3-4.7, Enon Disco

Näin loma-aikana täällä oranssijuoksupaitatoimituksessa on vähän vajausta. Sama yksi toimittaja täällä juttuja toki toimittaa, mutta ehkä vielä normaalia vajaampana. Ja kun kalustokin on kevyttä matkailumallia, eli juttuja pitää julkaista iPadilla niin uutiset tulee vähän myöhässä. Meinasin ensin sanoa, että jututkin saattaa olla astetta huonompia, mutta ei sentään, priimaa tulee näinkin.

Ei ole kuin reiska viikko lomaa heinäkuussa, ja siitä viikko menee suunnistusviikolla. Opin muuten eilen, että KRV on rastiviikko ja FIN5 on suunnistusviikko, olen erheellisesti kutsunut molempia rastiviikoiksi. Mutta siis, loman lyhyydestä johtuen Enossa ei ehtinyt notkumaan kuin pari päivää. Siinä ajassa ei ehdi esimerkiksi juosta kaikkia perinteisiä lenkkireittejä. Ja itsestäänselvyys oli, että toisena päivänä oli pakko järjestää vallisärkän maastojuoksukarnevaalit. Sillä tapahtumalla on jo niin pitkät perinteet, olihan nyt järjestetyt karnevaalit järjestyksessään jo kahdennet. Toisena päivänä päätimme aloittaa uuden perinteen ja juoksimme kaltimon kierroksen. Seuraavassa lyhyt kooste molemmista tapahtumista.

Vallisärkän maastojuoksukarnevaalit.

Kyseessä on siis suvun perinteinen juoksutapahtuma jossa juostaan varsin mäkisellä ja ajoittain maastojuoksumaisella polkureitillä 1.5-5km matka. Matka määräytyy iän ja aikaisempien näyttöjen perusteella. Mie juoksen aina tuon 5km. Viime vuonna kulutin aikaa reitin läpijuoksemiseen 18:41. Olisko viime vuonna ollut jotakin kulkuongelmaa tms. No tänävuonna suurimpana ongelmana on ollut huonosta harjoittelusta johtuva vauhdinpuutos.
Jalat oli ihan hyvän tuntuiset, mitään rasitusta ei tällä lenkkeilyllä tietysti ole elimistöön kertynyt ja vaikka venyttelyt, puhumattakaan muista tukitoimista, on aika satunnaisia, pahoja jumejakaan ei taida olla. Eli palautuneena pääsin viivalle. 
Reitin alku, vajaa kilsa on helpoin, ja ainut pätkä jossa ei ole isoja mäkiä. Ajattelin juosta siis alun yli kovaa. Lähtö on jyrkkään alamäkeen ja Leevi karkasi siinä muutaman metrin, mutta tasaisella kelasin ohi ja karkuun. Jalat toimi, hengitys toimi, vauhtia vaan ei löydy. Ylämäessä hyytyy, ja mäen jälkeen ei muista kiihdyttää. Jotenkin tuo juoksu on sellasta, että mikään ei varsinaisesti kanita, mutta vauhtia vaan on hankala pitää yllä. Varsinkin näin mäkisellä reitillä ja epätasaisella alustalla ei tahdo oikein löytyä runtua nousta mäkeä, luukuttaa tasaista ja rullata alamäkeä. Ylämäen jälkeen juoksu jää vähän sinne kuuluisalle mukavuusalueelle. 
Mutta eipä siinä mitään tekosyitä nyt tarvitse keksiä, kunnon mukainen juoksu ja tällä treenillä kunto riittää särkän vitosella aikaan 18:49. Eipähän tuo nyt ihan surkea aika ole, mutta mielellään sitä juoksisi kovempaa. Tai oikeastaan kaipaan sitä fiilistä joka hyvässä kunnossa on, kun juoksu on mukavaa ja rennon lennokasta kaikissa vauhdeissa. 

Kaltimon kierto. http://www.joensuu.fi/kaltimon-kierto

Lauantaina juostiin Samin kanssa kaltimon kierron reitti. Kyseessä on siis varsin tekninen polkureitti jossa on pientä nyppylääkin sattunut matkalle. Reitti menee kolmen vaaran yli joista korkein taitaa olla 268m ja muutkin kaksi yli 200m. Korkeuseroa saati noususummaa en tiedä, mutta mäkeä on, niin ylä kuin ala sellaista. Reitiltä on yhteys mm. Kolin poluille. Muistan, että olen joskus nuorena vaeltanut jostakin herajärveltä Kolille. 
Edettiin sellaista leppoista hölkkävauhtia, pahimmat ylä ja alamäet käveltiin. Muutaman maisemien katselutauon kera aikaa kului 3h20. Ja matkaa kertyi 26km. Reitti on kyllä hemmetin hieno, polut on mukavan teknisiä ja juoksemiseen joutuu keskittymään koko ajan. Mutta reitti ei kuitenkaan ole niin paha, että joutuisi liikaa varomaan tms. Tosin juuret ja kivet oli sateen jäljiltä liukkaat, niitä piti vähän salomonit jalassa väistellä. Ja sukat tietty kastui heti alkumatkasta, mutta se kai kuuluu asiaan näissä. Harmittaa kun en alloittelevana polkureittienjioksijana älynnyt halailla puita. Tuolta vaaroilta olisi varmasti löytynyt vanhoja puita.

Kirjoittelen tätä Kuusamossa Rukan ytimessä, mutta siitä miksi olen täällä ja miten täällä menee juttua ehkä myöhemmin. Tai sitten ei. Pikku teaser, jolla lukijat pidetään koukussa.

Vinkkinä muuten kaikille iPad toimittajille, ladatkaa blogger app, säästää aika paljon hermoja verrattuna selaimella kirjoittamiseen. Ja jos tässä jutussa on ihme sanoja välillä, niin se johtuu siitä, että en jaksanut säätää autocorrectia pois päältä. Välillä Applella tuntuu olevan parempia ideoita mitä sanoja juttuun tarvitaan. Esimerkiksi noususumma sanan se vaihtoi väkisin nousuhumalaksi.

3 kommenttia:

pjh kirjoitti...

Oli kyllä hieno kirjallinen tuotos vaikka olikin surkealla iPadilla tehty!
Kun Enon seutu ei ole vielä tarpeeksi tuttu, niin olikohan tämä Kaltimon kierto siis samoilla seuduilla kuin Harpatinvaaran lenkit? Vai ovatko nuo jotain ihan eri juttuja? Olihan siellä karttakin, mutta ymmärrettävistä syistä en ymmärtänyt siitä mitään.

harpatti kirjoitti...

Herravarjele ja sussiunatkoon, eihän toki. Harpatinvaara on pielisjoen toisella puolella, olisko näillä etäisyyttä vajaa 10km. Harpatti on harjoituskiellossa tulevan Jukolan takia, enhän minä toki siellä nyt juokse. Tiedä vaikka olisin harpatin Jukolassa ykkösjoukkueessa taistelemassa voitosta, jos suunnistustaito paranee tätä vauhtia.

Hyvin sanottu muuten tuo, että Enon seutu ei ole VIELÄ niin tuttu.
Kannattaa ehkä kuunnella vaikka juutuupista tuo Enon Disco kappalekin. Oli monta vuotta radion vihatuimpien biisien listalla kärkisijoilla. On paikallisen taiteilijan omakustanne joka ei yllättäen muilla listoilla lyönytkään läpi.

pjh kirjoitti...

Olipa hyvä biisi! Minulle ei tätä ennen oikein auennutkaan tuo otsikko, kun jotenkin tämä klassikko ei ollut tullut vastaan aiemmin. Se on luultavasti ollut iso hitti Joensuussakin, mutta ehdin lähteä sieltä jo ennen julkaisua.
Olihan se toki pettymys, että biisistä ei ollut musiikkivideota. Ja nyt se jäi soimaan päähän ja mieltä kalvaa kysymys, että kuka on Mr. Masa...