a: 10km
ip: pyörä 35min
Hölkällä töihin ja fillarilla pois. Kyllä meni raskaalla jalalla toi aamun hölkkä.
Tuli muuten mieleen, kun tossa viikolla töissä kahvihuoneessa, siis nopsasti kävin kahvit hakemassa kesken työn paiskomisen, ei mulla ole aikaa siellä istuskella. No kuitenkin, kuulin siinä kun yksi työkaveri valitteli, että kun vaimolla on varvas murtunut ja se ei voi ajaa autolla, niin pitää aamulla viedä se vaimo johonkin. Kattelin vähän suu auki, että ei helevetti varvas murtunut ja ei voi ajaa autolla. Ennen kun ehdin enempi ajattelemaan kerroin, että mulla oli kesällä varvas kahden varpaan kokoinen verinen möykky, leikkasin lenkkariin reiän ja kävin lenkillä. No tajusin kyllä heti, että juttuseura ei ole ehkä otollinen tälle keskustelulle. Vähän ne siinä olevinaan naureskeli, sitten joku keksi hyvän jutun, no niin siitä sait hyvän syyn ostaa uudet lenkkikengät, kun niihin oli leikattu reikä. Lähdinpä takas paiskomaan töitä, ja jätin kertomatta, että olen tainut tänäkin vuonna ostaa jo neljät-viidet lenkkarit.
Mutta voihan se olla, että lenkkarin leikkaaminen on joku issue, jos niitä ostelee 8 vuoden välein. Mutta, että varvas murtunut ja ei voi ajaa autolla...
2 kommenttia:
Tuo oli kyllä aika hyvä;-) Eihän sitä kipeällä varpaalla autoa voi ajaa.
Täytyy varmaan pohtia tätä omaakin tilannetta, kun takareidet aina autossa särkee niin, että pakko on ajaa jalat nostettuina etuikkunalle. Siis vakionopeussäätimellä, ja toivoen ettei tarvitse jarruttaa...
Siitä se vasta nauru tulisi, kun pyytäisin vaimoa ajamaan minut töihin;-)
Joskus sitä miettii, että ollaankohan me vähän kummajaisia näitten juoksujuttujen kanssa.
Mutta olen tullut siihen tulokseen, että ei juoksijat jäävät vaan niin paljosta paitsi, ei ne ymmärrä. Eikä se siitä selittämällä parane.
Lähetä kommentti