Torstai 11.8

a: 10km
ip: Pyörä 35min

Hölkällä töihin, fillarilla pois.

Sain muuten vihdoin luettua Syntynyt Juoksemaan kirjan loppuun asti.
Kirjahan on saanut melkosta hehkutusta ja tuntuu olevan melkoinen merkkiteos joissakin piireissä.
Olihan se ihan lukemisen arvoinen, mutta ei kyllä meikäläiseen kolahtanut ihan niin syvästi.
Kyllä mä vieläkin ammennan oppini mielummin Maaninkavaarasta.

1 kommentti:

pjh kirjoitti...

Ei kolahtanut kirja minuunkaan. Kirjoitin seuraavan "arvostelun" foorumille:

"Heitetään yksi eriävä mielipide tästä McDougallin kirjasta. Olihan se jollain lailla viihdyttävä ja luin sen yhdellä istumalla. Minua kuitenkin häiritsi kirjoittajan tyyli aika lailla. Tarinana kirja oli hyvä, mutta yritys tuoda esiin faktaa tai käsitellä aihetta jotenkin "tieteellisesti" epäonnistui täysin tuollaisella liioittelevalla lähes henkilöpalvontaan menevällä asiavirheitä sisältävällä tyylillä.

Kirjan päähenkilöistä tehdään lähes yli-ihmisiä täysin tarpeettomalla liioittelulla. Intiaaneja mystifioidaan kuvaamalla heitä "aaveiksi" ja kuinka he liikkuvat käsittämättömän nopeasti kuin lentäen. He toki saivat hyviä sijoituksia juoksukisoissa, mutta kyllä siellä moni muukin juoksi jotakuinkin samoilla vauhdeilla eikä intiaanien voittaessakaan se vauhtien ero ole paljaalla silmällä havaittavissa. Lisäksi oli ihan turhaa tuoda lapsellista kuvausta intiaanien yhteiskunnasta täydellisenä utopiana, jossa kukaan ei tee pahaa ja kaikki ovat kivoja toisilleen.

Melkein kaikkiin kirjan henkilöihin liitettiin ylimaallisia liioitteluja tyyliin "sitten paikalle saapui X, joka muuten oli maailman paras {keksi joku laji tai harrastus}". Ja tämä nimenoman tehtiin sivulauseissa tietyllä viihdyttävällä tyylillä. Ja olihan se viihdyttävää, mutta missään ei oikein ollut faktaa takana ja tyyli vie uskottavuutta niistäkin asioista, missä ehkä oli faktaa takana. Esimerkiksi vertailut shakkiin ja Kasparoviin olivat niin naurettavia, että ainakaan hän ei tiennyt mitään shakista ja kuitenkin oli valinnut sen esimerkiksi. Monista muista sivujutuista en itse tiedä mitään, mutta shakkipelleily vei luottamuksen niistäkin.

Evoluutiojuttu oli sitten ihan oma samalla tyylillä tehty hauska ajatelma ilman mitään faktaa. Vesiapinakin oli parempi juttu. Mutta jos kirjan ottaa tositapahtumaan perustuvana fiktiotarinana, niin se on tosiaan kiva lukea."