Kunnonmukainen juoksu on varmaankin todettava. Parasta virettä kilvanjuoksussa tänä keväänä, tai varmaan aika kauas joutuu muistelemaan, että näin hyvää virettä ylipäätään löytyy, kun kovemmat juoksuvauhdit on ollut jonkin aikaa väkinäistä ja jäykkää.
Oikeastaan verryttelyssä jo huomasin, että jalat pelaa tänään hyvin ja pahin ikijumi on hellittämässä. Vedin aika pitkän verryttelyn ja vintsan vauhti oli mukavan tuntuista, mutta kovemmat avaukset, jotka vedin suht pitkinä nekin, ei ollut ihan niin vaivatonta.
Eemeleiden etukäteisaikataulu piti lähes minuutilleen, ja pääsin osuudelle ilman odottelua. Keem huikkasi pari minsaa ennen lähtöä, että hämeenlinnan marakerho menee vähän meidän edellä ja se on voitettava. Oli pieni pettymys kun juhani olikin kuitannut hämeenlinnan ohi oman osuuden loppuvedolla ja lähdinkin takaa-ajettavaksi. No vaikka kaveri ajoi yltiöpäisesti mut kiinni juomavöineen, niin eipä tuosta loppupeleissä ollut sen enempää huolta ja sainkin jahalta jossakin aiheessa tiedon, että hämeenlinna alkaa tippua kyydistä.
Osuuden alku on aika maukasta myötämäkeä ja pikkuhiljaa hinasin vauhdin alle 3.30/km. Eikä tuo vauhti alamäkeen mitään väkinäistä vauhdinpitoa ollut. Kyllähän se siitä hieman rauhottui kun alamäki vaihtui hivuttavaan nousuun. Mutta jonnekin kuuteen kilsaan meno säilyi asiallisena, 6-8 kilsat nitkahti, ei vaan ollut tatsia pitää vauhtia väkisin kun alkoi vähän ahdistaa. Joku mikä lie sisun kaveri meni heittämällä ohi ja pääsi kieltämättä karkuunkin vähän. Viimeisellä kilsalla kun karhuhalli alkoi näkymään tajusin, että kohta tää loppuu. Sain samaisen sisun kaiffarin kiinni ja kuittasin ohi. Luulin, että kaveri jäi kantaan kilvoittelemaan ja lopussa joutuu ihan loppukiritaisteluun. Tapani mukaan en vilkuile juostessa taakse kun se voi antaa vastustajalle liikaa toivoa, joten en tiennyt että sisu jäi kyydistä. Eka kerran pistin vielä kerran kaiken peliin kun käännyttiin hallin pihaan. Sitten huomasin, että ei tästä juostakaan suoraan halliin vaan pihassa kierretään vielä lenkki. Toisen kerran harmitti kun hallin ovella tajusin että koko hallin rata pitää kiertää vielä sisällä.
Mutta hyvä ja lupauksia herättävä juoksu. Kunto on nyt tuossa, kymppi on aavistuksen pitkä matka vielä tälle kunnolle ja juoksussa näkyy ja tuntuu, että pitkät reippaat on unohtunut tehdä. Mutta jalat alkaa olla siinä kuosissa, että vauhdinpito on ihan rentoa ajoittain.
Lämmintä piisasi, shortsit ja lyhythihainen asusteessa oli paahtua auringonpaisteeseen. Riukupaidassa olisi pärjännyt hyvin, mutta eipä ollut moista mukana.
Kyllähän näissä kilpajuoksuissa aina tulee mieleen, että kannattas treenata ja tulla hyvässä iskussa juoksemaan. Tiedä vaikka toteutankin tämän ajatuksen vielä tässä lähiaikoina.
Kiitokset eemeleille luottamuksesta, mukava oli tuupata ankkuripätkääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti