29.5, Helarastit

Jo perinteeksi muodostunut 29.5 raportti. Näköjään 2011 on viimeksi ollut kulkua. Pari edellistä kevättähän kulkua on vähän rajoittanut allergiahässäkät.

- 29.5 2010 juoksin vitosen R5 reitillä 17:11. Melko jees oli se.
- 29.5.2011 päiväkirjassa oli merkintä: olipas keponen kulku.
- 29.5.2012 Merkitään vähän kankeempaa menoa. Aamulla juoksin töihin, ja ei ole keposta.
- 29.5.2013 Juoksin töistä kotiin, ei erityisen huono eikä hyvä vire. Eli perus 45 vuotiaan ukkelin ei niin letkeä köpöttely.

Ja vuonna 2014 merkataan ihan ok perus virettä. Helarastien alkuverraksi hölkkäilin tiellä jokusen kilsan ja ihan mukavan oloista oli kevyt hölkkä.

Juoksin tänään siis Pirhin Helarastit Pirkkalassa ja suunnistaessa juoksuvirettä ei ihan tarkasti päässyt mittaamaan. Juoksu olis varmaan kulkenutkin hyvällä vireellä, mutta oli niin hankala peitteinen ja epämääräinen maasto ja mulle vaativaa suunnistusta, että ei siellä kone punasella rajoitinta vasten missään vaiheessa luukutettu. Melkein pk sykkeillä meni itseasiassa ja kolmosen TEellä.

Suunnistus jännitti vähän etukäteen, kun vuosi sitten samoissa maastoissa eksyin ihan totaalisesti heti ykköselle.
Mutta tänään suunnistus oli kyllä hyvin hallussa, yksi minuutin virhe tuli kun juoksin väärälle rastille ja piti vähän aikaa miettiä missä suunnassa oma rasti mahtas olla. Ja minuuttihan ei meikäläisen tapauksessa taida vielä ylittää edes virhemarginaalia, se on korkeintaan pidentynyt rastinotto. Hävisin kärkeen 5:47 ja loppu erosta tulee suunnistusrutiinien hitaudesta. Näköjään 15-30 sekkaa tulee eroa joka rastilla kun otan varmanpäälle, etenen varmistellen, pysähtelen varmistamaan ja rastinotto ja rastiltalähtö kestää kauemmin kuin oikeilla suunnistajilla. Yhdellä välillä etenin liiankin varovasti kun ei oikein ollut tarkkaa käsitystä miten rastille löytää, siinä olin hävinnyt melkein pari minsaa omalle tasollekin vaikka rasti oli lopulta selkeä ja tuli vastaan ihan suoraan.
Ja varsinkin tämmöisessä hitaassa maastossa häviän sarjan koville pyssyille etenemisvauhdissa kun ei vaan osaa juosta äkäisesti rymistelemällä, niin kuin noissa pusikoissa ja hakkuujätteissä pitäs. On se kyllä välillä melkosen löysää nössöilyä tuo meikäläisen juoksu suunnistaessa.
Mutta hyvä suoritushan tämä oli tietysti, kun ilman isoja virheitä selvisin. Ja tälläinen varmanpäälle varmistellen suorituksen vauhtikin näköjään riittää tuloksissa sarjan puoliväliin kun virheitä ei tule.

Mielenkiintoinen laji, jatketaan opettelua.