15.5, väsynyttä postia

Vähän ollut nyt ihmeissäni tämän blogin kanssa, kun ei oikein luonnostaan tunnu enää mitään mielenkiintoista irtoavan ja toisaalta aika nihkeetä on näistä lenkkeilyistä mitään väkisin keksiä.

Jos nyt palataan kuitenkin vielä sm maastoihin sen verran, että hauska reissuhan se kokonaisuutena oli. Oma juoksu oli lähinnä pakkopullaa ja se nyt oli tiedossa jo etukäteenkin, että voittotaisteluissa ei ehkä olla. Jännittävämpi päivä oli ehdottomasti sunnuntai. Mutta turhahan sitä oli jännitellä, jengi teki onnistuneet suoritukset kautta linjan. Onnistuneen suorituksen todennäköisyys on suurempi kun on treenannut järkevästi, se nähtiin molempina päivinä.

Muutaman kuukauden matkalla SM maastoihin oli niin monta jännitettävää juttua seurattavana, että ajattelin jo, että siinä hötäkässä unohtui oma treenaaminen kokonaan.
Mutta tarkemmin ajateltuna taisin kuitenkin tehdä jokusen viikon ihan järkevää treeniä ja joissakin treeneissä oli pitkästä aikaa ihan positiivista virettä.
Jostakin syystä kisaviikolla vire oli huono melkeinpä kaikissa treeneissä. Johonkin se orastava juoksun helppous hävis. Sijoitus ja aika nyt tuskin olis ollut merkittävästi parempi, mutta parempi fiilis olis jäänyt jos olis saanut viimevuoden tapaisen suorituksen jossa vimonen kierros kulki iloisesti ja selkiä tuli vastaan.
No vaikka treenit varmaan oli sinnepäin, niin kyllähän tuosta viime aikojen muusta tekemisestä löytyy tarpeeksi häröilyjä.

Ei oikein ole normaalifiilis ollut juoksussa maastojen jälkeenkään, joku vähän kanittaa. Tekis mieli syyttää siitepölyjä tms. Mutta en tiedä kun ei tässä muuten mitään kovin perinteisiä allergia-oireita ole. Treenien suunnitteleminen on helppoa kun kaikki sujuu, vaikeus ainakin mulla tulee kun treenit ei napsukaan ja pitäs vähän säätää plania. Silloin tulee helposti heitettyä pyyhe kehään, tai alkaa häröilemään. Pitäs vaan pitää homma simppelinä, jatkaa tekemistä ja luottaa, että homma oikenee taas.

Seuraavaksi pariksi viikoksi taitaa olla tekeminen selvää, ehkä jopa juhannukseen asti. Sen jälkeen pitänee miettiä miten tätä harrastamista jatketaan. Lähinnä jatkaako viimevuosien tapaan lenkkeilyä ilman sen kummempaa ajatusta, vai kokeileeko miten se homma lähtee toimimaan jos yrittää keskittyä vähän suunnitelmallisempaan tekemiseen. Eli valinta on, että haluanko osallistua ja tehdä järkeviä tuloksia kisoissa jossa otetaan aika, vai hakea harrastamisen mielekkyys siitä, että saa tehdä mitä mieleen pälkähtää ja osallistua satunnaisiin hörhöilyihin hetken mielijohteesta. Molempia ei näköjään voi tehdä yhtäaikaa.

Voi olla, että rapsailen tänne jotakin, mutta tuskin päivittäin ainakaan tulevina viikkoina. Ei tarvii pelätä, että pistän blogin jäihin ja alan salatreenaamaan. On vaan väsynyttä pitää mitään tämmöstä kun käy lenkillä neljä kertaa viikossa.