noista. Mitään kunnon kuumeflunssaa ei ollut päällä, mutta selvästi jotain pöpöä oli ja pari viikkoa meni ilman kunnon treenejä. Saatoin jokusen kevyen hölkän tehdä, mutta oli niin voimatonta ja väsynyttä, että eipä niillä ollut kuin mielenterveyttä ylläpitävä vaikutus. Toisaalta halusin kokeilla poikkeuksellisesti, että jos suurin osa oireista on jotain lievää flunssaa ja malttaa lepäillä sen kunnolla pois, niin selviääkö ilman koko kesän kestävää vireen notkahdusta.
Flunssan, eli reilun parin viikon, jälkeen palasin VK sorvin ääreen ja aloitin taas vähän maltillisemmalla vauhdilla ja lopetin reipastelut suosiolla heti kun alkoi mennä työstämiseksi. Ekat treenit oli kyllä väsynyttä ja kankeeta ja limaa irtosi. Pikkuhiljaa homma oikenee, mutta jotenkin on fiilis, että vieläkään ei ole ihan samaa helppoutta noissa VK vauhdeissa mitä parhaimmillaan oli ennen flunssaa. Voipi olla, että aika kultaa muistot ja muistan väärin miten rentoa noi muka oli ennen flunssaa, mutta vauhditkaan ei ole kyllä ihan samoja nyt. Mutta ainakaan katupöly ei ole tuolla räntäsateessa paljon häirinnyt.
Kohokohtia. Avasin suunnistuskauden finnspringin kuntoradalla. Alla oli pidempi vk edellisenä päivänä, joten jalat oli vähän väsyneet ja juoksuvauhti oli pakko pitää kevyenä. Yllättäen suunnistus oli tuolla vauhdilla hallussa koko reitin ja metsäjuoksukin oli ihan asiallista. Muutama turoilu sinne suunnistukseen tuli, yhdeltä rastilta lähdin huolimattomasti ihan hateloon, mutta huomasin virheen nopeasti ja selvisin pienellä ketunlenkillä. Yksi reitinvalintavirhe tuli, könysin turhaan hitaassa pöpelikössä. Mutta olin suunnilleen koko ajan kartalla ja rastit tuli vastaan suoraan ilman hakuja. Hyvä suoritus siihen nähden, että edellinen suunnistus taitaa olla viime syksyltä. Ei silti innostuta se on suunnistusta kuitenkin, ja ei ole suunnitelmissa panostaa sen enempää kuin ennenkään.
Jatketaan harrastamista. Taisi käydä niin, että mun harrastamiselle löytyi uutta potkua, motivaatiota, mielekkyytä ja ties mitä vielä. Mutta siitä lisää vapun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti