La 1.11, Raatojuoksu

Suunnistus, 2h, 

Leevi halus lähteä Sipooseen raatojuoksuun ja eihän se auttanut. Ja pakkohan se oli itsekin suunnistaa kun Sipooseen asti lähtee. Oli muuten ihan kun olis ulkomailla ollut kun kuulutukset tuli ruotsiksi ja tais siellä osa juoksijoistakin ruottia vääntää. Eurot kyllä kävi, tosin niin ne tais käydä mannassakin.

Luulis, että kun alla on kaks kevyttä päivää, niin jalat on keposet ja meno kevyttä. No ei ollut. Ihan saakelin kankeeta ja raskasta oli se meno. On kyllä surullista, että mettässä ei osaa juosta. Ei oikein ole edes siitä kiinni, että ei jaksa juosta. Ei varmaan jaksakaan, mutta vittumaista se on edes yrittää juosta lujaa kun jalka nousee 20cm ja askel on lyhyt. 

Maasto oli paikoin hemmetin hienoa, tosi makeita avokallio alueita. Oli siellä jokunen tiheikkökin, mutta pääosin avointa maastoa. Alkumatkasta ajattelin, että onpas tää hienoa, vähän ajan kuluttua huomasin, että olen jossakin rastilla 8 ja radalla on melkein 30 rastia ja vähän jo kyllästytti. Loppumatkasta kun köpöttelin kankeilla jaloilla ja nivelet kipeenä yritin oikein miettiä, että onko tää nyt sitten mukavaa, enkä oikein saanut asiaan selvyyttä. 

Parit virheetkin sain seikkailtua kun sekoilin rastinottoja ja piti pyöriä niitä kalliomäkiä ympäriinsä. Vähän tuo suunnistukseen keskittyminenkin kärsii kun meno on niin surullista.

Jotain tolkkua pitäs saada tuohon mettäjuoksuun tai suunnistus on sama lopettaa kokonaan. Ei tuo nyt ihan älyttömän palkitsevaa ole kun ei osaa sujuvasti suunnistaa ja mettässä pitää edetä kävelemällä. Olisko se sitten ultramatkat radalla se mun tulevaisuuden juttu, siinä ei varmaan tarvii polven paljon nousta. Tosin pitäs jaksaa juosta pitkään.