En ole unohtanut tänne kirjoitella, ei ole vaan huvittanut. Lenkillä olen lähes päivittäin käynyt, en tiedä onko se huvittanut, mutta ei se nyt niin vastenmielistäkään ole.
Viime viikolla juoksua tuli 104km, siinä on parit suunnistukset mukana. Tuon lisäksi kävin kerran uimassa. Uinti sujui pullarin kanssa ihan ok, mutta ei kyllä huvittanut. Olin 5 minsan jälkeen jo ihan kyllästynyt koko touhuun, uin kuitenkin väkisin tunnin. Ei taida meikäläisestä tulla nistiä kun ei ole älytöntä poltetta näihin pariin muuhun lajiin. Hyvää treeniä ne uinti ja fillari kyllä olis. Mun Hevoskuuri, eli kestävyysurheilu plus tilaus oli loppunut ja meinasin maksaa uuden tilauksen, mutta huomasin, että siellä on arvontapalkintona osallistumisia finntriathlon tapahtumiin. Ei uskalla maksaa, napsahtas "voitto" ihan varmasti kohdalle, eli pitää nyt odotella ainakin kesäkuun puolelle. Huhtikuun arvonnastahan seppäspekka voitti maastofillarin ja osallistumisen jämin mtb tapahtumaan. Se olis kelvannu mullekin.
Suunnistusta. On vahva fiilis, että homma on kehittynyt ja mulla on mahdollisuus oppia suunnistamaan. Tämähän on todella suuri tieteellinen läpimurto joka kumoaa aikaisempia olettamuksia siitä, että suunnistus on syntymälahja ja on olemassa ihmisryhmä joka ei vaan opi suunnistamaan. Antaa kyllä uskoa suunnistustaidon kanssa tuskaileville junioreille ja aikuissuunnistajille. Seurataan rauhassa miten tämän ihmiskokeen kanssa käy.
Viikko sitten keskiviikkona vedin käyräkarttailtarastit Kaupissa. Homma oli hallussa yhtä sekoamista lukuunottamatta. Tipuin kartalta ja käyräkartalla joutuu jonkun aikaa hakemaan, että pääsee taas kartalle. Muuten rastit tuli vastaan ihan jees. Tosi kevyellä pk hölkällä tämä treeni.
Sunnuntaina Hämeenlinnan Tarmon kansalliset. Kamoja pakkaillessa otin kisapyyhkeen ja ihmettelin, että mites tää on vähän kostea. No sehän oli unohtunut pari päivää aikasemmin tehdyn uintireissun jälkeen mytyssä säilytykseen, simmarit oli luonnollisesti nätisti käärittynä pyyhkeeseen. Kisapaikalla aloin pukea suunnistussukkia jalkaan ja huomasin, että mullahan on pakattu Leevin vanhat sukat mukaan, koko 34, eli pienet jo Leevillekin. En tiedä mikä juttu tää on, kun tavallisessti olen kamojen suhteen järjestelmällinen, lähes pedantti. No survoin sukat kuitenkin jalkaan ja hyvinhän noi sopi.
Maasto Hämeenlinnassa oli yllättäen tosi nopeaa ja siellä oli hyvä näkyvyys. Lähdin hivenen epävarmasti liikkeelle, pari ekaa rastia tuli vastaan suoraan, mutta suunnistus oli vähän varmistelua. Varsinkin kakkoselle ja neloselle tuli turattua ihan turhaan kun homma oli suht selkeä kuitenkin. Rastit napsui kuitenkin vastaan ilman virheitä, ei tainut tulla kun yksi pieni koukku kun juoksin väärälle kumpareelle vähän sivuun, mutta senkin tajusin heti. Suunnistuksen puolesta hyvä ja ehjä suoritus. Itseluottamusta vähän puuttuu, koko ajan on vähän pelko, että kohta mie varmaan eksyn. Tulee ihan turhia varmisteluja ja pysähtelyjä ja epäröintejä selvilläkin pätkillä.
Juoksuvire oli huono, juoksu oli tosi voimatonta ja löysää, hengitys kanitti, kone hakkas punasella koko ajan ja ylämäkiä ei jaksanut juosta ollenkaan. Vaikka nyt tänä keväänä ei ole ollut mitään allergiaoireita, niin voi olla että siitepölyt sun muut vaikuttaa välillä vireeseen. Oli kyllä lämmintäkin. Varsin positiivinen suoritus kuitenkin.
Eilen tiistaina oli am keskari Valkeakoskella, tai kangasalan rajoillahan tuo tais olla. Maasto oli vähän epämääräistä pienipiirteistä avokallio ym hässäkkää. Oli kyllä huono ja epävarma suunnistus. Isoja virheitä ei tullut kuin yksi 3 minuutin hölmöily. Mutta melkein jokaiselle rastille pikku koukkua. Heti ykköselle menin ilman kunnon suunnitelmaa vähän sinnepäin ja sivuunhan se meni. Löysin rastin kuitenkin heti pienellä korjauksella, mutta olis kyllä ollut ainekset perinteiseen sinkoilu eksymiseen. Ei oikein saanut koko matkalla suunnistusta haltuun vaan se oli sellaista epävarmaa ja tökkivää. Yksi selitys on kyllä se kun unohdin lasit reppuun. Alkaa ulkonäön lisäksi lähinäkö rapistua niin, että nyt on pakko pitää joko piilolinssiä tai suojalaseja joissa on suurentava ikkuna. No nyt unohtui kumpikin ja kun kartta oli vielä noin pienipiirteinen niin eihän sitä ollut mitään toivoa lukea vauhdissa. No lasit olis auttanut, mutta en tiedä olisko ne vaikuttanut tulokseen. Positiivista on se, että noin huonolla suorituksella selvisin radalta noinkin nopeasti pois. Ja tuloksissakin olin vähän puolenvälin huonommalla puolella. Juoksu olis kulkenut hyvin. Voi olla että suunnistuksen tökkimisen takia ei saanut fyysistä kapasiteettia edes haastettua, mutta vire oli selvästi parempi kuin sunnuntaina.
Jatketaan ulkoilua. Ihan positiivinen fiilis on nyt suunnistuksessa ja lenkkeilyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti