su 29.9, Berliinin maraton

Berliinin Maraton, 2:58:38 (brutto 2:58:54)

Alkaa taso vakiintua kolmas peräkkäinen kaksviiskasi.

Tavoitteena oli tosiaan kolmen tunnin alitus, ja sehän sieltä tuli. Mutta ei tullut kyllä niin helposti kuin Tukholmassa. Ei nytkään ollut suurempia ongelmia, mutta ei vaan ollut rentoa tuo matkavauhti.

Lähtöpaikka oli B ryhmässä ja pääsin kyllä suht vaivattomasti omaan vauhtiin alusta saakka. Vaikka järjestäjät unohtivat poistaa A ja B ryhmän välissä olleen nauhan ennen starttia ja se aiheutti turhaa säpinää alussa kun jengi huitoi käsillä nauhaa pään yli.
Alkuvauhti asettui siihen 4:10/km tienoille, ensimmäiset 15km se oli jotenkuten rennon oloista, ja olisin voinut helposti juosta vähän kovempaakin. 15km jälkeen lonkat ja toinen takareisi pikkuhiljaa kangistuivat ja homma muuttui väkinäisemmäksi. Kellottelin tutusti omat väliajat 5km välein, ja vaikka vitosen väliajat oli 21 minuutin huonommalla puolella, niin jotenkin kuvittelin, että mulla olisi enenemmänkin marginaalia kolmeen tuntiin. Puolimatka oli melko tarkkaa 1.29, ja siinä tajusin, että 2.58 aikaan piti juosta toinen puolikas samaa kyytiä.

No kyllähän se meni, mutta ei tosiaan helposti. Heti jos unohtui juoksemaan luonnollisen tuontuista matkavauhtia, niin vauhti hiipui. Eli jälkimmäinen puolikas piti vilkuilla kelloa ja pitää vauhtia yllä väkisin. Matkalla tuhrasin ylimääräistä aikaa kun kävin kerran kusella, pesin kädet siinä sienen kastelu ämpärissä ja muutenkin juomapaikoilla monesti kävelin huikkaa ottaessa. Kädet piti pestä kun sellanen power barin hieno mehu geeli uutuus hajosti housun kaulukseen, ja sitä selvitellessä kädet oli niin pahasti siinä tahmeessa sotkussa, että pakko oli pysähtyä pesemään ne.
Pari kilsaa ennen loppua totesin, että 2.58 alkuinen aika vaatii jo vähän loppukirin tapaista, ja viimeiset sadat metrit pitikin luukuttaa taas täysillä.

Kyllähän tuo tais osin vanhoilla pohjilla mennä. Kuten täältä on saanut lukea niin valmistautumisjakso oli hieman erikoinen. Jotenkin motivaatio oli hakusessa kesän jälkeen ja kun säännöllinen työmatkalenkkeilyrytmi puuttui niin lenkille ei muistanut lähteä saannöllisesti ja kilsoja tuli liian vähän ja nekin vähät perus hölkkää. Vaikka pari alimatkan kisaa meni yläkanttiin, niin oma luotto maratonvauhtiin oli huono. Tavoitteena ollutta kuudetta peräkkäistä kolmen tunnin alitustakaan en pitänyt itsestäänselvyytenä, vaan se tuntui ihan haastavalta tavoitteelta.

Näihin taustoihin nähden tulokseen voi olla tyytyväinen, vaikka se nyt ei mihinkään suurempiin hurraa huutoihin tietysti anna aihetta. Onneksi se kolme tuntia alittui, hommasta olis jäänyt ehkä vähän hapan maku muuten.

Reissu oli kyllä taas hemmetin mukava, ja kiitos siitä kuuluu tietysti mahtavalle reissuseuralle. Kiitos Jaha, Moguli, Sami ja Seth. Kaikki onnistuivat suorituksissaan ihan hyvin ja mogulin 2.36 on tietysti jo kovan luokan maraton tulos.
Berliini alkaa olla tuttu paikka, tosin ehkä vain tuon yhden korttelin osalta missä meidän majoitus on ollut. Lähikauppa on tuttu kuin oma prisma, ja ikkunasta näkyvästä hitlerin bunkkerin muistomerkistä on jo uutuuden viehätys hävinnyt. Ehkä ensi vuonna kuitenkin jotain muuta.

Mitäs sitten jatkossa? Maratonia on kyllä mukava juosta, mutta ei minusta kyllä mitään kolmen ja puolen tunnin maratoneja juoksevaa maraton harrastajaa tule. Ei siinäkään harrastuksessa varmaan mitään vikaa ole, mutta en aloita sitä ainakaan vielä.
Nyt tuntuu, että maratonia vois jatkossakin juosta ja se olis mukava tehdä paremmassa kunnossa. Sehän taas tarkoittaa sitä, että lenkkeilyyn tai jopa harjoitteluun pitäs olla kiinnostusta vähän enemmän. Vaikka maraton ei se the tavoite olisikaan niin joka tapauksessa kaikki mielessä olevat harrastukset ovat sellaisia, että niitä on mukavampi tehdä jos kunto on hyvä. Eli eikohän sitä jotain reeniä yritetä sätkiä. Nyt kun jonkinlainen nollausjakso, eli ylimenokausi tuli pidettyä vähän erikoisesti ennen maratonia, niin en pitäs mahdottomana, että lenkki alkas taas maistumaan kun tästä palautuu.

Mutta katellaan mitä tässä keksii.