Berliinin maraton 2:58:09
Oli vähän hankalampi reissu, jopa hankalampi kuin etukäteen ajattelin.
Valmistautuminen ei mennyt ihan nappiin, ja ei olisi kaivannut enää mitään ylimääräistä harmia huonon kunnon lisäksi, mutta taisinpa niitäkin vielä omilla viimeisten päivien hölmöilyillä saada aikaiseksi.
Lähtökohta oli vähän heikompi, kun koko kesä meni alavireisesti, joku ongelma ihmisessä oli, kun keuhkot oli romuna ja mitään ei jaksanut tehdä. Toukokuussa aloitettiin tukevilla allergia-oireilla ja siitä elokuun puoleenväliin tehot oli pois. Taudin nimeä en käynyt testeillä varmistamassa, oireet täsmäsi kyllä mykoplasmaan. Kun parin korvatulehduksen ja keuhkoputkentulehduksen takia söin antibioottia kuukauden päivät, niin kai se tappoi kaiken merkkiset muutkin taudit. Kevyttä pk lenkkiä pystyin kuitenkin tekemään jotenkin, ei se herkkua tosin ollut sekään. Vähänkin kovempitehoisista yritelmistä ei palautunut viikkoon, ja näin jälkeenpäin onneksi tajusin heittää pyyhkeen ajoissa kehään, ja ehkä vältyin pahemmalta montulta tai vammalta.
Heinäkuussa kun kovat treenit ei onnistunut, heitin siis Berliinin osalta pyyhkeen kehään, eli unohdin tulostavoitteet. Ajatus oli tehdä Berliinin reissu rennosti, eli juosta siellä pitkä helppo lenkki. Tein pelkästään kevyitä pk lenkkejä juosten ja pyörällä. Muutama suunnistustreeni viikossa piti jalat väsyneenä koko ajan, mettäjuoksu oli tosi raskasta siinä hapessa.
Elokuun puolivälissä homma oikeni, yhtäkkiä huomasin, että peruslenkit sujuu paremmin. Aloin nakuttelemaan yhtä kovempaa treeniä viikkoon. Joitakin viikkoja ennen reissua sain muutaman paremman treenin tehtyä, pari kiihtyvää vk treeniä ja yhden reilun 30km kiihtyvän jossa loppu tuli melkein 4 min/km.
Pari viikkoa ennen kisaa päätin kuitenkin yrittää kokeilla mitä tällä valmistautumisella irtoaa. Kun niillä muutamilla tehdyillä VK lenkeillä 4:20 vauhti oli vielä ihan rentoa, ajattelin, että alle 3h pitäis mennä, ja hyvänä päivänä ehkä jopa lähelle 2:50 rajaa, mutta 4 min/km vauhtiin en ajatellut pystyväni. Sen tarkempia tavoitteita ei ollut, eli rentoa alkuvauhtia pakottamatta, ja päivän kunto ratkaisisi mikä se vauhti sitten on.
Juokseminen ei ollut enää rentoa kisaviikolla, jalat oli voimattoman oloiset ja reidet vähän jumiset. Mutta niin kai se kisaviikolla vähän kuuluukin olla.
Tankkauksen hoidin todella epätieteellisesti syömällä kaikki mitä sain käsiini. Taisin tankata itteni pahasti yli, ja tajusin jo lauantaina, että pikkunen pöhö on päällä. Lauantaina olo oli kun kännissä tai krapulassa, päätä särki jne. Sain olon vähän paremmaksi kun tinttasin illan aikana pelkkää vettä pari litraa, mutta ukko oli jo tukossa. Aineenvaihdunta oli varmaan kohtalaisen sekaisin, ja olo aika tukala. Kaikki pitää näköjään kantapään kautta opetella, tietääpähän nyt ottaa tämänkin asian paremmin huomioon.
No ei tämä välttämättä ollut suurin syy lopun kanttaamiseen, mutta eipä tuosta varmaan paljon hyötyäkään ollut.
Alkuverrassa jalat pelas ihan ok, vatsa oli kyllä sekaisin ja kipeä. Sanoin verrassa jahalle, että tämä päivä on kiinni siitä miten jalat kestää. Reidet oli nimittäin vähän voimattoman ja jumisen oloiset. Vähän ennen lähtöä karsinaan, tälläkertaa B karsinassa, ja tilaa oli hyvin.
Paukusta juoksuun, alkuvauhdille oli siis melko iso tavoitehaarukka. Sellaista noin neljän minsan kilsaa siinä alussa tais tulla, vähän kovaa, mutta kun se oli se luontevalta tuntuva vauhti niin en alkanut väkisin jarrutella.
Vitoseen meni aikaa kai vähän alle 20 minsaa. Ekalla juomapaikalla yritin juoda vettä, mutta ei uponnut, vatsa oli ihan tukossa.
Kymppi meni vielä samaa kyytiä, eikä juoksu vieläkään tuntunut väkinäiseltä, ei se kyllä mitään rentoa matkantekoakaan ollut. Juomapisteellä otin geelin, ja vettä pari mukia. Meinas tulla samaa torvea ylös se sotku. Pysyi sisällä, mutta huomasin, että taitaa jäädä sopat mahaan jonnekin suolenmutkan tukokseen.
15km tais mennä vielä suunnilleen samoja vauhteja, siinä pätkällä tosin pysähdyin juomapisteelle juomaan, ajattelin, että onnistuisko energian nauttiminen paremmin kävelyvauhdissa. Kokeilin vaihteeksi urkkajuomaa, sehän ei oikein maistunut ja tais osa tulla ylöskin.
Pari geeliä tippui maahan hienosta geelivyöstä jossa niitä kuljettelin, tungin vaan loput geelit housunkaulukseen, ja siellä ne tais tulla maaliin saakka.
Vatsa alkoi olla vähän hankalan oloinen, ja reisissäkin matkanteko tuntui, tiputin vauhdin ihan tietoisesti inasen hitaammaksi. Huolehdin vaan, että mennään vielä vähintään 4:15/km, järkeilin, että sillä vois vielä tulla ihan mukava aika.
Puolimatka ei mitään hurraa huutoja aiheuttanut, väliaika näköjään 1:25:27.
Jäljellä oleva matka tuntui vähintäänkin rittävältä, ja matkanteko ei oikein enää huvittanut. Olin jakanut matkan mielessäni vitosen pätkiin ja odotin vaan aina seuraavan 5km täyttymistä. Jossakin vaiheessa tajusin, että juoksu ei ole sen helpompaa tällä hitaammalla vauhdillakaan. Kun oli vähän jo luovuttanut niin olemus oli vähän ryhditön ja voimaton ja varmaan juoksukin oli muuttunut vähän laahustamiseksi. Huomasin, että vauhti hiipuu 4:20 huonommalle puolelle vaikka mitään isompia ongelmia ei ollut, missään ei kirrannut eikä krampannut. Juomapisteillä kokeilin juoda välillä vettä ja urheilujuomaa, ei uponnut. Tai upposi kai se, pystyi sitä juomaan ja sisällä pysyi mutta energiat jäi selvästi imeytymättä, ja neste jo valmiiksi täyteen mahaan pullottamaan.
Siinä 30km paalua odotellessani, nostin kokeeksi vähän vauhtia, ja menihän tuo. Päätin, että 30km kohdalta kokeilen seuraavan vitosen kiristää kovemmin, ja sittenhän oltaisiin jo 35km juostu ja loppuhan menis varmaan vahingossa samaa vauhtia. Vähän ennen 30km paalua järjestäjät tarjosivat geelejä, ja tinttasin sellasen kofeiinijutskan naamariin, ja vähän vettä päälle.
30km, väliaika kelloon ja vauhtia lisää. 4min/km vauhti irtos yllättävän hyvin, ja sillä vauhdilla kilometri tolpat tuli näköjään nopeammin vastaan. Näin vähän edessä Joensuun maraton paidan, ja otin kaverin kiinni, ja jutskailtiin siinä muutama kilsa. Muutama kilsa kulki ihan hyvin ja luulin jo, että nythän tämä alkoi kulkemaan. 30-35 pätkä tais mennä vielä lähes 20 minuuttiin, vaikka meno alkoi vähän hyytyä jo ennen tuota 35km tolppaa.
Mutta sitten kosahti kunnolla, meno lopahti kuin seinään, ja seinähän se tais ollakin, se kuuluisa maratonseinä. Yhtäkkiä lonkat jumitti ja reisistä loppui patit. Vauhti hyytyi ja ei juurikaan kiinnostanut edes yrittää pitää vauhtia yllä. Odottelin vaan seuraavaa kilometrimerkkiä ja toivoin, että se olisi vaikka 40km, mutta muutaman kerran jouduin pettymään. Koko ajan teki mieli kävellä, mutta totesin, että nyt jos alat kävellä et pääse ikinä täältä pois. Samalla laskeskelin, että paljon vauhti saa hyytyä, että mennään vielä alle 3h. Ajatus oli senverran takkusta, että laskutoimituksia piti tehdä vaan kokonaisluvuilla 5 minuutin vauhti ja 6 minuutin vauhti jäljellä oleville kilsoille, ja vähän marginaalia siihen 195 metrille. Melko paljon vauhti kyllä hyytyi tuossa muutamalla viimeisellä kilsalla, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan niin paljon kun siinä könytessä ajattelin. Luulin nimittäin, että pahimmillaan mentiin jo yli 6 minuutin kilsoja. Mutta väliaikojen mukaan 35-40km meni vielä vähän yli 4.30/km ja ne viimeiset pari kilsaakin lähes juoksuvauhtia, eli 5min/km haminoissa.
Jalat oli ihan romuna tuossa lopussa, ensin lonkat, pakarat, sitten reidet. Kun noi reidet jumahti, niin ne oli ihan betonia ja täysin pois pelistä. Ei ollut loppusuorakaan ihan samanlaista lentoa kuin vuosi sitten.
Maalin jälkeen kävin ekana kusella, joo ei ehkä kuuluis tämmösen juoksukisan maalissa kusettaa. Kävelin vähän matkaa eteenpäin tosi vaivalloisesti ja jäin odottelemaan josko sieltä joku tuttu tulis ja veis mut kämpille. Seisoskelin varmaan 20 minuuttia paikallani, sitten ajattelin, että kai ne muut on mennyt jo. Lähdin kävelemään vaan johonkin suuntaan. Silloin nappas ensin toinen pohje, sitten lonkat ja reidet johonkin krampin tapaiseen kuolioon. Oli muuten kohtalaisen hankala kävellä yhtään mihinkään. Sami ja jaha löytyivät nurtsilta istuskelemasta, itse jos olisin istunut, en olis päässyt mitenkään ylös.
Vaikka valmistautuminen olikin vähän ohkainen, niin olisin kyllä luullut, että vanhoilla pohjilla pystyis vähän helpommin alle 3h juoksemaan, mutta ei pystynyt ainakaan 30.9 päivän kunnossa. Onhan se selvä, että kun pitkät vk lenkit puuttuu, niin maraton kisavauhdilla on vähän pitkä matka. Kuten etukäteen pelkäsin jalat sakkas, kone olis kiertänyt kyllä. Keskisyke oli 150 ja TE3.7, eli ei edes kunnon VK numeroita. Ikinä ei ole TE luvut tämän kellon aikana jääneet alle 5.0 vähänkään pidemmässä kisassa. Alkuvauhti oli vähän optimistinen, mutta en usko, että olisin välttynyt lopun kanttaamiselta hitaammallakaan alkuvauhdilla. Tai sitten sen alkuvauhdin olis pitänyt olla päälle 4:30/km
Koskaan ei ole jalat olleet näin romuna maratonin jälkeen, ei muistaakseni edes niiden ensimmäisten juoksujen jälkeen.
Aivan järkyttävän hieno laji.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti