Neljä viikkoa taitaa olla nyt siitä kun pasahti ne pahemmat allergiaoireet päälle ja sen jälkeen ei ole oikein kulkenut.
En tiedä vetikö allergia keuhkot tilttiin ja vireen pohjille, vai onko tässä jotain muuta vialla. Vieläkö tämä tästä pahenee, vai lieneekö iskeny huono kunto tähän väliin. Paljon on kysymyksiä ja vastauksia vähän vähemmän.
Joku yksittäinen lenkki on saattanut kulkea ihan siedettävällä vireellä, mutta suurimmaksi osaksi olo on ollut aivan saakelin yleisväsynyt ja juokseminen voimatonta ja laiskaa. Juostessa on sellainen olo, että tekis mieli mennä pötkölleen tien reunaan, ja lihakset on kokoajan väsyneet ja tukkoset jne.
Astmakokeissa kävin ja vielä on jotakin puhalluskokeita, kontrollia yms odottelemassa, mutta jotenkin alkaa tuntua, että tämä astmakortti ei ole se ratkaisu. Kun kuivat ja pölyiset pakkaskelit meni ohi ja katupölyä on katujen harjausten ja sateiden jälkeen vähemmän, niin tilanne on hengittämisen suhteen helpottunut, vaikka keuhkot ei ihan täydessä tikissä olekaan. Mutta keuhkojen puolesta juokseminen onnistuu ilman pahempia tuntemuksia ja sellasia pahempia yskänkohtauksia ei enää tule. Hengittäminen on vieläkin ehkä inasen raskaampaa, ja lenkillä hengästyy vähän helpommin.
Nyt on päällä tuplalääkitykset keuhkoihin vedettävää lääkettä ja samalla seuraillaan pef arvoja ennen ja jälkeen lääkkeen. Eli pitää puhallella sellaiseen putkeen jossa on joku asteikko josta en sen enempää tajua. Tsekkasin kuitenkin, että tämän ikäisen ja kokoisen viitearvot on niin naurettavan alhaiset, että ei mulla mitään vaikeuksia ole niitä puhkua. Ja lääkkeen jälkeen tuon mitarin saa suht vaivatta pohjaan. Olisko niin, että viitearvot ei välttämättä sovellu melkeinkestävyysurheilijalle.
Mutta keuhkolääkäri oli sitä mieltä, että juosta saa kun pitää järjen mukana ja ei niitä keuhkoja kuulemma juoksemalla hajalle saa. No mie oon juossut minkä oon jaksanu, tuosta järkihommasta en tiedä. Kyllähän tässä vähän on arveluttanut, että kun palautuminen on selvästi vähän heikompaa, niin tässä on väkisin tuuppimalla mahdollisuus vetää ittensä monttuun. Ja kun viimekesän konttaus on vielä suht hyvin muistissa, niin pitää olla vähän varuillaan. Mutta olo oli kyllä tuossa pahimmillaan sellainen, että eipä siinä paljon mieleen tullut mitään tehotreenejä kokeilla.
viikko 15: 47km juoksua. (lähinnä mielenterveyttä ylläpitävää, ja todella huonolla hapella)
viikko 16: 114km juoksua. 10h30 (+fillaria)
Vauhdit peruslenkeillä on näköjään siellä 5/km pinnoissa ja TE pysyy näillä lenkuroilla ihan hyvin aisoissa. (vuosi sitten kun oli se kuutamojakso, niin TE huiteli VK lukemissa aina kun lenkkarit askarteli jalkaan)
Nyt muutaman päivän vire on ollut hieman parempi. Lauantaina tuuppasin kokeeksi kympin vähän alle 4min/km vauhdilla ja vaikka se vähän työlästä olikin, niin tuntemus oli jo parempi ja treenin jälkeen lihakset oli ihan hyvän tuntuiset.
Sunnuntaiaamuna vedettiin jahan kanssa 30km pitkis 5/km vauhdilla ja sekin meni ihan jees. Voi olla, että yksin olis ollut vähän raskaampi fiilis, mutta porukassa ja vielä mulle uusilla kangasalan maalaismaisemien hiekkatiereiteillä lenkki meni suht hyvällä vireellä.
Enivei, pari viikkoa sitten tälläinen yhdistelmä ei olisi ollut mitenkään mahdollinen, kun kympin hitaalta peruslenkiltäkään ei palautunut seuraavaksi päiväksi.
Lihaksisto alkaa toimia paremmin, en tiedä onko väliaikaista vai onko tilanne paranemassa. Eron huomaa selvästi lenkin jälkeen kun lihakset ei ole ihan tukossa ja kipeät ja olo ei ole enää ihan umpiväsähtänyt. Keuhkot ei ole ihan täysin palautuneet, mutta toivotaan, että toipuminen on alkanut ja tilanne alkaa normalisoitua.
Joka tapauksessa lumet on tässä tuskaillessa hävinnyt ja mettässäkin alkaa olla suunnistuskelit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti