la: Finnspring henk koht
su: Finnspring viesti
Suunnistus oli molempina päivinä lähes hallussa. Oikeestaan koko ajan olin hallitusti kartalla. Välillä joutui vauhdista tinkimään ja varsinkin viestissä oli niin pahoja pisteitä että menin liiankin tarkasti ja hitaasti. Mutta onnistuin silti turoilemaan muutaman liian ison virheen. Kaikki virheet tuli melkeinpä rastin otossa tai ihan rastin lähellä. Osa johtui ihan huolimattomuudesta ja osa oli kokemattomuutta kun ei vaan tehnyt mitä osaa vaan meni liikaa kompassilla ja unohtui kartan luku. Viestissä sekoilin yhdellä rastilla 7 minuuttia, vaikka olin ihan rastin lähellä tarkasti kartassa kiinni. Ei vaan sattunut rasti kohdalle, tai sattui parikin kertaa sama viereinen hajonta. Kaksi kertaa kävin vauhtia vieressä olleelta avokalliolta ja en silti sattunut omalle rastille. Sitten kaivoin kartasta sen väärän rastin ja tajusin että oma rasti on ihan sen vieressä. Toinenkin isohko virhe tuli kun kiipesin muiden perässä turhaan isolle mäelle, vaikka oli hyvä suunnitelma tehtynä miten rastin otan. En osannut enää sieltä mäeltä tiputtaa tarpeeksi alas omalle rastille vaan aloin pörräämään liian ylhäällä. Paikka oli aika selvä ja viimeinen varma olis ollut sillä omalla suunitelmalla selkeä. Ei siis kannata seurailla muita, ei ne välttämättä osaa sen paremmin.
Mutta jos keskittyy onnistumisiin, niin rastivälit menin suurimmaksi osaksi niinkuin kuuluukin. Koko ajan kartassa kiinni ja isoja selviä kohteita hyödyntäen. Tiheikköjen ja tyhjempien alueiden läpi tarkasti kompassilla. Ja suunnistus on nautinnollista kun rstille tullessa tietää, että tuossa se rasti vähän matkan päässä on. Jäi kyllä molemmista suorituksista positiivinen fiilis. Pystyin juoksemaan ihan hyvää vauhtia, ja ei tullut enää niitä totaalisia sekoamisia ja pakokauhuisia sinkoilueksymisiä. Vaikka noita virheitä joissa meni paljon aikaa tuli, niin osasin rauhoittua ja tiesin suunnilleen miten homma pitää korjata. Noi korjaukset pitäs vaan osata tehdä nopeammin.
Tuosta kun saa turhat turoilut pois ja vähän lisää itseluottamusta ja sitä kautta turha varmistelu ja jännittäminen pois niin tiedä vaikka tää alkas tästä sujumaan. Nyt on fiilis, että tämä loksahtaa tästä ihan justiinsa. Ainakin tämmösessä maastossa jossa on selkeitä isoja varmoja kohteita. Oma perusvauhti riittää, jos nyt ei ihan kärkisijoille, niin ainakin siihen, että homma on mukavaa ja mielekästä.
Viestissä jouduin jotenkin miesten pääsarjaan ankkuriksi tuuraamaan sairastunutta. Eli rata ei varmaan ainakaan helpoimmasta päästä ollut. Ja voitin kuitenkin osuudella nuoremman Lakasen, se ei onnistunut käymään kaikilla rasteilla.
Lonkka muuten oli perjantaina niin kipeä, että käveleminenkin oli vaikeaa. Olin tosi epävarma pystynkö juoksemaan ollenkaan, mutta koipi kesti hyvin lauantain kisan. Ei haitannut juoksua vaikka jumeles tuntuikin koko ajan. Ja tänään sunnuntaina lonkassa ei tuntunut mitään erikoista. Pitää nyt kuitenkin tarkkailla menikö se oikeasti juoksemalla kuntoon, vai onko siellä jotakin vammmanpoikasta piilossa. Voi tietty olla, että ahkera venyttely viimepäivinä on ollut avuksi ja avannut jotain jumeja jotka tuota aiheuttaa.
Hieno laji.
viikko:
70km suunnistusta ja juoksua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti