Rapsataan nyt tämmöset kinkerit tänne muistiin.
Koko aamun kun kotona ja pelipaikoilla odottelin starttia oli sellanen epämääräinen olo, että jotain on unohtunut. Numerot ja systeemit löytyi kisapaikalta ja kamoja pukiessa huomasin, että kaikki kisassa tarvittavat releetkin oli mukana. Kun juoksu alkoi niin ekoilla sadoilla metreillä sen yhtäkkiä muistin, en ollut muistanut reenata.
Ei ole ollut missään suunnitelmissa viime kuukausina nämä kisat. Lenkkeily on ollut vähän satunnaista, treenaamisesta ei paljon voi edes puhua kun kovempaa juoksua ei ole tullut edes yritettyä muutamia suunnistuksia ja tiistain trailcuppia lukuunottamatta. Taisin jossakin vaiheessa jollekin mainita, että olen mukana jos joukkue jää meikäläisestä kiinni. Ei oikeestaan tullut edes mieleen, että löytyy kaksi muuta hörhöä joukkueeseen kun seuran ykköspyssy jaha ei ollut halukas juoksemaan. No viimeisenä ilmopäivänä alkoi tulla viestiä, että joukkue on jos olet lähdössä, Äijälän Tile ja Ruuskan Vesa on lähdössä. Ei kai siinä muuta kun viestiä seuralle, että miepä lähen kans.
Kisapaikalle lähdin hätäpäissäni ihan liian aikaisin ja oli tosiaan aikaa katella muita lähtöjä ja jutustella tuttujen kanssa. Verryttelyt kävin heittämässä Forsblomin Tomin kanssa, ja sen jälkeen juoksentelin malliksi vähän vielä viereisellä kentällä kun kaikki muutkin näytti niin tekevän. Siellähän oli tuttuja jonoksi asti samoissa tohinoissa.
Itse juoksuun lähdin suht rennolla asentella. Mitalitaisteluita ei tarvinnut näillä reeneillä jännittää ja ainut tavoite olikin vaan päästä maaliin itseään nolaamatta. Paukusta jengi lähti aika raikasta kyytiä, itse rauhoitin vauhdin alun ryntäilyn jälkeen ja vähän tunnustelin miten jalka heiluu. Alussa vire oli tosi nihkeä, mutta eka kierroksen aikana juoksu alkoi vähitellen sujumaan. Kelloa en katsonut koko reissulla, mutta fiilis oli, että vauhti vähän nousi tuossa eka kiekan lopussa ja oikeestaan siitä maaliin saakka selkiä tuli vastaan koko ajan ja ohittelin porukkaa tasaisesti. Tokakiekalla jaha huuteli sarjan tilannetta ja siinä oli 4-5 oman sarjan selkää suht lähellä edessä. Ainakin kolme niistä kuittasin vielä viimeisellä kiekalla, ja lopun mäen jälkeen piti vielä luukuttaa loppukiriäkin, että sai saman sarjalaisen peesistä tippumaan.
Treeneihin nähden juoksu oli kyllä ihan hyvä. Ihmeen helppoa oli kelailla kun alun nihkeyden jälkeen kulku vähän parani. Hapenotto ei kanita ollenkaan, eikä syke ole edes kunnolla punaisella. Juoksu on vaan vähän väkinäistä ja jäykkää. Lennokkaaton lienee se sana millä sitä voi kuvata. Hermotus ei pelaa ja juoksuväljyyttä ei oikein ole. Parhaiten sen huomaa alamäessä kun ei pysty nojaamaan ja rullaamaan rennosti. Sama lennokkaattomus on havaittavissa lenkilläkin ja ihan kaikissa vauhdeissa. Mutta aika lahjakas pitäs olla, että kovavauhtinen juoksu olis helppoa reenaamatta. Tuloksena tais olla henk koht kisassa sija 7 ihan siedettävällä erolla mitskusijoihin. Ja joukkueellehan tuli pronssi. Ihan jees.
Ja vielä pitää sanoa, että järjestelyt oli kyllä kisoissa poikkeuksellisen hyvät. Aikataulut eteni minuutilleen ja puitteet oli rakennettu sekä juoksijoille että yleisölle viimeisen päälle. Ja kannustus reitillä oli hienoa, ihan kun olisin ollut oikea urheilija. Tällainen kisa ja reitti jossa on pikku mäkeä ja mutkaa sun muuta tapahtumaa koko ajan on mulle vielä suht passeli. Huomasin että kaikki ei osaa noita tiukkoja mutkia juosta järkevästi ja monta kertaa kuittasin ohi paremmilla juoksulinjoilla. Vielä kun olis ollut paremmassa kunnossa.
Vähän on tässä herännyt ajatus, että vieläköhän se pitäs yrittää hilata ittensä kuntoon syksyksi. Ihan kun olis pientä motivaation tapaista heräilemässä tätä ajatusta tukemaan. Pitää nyt seurailla onko kyseessä joku parinpäivän innostus kisafiiliksistä, vai olisko tässä syytä ruveta miettimään syksylle sopivaa kisaa porkkanaksi. Mitään pahempia ongelmia ei ole nyt kun allergia/astma/keuhko/jne ongelmatkin on pysynyt toistaiseksi aisoissa.
Jahalta tulikin juoksun jälkeen jo pientä vinkkiä. Vapaasti lyhennettynä viesti oli, että erotuit vähän lihavana siellä ohkasten juoksijoiden seassa. Ennen kuin kukaan alkaa jahan kommentteja paheksumaan on syytä muistaa pari asiaa. Nyt puhutaan kestävyysjuoksijoiden viitekehyksessä, ja jaha on oikeassa. Tämä juoksijan ylipaino ongelma on kai vähän meidän porukan sisäpiirijuttu ja onhan tästä ollut aikaisemminkin puhetta. Viitisen kiloa on ylimääräistä massaa kertynyt maratonennätysvuodesta. Ja sekään paino ei ollut vielä mikään tiukkaan tiristetty kisapaino. Eli sellanen 8 kiloa olis pois otettavissa ja vieläkään ei riutuneen näköinen varmasti olis. Ja jos muuten alkaa reeni maistua ennätyksen kiilto silmissä, niin turha se on noita kiloja siellä maratonilla mukana raahata. Kun ihan ylimalkaisellakin analyysillä on selvää, että noi kertyneet kilot ei ole lihasta. Mutta eipähän noita kiloja tarviis paljon miettiä jos reenais tarpeeks ja söis järkevästi.
Nyt odotetaan jännityksellä miten tässä käy, alanko reenaamaan vai jatkanko läskinä vätystelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti