10km, 3 x muka tonni / 5min
Kylläpä mainiota virettä pukkas just tälle päivälle. Vakoilin vähän ykköspyssyjen touhuja ja tänään näytti olevan kolme kertaa tonni pitkillä palautuksilla.
Tarkoitus olikin ajella kyötikkälän stadionille vedättelemään tollanen setti. En jaksanutkaan lähteä ajelemaan mihinkään vaan verkkailin kotoa tutulle metsäautotienpätkälle jossa muistelin joskus aikoinaan hyvällä kulululla tonneja tuupanneeni.
No nyt en tuupannut hyvällä kululla ja metsäautotiekin oli ihan hanurista. Siinähän se on hyvä juosta kovaa epätasaisella lätäköitä täynnä olevalla liejupintaisella tiellä. No oli kyllä niin väsynyttä touhua tänään, että sama olisko treenin vetänyt mondolla vai suolla. Tais jäädä ne tonnitkin vähän vajaaksi.
Luulin jo, että kohokohta oli kun loppuverrassa piti heittää kävelyksi ylämäessä kun veto loppui. Mutta vielä piti viimeisellä kilsalla sattua niinkin jännittävä tapaus, että irrallaan oleva koira ampas suoraan jalkoihin. Lopetin juoksemisen, omista jaloista nyt viis, mutta jos sille koiralle olis käynyt jotakin niin jotenkin se olis ollut minun vika ja olisin maksanut lopun ikääni jotakin koirapsygologin laskuja kun sen koiran järkytystä olis hoidettu. Omistaja karjui pää punasena koiran takaisin ja jatkoin juoksua, kun homma toistui vielä toisen kerran, niin tai itteltäkin päästä muutama ärräpää. Muutenkin se herättää kyllä aina luottamusta kun olet tulossa juosten irrallaan olevan koiran kohdalle ja omistaja yritää hädissään saada siitä koirasta otetta.
Ymmärtäisin sitä koiraa jos mulla olis ollut hyvä vire ja juoksu lennokasta, mutta nyt juoksu oli kyllä niin väsynyttä könyymistä, että ei se mitenkään voinut luulla mua peuraksi.
Oli kyllä niin onnistunut treeni, että huvita taas mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti