Korvatulehdusviikko 2.

Otin sitten rauhallisemmin, eli en tehnyt mitään viiteen päivään. Loppuviikosta torstaina fillaroin rauhallisesti töihin ja takas, ja juoksin päälle 8km.
Lauantaina juoksin kybän, se irtos näistä lähtökohdista ihan jees.

Olis varsin kohtuullista, että nyt sais ulkoilla ilman ongelmia loppuvuoden, tai vaikka loppuelämän.
Ja nyt kun melko monen veljeksen blogissa taistellaan vaivojen kanssa, niin eikös se tarkoita sitä, että täällä ongelmat on väistyneet ja ralli kohti syksyä voi alkaa. Ei kai tämä meidän porukka sentään niin säälittävä ole, että aletaan porukalla pitämään sairastelublogeja.
Eli uuteen nousuun. Tästä se muutaman viikon treeneillä alkaa askel keventyä ja juoksu kulkea. Syksyllä muistellaan naureskellen, että oli se silloin alkukesästä kun oli niitä ongelmia ja juoksu ei oikeen kulkenut.