Viikonlopun ohjelmassa oli Jämin reissu. Ensin osallistuminen suunnistusmaratonille ja perään 11-13 vuotiaiden urheilijan alkujen leiri. Siellä siis valmentajana.
Oli vähän nihkeetä motivoitua tuohon suunnistukseen, kun palautuminen Berliinistä tuntuu kestävän. Ei nyt mitään sen ihmeellisempää enää kuin pikku väsymys kropassa ja jaloissa.
Mutta pakkohan se oli osallistua kun maisemissa oltiin. Kympin kuntosarjaan siis, ja ehtihän tuota väsyä silläkin matkalla.
Yhteislähdöstä letkan perään, kakkoselle asti meni edessa ehkä 5-6 hengen porukka, sitten kaikki edellä menevät lähtivät ihan toiseen suuntaan. Eli olivat muiden sarjojen menijöitä ja irtautuivat omille hajonnoilleen. Kakkoselta maaliin vedin yksin, välillä en edes nähnyt ketään muita ja välillä muiden ratojen juoksijoita sinkoili mettässä samoille ja omille rasteille.
Hyvähän se oli kun joutui suunnistamaan koko ajan itse, pysyipähän keskittyminen touuhuun yllä. Ja maastot on niin helppoja, että jopa meikäläinen voi kuvitella osaavansa suunnistaa, ja välillä meno olikin jopa sujuvaa.
Juoksu kulki yllättävän hyvin. Vaikka en nyt täysillä juossut missään vaiheessa niin lopun mäet otti jo vähän voimille, ja reidet oli melko tyhjät tuossa loppumatkasta. Kangas oli varmaan märkyyden takia melkolailla raskaampi ja liukkaampi kuin yleensä Jämillä. Sydän ei lyönyt kertaakaan koko reissulla ainakaan mittarin mukaan, joten harmillisesti ei myöskään TE lukua. Olis pitänyt pari lyöntiä olla niin olis saanut sykevälivaihtelun laskettua.
Hyvä treeni kannatti mennä.
Sunnuntaina hölkkäsin rasteja mettään ja kävin keräilemässä treenin jälkeen pois ja kylläpä painoi jalassa. Yllättävän raskastahan tuo oli.
viikko edelleen palauttelua, n.40km juoksua ja olisko reiska 7h liikuntaa näin ulkomuistista. Suuri osa siis fillarointia.
Tarvii varmaan jatkaa palauttelua niin kauan, että väsyt ja jumit hävii. Vieläkään ei ole kiire mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti