Finnspringissä Salossa. Tai kiikainen tais olla tarkempi paikka, mutta Saloa sekin olevinaan on.
Panostin tähän suunnistukseen erityisen paljon, kun tein kunnon alkuverran lenkkareilla ennen starttia. Verryttelyssä hölkkä oli ihan ok, mutta kovemmat rullailut ei oikein irronnut. Ratana oli siis pitkä kuntorata. Kuntosuunnistus näissä isoissa kisoissa on ihan jees, radat on yhtä hyviä kuin kisasarjoissakin, saa ilmoittautua vasta paikanpäällä ja startata silloin kun huvittaa. Maastoksi luvattiin hyväkulkuista kangasta, ja siltähän se tosiaan näytti kisakeskuksen ympäristössä.
Tarkoitus oli siis vetää kovana treeninä ja kokeilla miten se metsäjuoksu irtoo hyvässä maastossa. Tässä on tietty se riski, että kovasta vauhdista eksyy pahasti ja kova treeni menee siihen kun keräilee itteään kartalle. Yritin pienentää tätä riskiä ottamalla pahat rastit vähän varovammin ja muutenkin käyttää aikaa rasteilta lähtöihin.
Maasto ja rata oli just sellasta missä minäkin osaan suunnistaa. Tosi nopeeta kangasta ja selkeää maastonmuotoa jossa pysyy kiinni. Suunnistus menikin suht sujuvasti, yksi viiden minsan pummi, muutama vajaan minuutin haparointi, muuten mulle sujuvaa. Ja onhan se harvinaista, että suunnistaessa saa luukuttaa rajoitinta vasten ja homma on silti hallussa. Toi viiden minan virhe menee rutiinin puutteen piikkiin, heti kun on epävarma alkaa sinkoilla ihan suotta.
Juoksu kulki kyllä ihan jees. Mettäjuoksu on ollut pari edellistä kesää kankeeta ja voimatonta könyymistä, jotenkin mettässä meno tukehtuu vielä helpommin jos on vähän huonompaa virettä. Tästä nyt on vaarallista vetää mitään johtopäätöksiä, että homma on korjaantunut ja juoksu kulkee nyt paremmin metsässäkin. Maasto oli oikeasti niin kovapohjaista kankasta, ja mäkeäkään ei ihan älyttömästi ollut. Mutta iloitaan nyt kuitenkin näistä pienistäkin hyvistä merkeistä.
Tossa viikolla tai edellisellä viikolla juoksin niihama kauppi välillä hiihtouraa, ja edestä kuului ihan älytön koiran haukkuminen jostakin metsän puolelta. Kun tulin kohdalle niin vähän edessä pari peuraa, vai mitä lie, meni tien yli sujuvasti ja kauniisti muutamalla loikalla ja samalla kauniilla askeleella hävisivät metsään. Vähän jälkeen pari koiraa tuli olevinaan peurojen perässä lyhyillä jaloilla ja säälittävällä töpöttelevällä askeleella ojan pohjat könyten ja räksyttivät hulluna edellä meneville peuroille. Tuli siinä mieleen, että suunnistuskisoissa mie olen muutaman vuoden ollut vähän kuin ne koirat. Töpöttelen lyhyellä ja kankeella askeleella oikeiden sulavasti etenevien suunnistajien perässä ja räksytän mennessäni, ainakin mielessäni räksytän.
Mutta nyt ehkä ainkin hetkellisesti olin peura. Tosin yksi pirkkalan peura veti saman 6.5km radan 13min kovempaa, eli vaikka laskee noi selkeät virheet pois, olisin hävinnyt 1min kilsa. Iso osa tulee suunnistuksen ja toteutuksen sujuvuudessa, mutta pahoin pelkään että juoksuvauhti mettässäkin kääntyy mun tappioksi. Pirkkalan peura on kuitenkin käynyt lenkillä pari kertaa hiihtokauden jälkeen.
Tossa viikolla tai edellisellä viikolla juoksin niihama kauppi välillä hiihtouraa, ja edestä kuului ihan älytön koiran haukkuminen jostakin metsän puolelta. Kun tulin kohdalle niin vähän edessä pari peuraa, vai mitä lie, meni tien yli sujuvasti ja kauniisti muutamalla loikalla ja samalla kauniilla askeleella hävisivät metsään. Vähän jälkeen pari koiraa tuli olevinaan peurojen perässä lyhyillä jaloilla ja säälittävällä töpöttelevällä askeleella ojan pohjat könyten ja räksyttivät hulluna edellä meneville peuroille. Tuli siinä mieleen, että suunnistuskisoissa mie olen muutaman vuoden ollut vähän kuin ne koirat. Töpöttelen lyhyellä ja kankeella askeleella oikeiden sulavasti etenevien suunnistajien perässä ja räksytän mennessäni, ainakin mielessäni räksytän.
Mutta nyt ehkä ainkin hetkellisesti olin peura. Tosin yksi pirkkalan peura veti saman 6.5km radan 13min kovempaa, eli vaikka laskee noi selkeät virheet pois, olisin hävinnyt 1min kilsa. Iso osa tulee suunnistuksen ja toteutuksen sujuvuudessa, mutta pahoin pelkään että juoksuvauhti mettässäkin kääntyy mun tappioksi. Pirkkalan peura on kuitenkin käynyt lenkillä pari kertaa hiihtokauden jälkeen.
1 kommentti:
Hyvää treeniä toukokuun Birgitan kierrokselle! Ja voitit vielä kaikki naiset!
PS. Oli siellä näemmä pomon poikakin juossut kovaa, mutta ei sentään Vimppojen tahdissa.
Lähetä kommentti