lepinä menee. Tultiin reissusta puolilta päivin ja vire ei ole ihan tuorein vaikka lepoa onkin alla. Pientä univajetta kolmen huonommin nukutun yön jälkeen.
perjantai-lauantai yö tuli valvottua kokonaan, 18v poikien viesti alkoi joskus aamuyöllä ja vaikka teltassa ennen sitä olevinaan pötköttelin niin eipä uni tullut.
Ja se viestihän menikin sitten melko putkeen. Ei sitä arvaiskaan miten jännittävää voi olla valvoa pimeä ja sateinen yö ruotsalaisen pellon laidalla. Nuorten viestit on vielä niin nopeatempoisia, että kokoajan tapahtuu jotakin.
Melko jäätäviä jamppoja, oli kyllä hieno seurata vierestä miten kylmän viileesti urheilijan alut nakutteli osuuden toisensa jälkeen kokoajan kärjen tuntumassa vaihtaen, ja miten hermo piti tiukassa paikassa, vaikka erot oli pieniä.
Sitä touhua seuratessa sai moni mukana ollut 12 v sarjan junnu melkosen motivaatioruiskeen.
Hienoa oli kyllä pyöriä jaloissa huoltajanakin, ja seurata miten huippuunsa viritetty seurakoneisto toimii. Siellä on niin monta lajista elävää suunnistusihmistä valmentajana, huoltajana ja muuna taustahenkilönä, että ei tarvitse ihmetellä mistä se pyrinnön menestys kumpuaa.
Melko hieno laji sanoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti