17 km, 4:24/km
- 8km, 4:22/km
- 7km, 4:08/km
Töistä kotiin rennon reippaasti Kauppi-Niihaman kautta. Ja suht helpostihan toi meni, melko matalilla sykkeillä.
Ja on se kyllä luksusta kun on nämäkin hiekkabaanat taas juoksukäytössä. Ei ole pakko autojen pölyissä hinkata menemään, ja jää muutamat liikennevalot pois reitiltä.
Voisinkin muuten paljastaa yhden vähemmän tunnetun, mutta omassa harjoittelussani merkittävässä roolissa olevan mittarin. Nimittäin kovissa treeneissä seuraan sykkeen, ajan ja matkan lisäksi myös liikennevalo- indeksiä. Se on hyödyllinen varsinkin kisavauhtisissa treeneissä juuri ennen tärkeää kilpailua. Eli jos suurinosa liikennevaloista näyttää sopivasti vihreätä ja lenkki jatkuu liikennevaloristeyksissä hiljentämättä, indeksi on hyvä ja edellytykset hyvään kisaan on olemassa. Jos liikennevaloihin joutuu pysähtymään ja odottelemaan vihreätä, indeksi on huono ja tuleva kisa menee melko varmasti huonosti.
Liikennevalo- indeksi ei muuten ole pohjois-karjalaista kestävyysjuoksu perimätietoa. Nimittäin kylässä josta olen kotoisin ei ole liikennevaloja. Tai onhan siellä yhdet valot, jos ne näyttää punaista, niin se tarkottaa, että pielisjoen ylittävä silta on auki, ja hankala siitä on päin punasia mennä. Luonnollisesti näissä olosuhteissa liikennevalo- indeksi ei ole luotettava.
Tämä myös selvennyksenä mogulille, joka kutsui mua kaupunkilaiseksi. Juureni ovat niin syvällä maaseudulla, että olen henkinen maalainen. Se oli kuulkaas nuoriso sellasta aikaa niillä kylillä, että ei ollut asvalttiteitä eikä katuvaloja. Eikä koulukyytejä, ainakaan mulla, tosin koulullekin tais olla alle kilsa.
No tämä kotikyläni on sittemmin liitetty Joensuuhun, ja on nyt olevinaan urbaanin Joensuun kaupunginosa. pyh.
Semmosta, treenifaktaa ja valistusta samalla kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti